Yllättävä noidankehä varmistui suomalaisten laajassa kuntotestissä:

Nyt aletaan olla sen äärellä mitä olen koko ajan selittänyt:

  • rasitusta kaikkiaan tulee liian vähän
  • sitä tehdään liian vähän, koska vuorokaudessa pitäisi tehdä jotain muutakin

Joten oma analyysi siitä, että kehittymisen ongelmana on liian vähäinen tekeminen, on ollut tismalleen oikea. Paskamaista olla aina oikeassa :rofl:

No mutta, onko tää nyt ihan vertailukelpoista tavaraa?
“Tutkimuksen osallistujat olivat keskimäärin 50-vuotiaita ja yli puolet heistä oli naisia.”

Mä en oikein saa tosta tekstistä kiinni, että tekikö ne huonokuntoiset muutakin kuin kotitöitä? Vai menikö niillä kaikki energia kotitöiden suorittamiseen reippaasti ja rasittavasti? Ja sen jälkeen ne eivät enää jaksaneet varsinaista liikuntaa?

“Heillä liikkumista kertyi huomattavan paljon lyhyistä, enintään muutaman minuutin mittaisista jaksoista eli he suorittavat arjen askareensa reippaan tai rasittavan liikkumisen tasolla, Vähä-Ypyä selittää.”

Mä en suostu olemaan väärässä :joy:

Suostu vaan. Kaikki nimittäin kuvaa suurinta osaa minun tuttavapiiristäni:

  • kovakuntoisia aktiiveja, urheilutaustalla
  • aktiivisia taviksia, malliin minä, joiden ns. tavoitteellinen liikunta ei normaalisti ylitä tuntia päivässä ja päälle lasketaan sitten arkiliikuntakin (arvaas kaksi kertaa laitanko kellon päälle kun kohta lähden siivoamaan talleja… :wink: )

Ainoa joka meni pieleen, oli puolet ja puolet – mulla naiset edustaa 80 prossaa tuttavapiiristä (sitä se koiraharrastus teettää)

Noilla taviksilla oli mittausten mukaan myös kuntoilua mukana. Kyse on siitä, että pääosa päivän MER-nousuista määrässä ja ajassa tulee arkiliikunnasta. Tavoitteellisemmilla treenistä.

Koko ajan ollaan siinä mistä olen repinyt ranteita koko ajan: ei tule tehtyä tarpeeksi määrässä (ja laadussa).

Mun ensimmäinen raskas motivaationotkahdus tuli joulunpyhinä, kun aloin selvittämään teoriaa. Halusin selityksen sille miksi kehitys ei ole sitä mitä nämä ylipumpatut kaljupäiset äijät ja silikoinitissiset meikit päälle treenaavatr jaksaa-jaksaa-hymyä-hymyä rouvat selittää – siis joku muu selitys kuin ikä.

Koko ajan törmäsi kahteen:

  • kehitys on se mitä tapahtuuu 20 - 30 vuotiailla
  • pelkästään aerobisen kunnon kehittäminen vaatii yli 2h keskeytymätöntä rasitusta per päivä
  • kovaa voimatreeniä on tehtävä tunti päivässä viisi päivää viikossa, toki luíhasryhmät vaihtuu

Okei, tuossa tuli kolme, mutta kaksi viimeistä on samaa.

Aikoinaan opastettiin kuntoliikkujia, että täytyy mennä vähintään 30 minuuttia kerta. Sittemmin se muutettiin ajatukselle, että jokainen minuutti lasketaan päivätasolla.

Ero tuli lähestymistavasta.

Puolen tunnin kerta -sääntö vaati enemmän motivaatiota ja sitä oli vaikeampi sovittaa päivärutiineihin. Edelleenkin työtätekevällä on noin 4 tuntia päivässä ns. vapaa-aikaa. Mutta se perustui fysiikan paranemiseen.

Jokainen minuutti lasketaan -sääntö teki asioista helpommin sovellettavaa ja mataloitti kynnystä. Mutta myös targetti muuttui. Enää ei ollut kyse fysiikasta, vaan laajemmasta terveysvaikutuksesta. Kyllä, verenoaine tykkää ja sokeriaineenvaihdunta vielä enemmän, kuin myös liikkuvuus, mutta se ei laihduta, ei kiinteytä eikä lisää lihasmassaa näkyvästi.

Lopputulos on sitten tutkimuksen mukainen. Koska saa tehdä ajassa vöhemmän, niin tehdään kovemmilla tehoilla, koska jaksaminen ei tule minuutissa vastaan. Mutta koska aika lyheni, niin kehitystä ei tapahdu.

En tiedä miksi tämä on ollut minulle niin hitaasti ajatuksiin uppoava asia. Ihan tuttua koirilta ja sitä ollaan koko ajan selitetty: sprinttikoirakin tehdään tuntitasolla talvella. Tai tiedän miksi en oivaltanut tuota itseni kohdalla. Kyse oli vain toiveajattelusta, kritiikittömästä kuvittelusta ja laiskuudesta.

Tänään kävelin matolla 30 min @ 6,0 km/h ja sitten crosstrainerilla 15 minuuttia. Ei muuta. Ja tuo johtuu vain siitä, että olen uudestaan miettimässä motiiveitani ja mitä olen valmis tekemään. Se, että tuo uutinen sattui samaan päivään oli hassu sattuma vain alleviivaa asiaa: joko jään tähän tasolle ja hyväksyn, että vain ylläpidän terveyttä, tai sitten laitan isomman vaihteen silmään.

