Ylen toimittaja soluttautui hämärille eläinmarkkinoille – koirasusien

Vai että oikein soluttautui… Pientä draamaa ilmassa, koska wannabe-koirasusikasvattajat ja -harrastajat ovat ihan samalla tavalla näkyvissä kuin ennenkin.

Wannabe siksi, että toimittajankin näkenät koirasudet, joissa on X prosentti sutta, eivät ole koskaan sutta bähveetkään. Kun edelleenkään vlack, saarloos jne sekotuikset eivät ole susia - ne ovat sekarotuisia koiria ihan sataprosenttisesti.

Toimittaja osoittaa osaamistaan myös perinnöllisyyden saralla:

Kun susi ja koira risteytyvät, niiden jälkeläinen perii keskimäärin puolet geeneistä molemmilta vanhemmiltaan

Keskimäärin? Ei vaan ihan täysin. Vaikea arvailla mitä toimittaja on yrittänyt selittää, mutta todennäköisyys sille, että jälkeläisessä on yhden neljästä isovanhemmasta sudeksi kutsutun eläimen perimää itsellään on 25 % – mutta se voi olla myös jotain muutakin.

Vaikka Kennelliitonkin kasvattajakurssilla opetetaan kaava 50-25-12,5-6,25… niin samalla ollaan opettamatta mitä se aidosti tarkoittaa eli se perhanan todennäköisyys, plus että sekin on sitten ihan luojan ja sattuman huomassa mikä osa perimästä siirtyy (luonne, turkki, silmät, väro. taipumus lonkkadysplasiaan…) ja näkyykö se edes ilmiasussa.

Osa koirasusiharrastajista ja -kasvattajista ei välitä laista. He risteyttävät neljän ensimmäisen polven koirasusia edelleen.

Tarkkaan ottaen he risteyttävät jotain, jonka sukutauluista he väittävät jotain, saaden tulokseksi jotain. Olen ennenkin sanonut, että ei koirasusi-scenessä se susi ole juridinen ongelma, vaan kuluttajansuoja sekä valheellinen markkinointi.

Lainsäädännössä ei ole määritelty, minkä verran eläimessä voi olla sutta prosenteissa, jotta se olisi laillinen

Ei tietenkään ole, koska sellaista ei voida määritellä. Sellaista ei edes ole. Kyseessä on edelleenkin koirasusi-scenen ihan ikioma mihinkään perustumaton keksintö.

Hyvin nopeasti minulle selviää, että myös koirasusien kasvatus on Suomessa pääosin kolmen naisen käsissä: Piian, Juulin ja Katrin. Myös Katrin ja Juulin nimet on muutettu.

Ja jokainen, joka on hetkeäkään seurannut sekarotuisryhmiä, tietävät nuo rouvat. Haluatteko ehkä itse kommentoida omalla nimellänne aihetta?

Miksi nimet on pitänyt salata? Pelkäsikö toimittaja aiheetonta rikoksesta syyttämistä vai pennuttajien veroseuraamuksia? Suomessa pentujen myynti on luvallista liiketoimintaa – vaikka aniharva veroasiansa hoitaa. Ja jos hoitaa, niin pimeää bisnestä tekevät syyttävät sitten pentutehtailusta :stuck_out_tongue:

Hänen [Piia] kasvattamonsa kotisivut ovat vakuuttavan näköiset, ja niiltä löytyy ilmoitus kahdesta myytävästä pennusta. Ilmoituksen mukaan pennuissa on susitaustaista ceskoslovensky vlcak -rotua ja saksanpaimenkoiraa, ja ne ovat “erinomainen valinta ensimmäistä hukkaa harkitsevalle”.

Ja tässä sitten on tämän soluttautumista vaativan bisneksen ydin – myydään sekarotuisia koiria, jossa ei ole grammaakaan sutta. Sehän ei tietenkään estä “Piiaa” selittämästä toista ja artistit sitten maksaaa. Taas päästiin siihen, että kyseessä on kuluttajanasuoja-asia, ei koirasusilainsäädännön juttu.

Koirasusien myynti-ilmoituksissa ei useinkaan mainita, että eläimessä on sutta. Pahimmassa tapauksessa pennun ostaja voi luulla ostavansa sekarotuisen koiran.