Koskeeko tämä siis yli 30-vuotiaita?

Onhan tuossa hyvät perustelut. Mun aivot vaan sotii kovasti vastaan asian hyväksymisen kanssa, koska se tarkoittaa sitä, että about nyt just pitäisi alkaa tekemään jotain. Kun on vielä jotain jäljellä siitä alle 30 vuotiaana tehdystä lihaskunnosta ja ikä on vielä hetken alle 40. Aerobinen kunto on jo menetetty.

Ja siinä samalla voisin sitten miettiä, että pitäisikö avata eläkesäästötili kun opintolaina on kohta maksettu pois :rofl:

Käytännössä kaikki liikuntatutkimukset on tehty alle 30 vuotiailla aktiivi- ja kilpaurheilijoilla. Yksi syy siihen miksi niiden kytkeminen taviksiin, ja varsinkin vanhempiin, on niin toivotonta.

Tutun 22 vuotias poika oli kerännyt painoa päälle 120 kiloa, 190 senttinen eli tikkuaskin verran minua pidempi. Intti pukkaa päälle ensi kesänä ja aloitti laihdutuksen sekä kuntoilun, hiukan aiemmin kuin minä, vissiin elokuussa kun minä käynnistin projektini lokakuun alussa. Tyyppi kävi alimmillaan 81 kilossa ja painaa nyt 85 kg. Lihasmassaa tullut kivasti ja esittelee instassa six packiään. Treenimäärät on meillä suunnilleen samat, paitsi että vetää tällä hetkellä sellaisia painoja, joihin minä käyttäisin pumppukärryä ja taljaa.

Siinä sitä, ikäeroa.

Sen sijaan laihdutus- ja liikkuvuustutkimukset on tehty vanhemmilla ja yleensä vaihdevuosien tai eläkeiän aikana. Mutta ne tulokset ovat täysin erilaisia verrattuna niihin mitä jengi käyttää tavoitteellisemmassa treenauksessa.

Lihasmassan kasvu on ollut vanhemmilla aktiivisuuden myötä luokkaa 15 %. Kuulostaa paljolta, mutta se ei näy. Plus että itseasiassa se on rasvattoman määrän kasvu, joka selittyy isolta osin viskeraalisen rasvan vähenemisenä. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, minä olen laihtunut päälle 20 kiloa.

Kun ns. yleiset säännöt ja selittelyt nopeasta voiman ja kunnon kehittymisestä ovatkin nuorilta aikuisilta, niin samat asiat vanhemmalla väestöllä – ja se vanhuus alkaa 40 vuotta täytettyä – alkaakin keskittymään liikkuvuuden ylläpitämiseen, laihtumiseen ja sokeriaineenvaihdunnan tasaantumiseen. Unohdetaan kaikki lankkuhaasteet sun muut, joita ikänsä treenanneet PT:t yrittävät myydä kaikille muille. Ei liity asiaan.

Tästä on kyse:

Kaksi kertaa viikossa tapahtuva lihaskuntoharjoittelu on työikäisen terveyden kannalta hyvin olennaista, koska se auttaa painonhallinnassa ja parantaa luun lujuutta sekä ehkäisee vanhuuteen liittyvää lihaskatoa

Painotus on täysin eri.

Kannattaa muutenkin tutustua tähän opinnäytetyöhön:

Siitä pääsee sitten aiheessa eteenpäin, jos haluaa.

Sitähän se tarkoittaa.

Minä tiesin, että minulla on viimeiset hetket menossa vanhuuden varalta – se nyt vaan on realismia. Mutta tietäminen on täysin eri asia kuin ymmärtäminen, ja se mikä vituttaa, on oivallus kuinka epärealistisia odotukseni olivat. Ihan puhdasta haavemaailmaa.

Nyt sitten laittelen, taas, asioita realistiseen tärkeysjärjestykseen, joka aika pitkälle tällä hetkellä tarkoittaa, että palasin takaisin lähtöpisteeseen:

  • 2300 kcal päivä (eli 500 alle sen mitä nyt alkuvuosi on mennyt)
  • 45 minuuttia kävelyä 6,2 km/h tai 30 min ja 15 min crosstrainerilla
  • lihasvoimaa viitisen minuuttia päivässä, enemmältikin vain neljä perusliikettä käsille ja vatsalle

No, ei ihan lähtöpisteeseen, koska puoli vuotta sitten en pystynyt menemään matolla kolmea varttia tuota vauhtia, joten toki hiukan on kehitystä tullut. Mutta pointti lienee selvä – heivasin kaikki lihassarjat sun muut patterit, ja siirryin enemmältikin ylläpitomoodiin.

Osaksi koska ei vaan huvita. Minulla on aito motivaatio-ongelma tällä hetkellä ja kyllä, olen hieman järkyttynyt omasta ulkonäkökeskeisestä ajattelusta (ei hymiötä, koska asia on noin). Joten tehdään nyt sitten sitä aerobista pohjakuntoa ja yritän samaan aikaan saada tuon vatsakummun pienenemään.

Nykykehityksellä se eläkesäästötili ei ole ollenkaan huono ajatus, Jos siis aikoo eläkkeelle, jopa niin että saa hiukan enemmän kuin p-karjalaisen pikkukylän yksiön vuokran verran.

1 Like