Niinhän siinä juu voi käydä :rofl:

Piia: Joo, olen yksityisyrittäjä. Olen kasvattanut vuodesta 2011. Yli 300 koiraa. En tee mitään muuta, enkä halua tehdä mitään muuta. En käy missään. Elän näille koirille. Välillä mietin, että jotain muuta voisi tehdä, mutta en minä osaa.

Osaaminen on hassu juttu. Mutta kun selitetään, että Suomessa ei ole pentutehtailua, niin kannattaa määritellä mitä se tarkoittaa. Jos sillä tarkoitetaan pelkästään rahan takia pentujen massatuotantoa ilman sen kummempia kriteerejä, sekä ostajille valehtelua, niin Suomessa on pentutehtailua.

Kysyn edelleen – miksi luvallista liiketoimintaa harrastavan yrittäjän nimi on muutettu?

Joopajoo.

Edit: muokkasin mukaan edellisen Metan postauksen aiheesta.

En kasvata koirasusia työkseni. Teetän pentuja enintään kolme kertaa vuodessa

Toimittajalta oli pyydetty 1200 euroa.

Keskimäärin 8 pentua, joten laskenta on 3 x 8 x 1200 = 28 800 josta kulut on maksimissaan pari tonnia, ja silloin ei mennä edullisimmalla vaihtoehdolla.

No, eihän se silloin tee kuin 2200 euroa kuussa, verottomana.

Että eihän sitä työksi tosiaan tehdäkään. Ihan vaan harrastuksena.

Mä kiinnitin huomioni tähän tossa jutussa:

Suomessa on tällä hetkellä kaksi kansainvälisesti hyväksyttyä koirarotua, jotka pohjautuvat susiristeytyksiin: saarloos wolfhond ja ceskoslovensky vlcak. Molemmissa roduissa on sutta arviolta 30–40 prosenttia.

Heti perään:

Saarloos wolfhondiin ei ole tiettävästi enää 60-luvun jälkeen sekoitettu sutta.

ja

Ceskoslovensky vlcakia on risteytetty villiin suteen viimeksi 80-luvulla.

Jäin miettimään, että millä ihmeen logiikalla niissä muka voi olla sutta 30-40 prosenttia vielä nykyäänkin.

Hitto mä nauroin tälle. En oo sekarotuisporukoissa pyörinyt pitkään aikaan ja silti tunnistin saman tien ketkä kyseessä. Nämä koirasusia, sori siis susitaustaisia koiria, kasvattavat ihmiset viilaavat ostajia linssiin minkä ehtivät. Noita ns. koirasusia on tullut tavattua ihan tarpeeksi. Ei sosiaalisteta eikä kouluteta, ja sitten sanotaan että kyseessä ‘rotuominaisuus’.

Voi että. Joku on ostamassa sekarotuista, ei kun siis koirasutta, ja saakin sekarotuisen! Onpas kamalaa.

Niinpä. Ei ole, eikä voi olla. 12 sukupolvea hävittä minkä tahansa yksilön. Ei se FCI-maailman 8 sukupolvea ihan tyhjästä ole aikoinaan revitty.

Greyhoundiin on sekoitettu bulldogia ja venakkoa. Ne eivät jatkaneet sukuaan. Silti välillä sanotaan, että greyhoundeissa on bulldogia. Se, että joku on joskus jossain tehnyt jotain, ei vaikuta koko kantaan vaan enintään siihen haaraan, joka jatkaa sukuaan – jos jatkaa.

Vlackien kohdalla tässä on vähän paljon samaa kuin yli 100 senttisissä irliksissä – paljon puhutaan, harvempi on nähnyt.

Saarloosien rotukirjat ovat olleen jo ikuisuuksia kiinni ja Saarloos itse jalosti alkukannastaan suden pois.

Itse luin tuon Ylen jutun mielenkiinnolla. Itse en ole missään määrin kiinnostunut koirasusista/susikoirista, joten en ole scenessä sisällä.

Ensimmäisenä kyllä huvittu tuo “soluttautuminen”, ihan kuin nyt olisi kyse jostain huippuvaaralliseen lahkoon ujuttautumisesta! :smiley: Todellisuudesssa seurattiin fb-keskustelua, ja käytiin katsomassa söpöjä koiria. Suurin järjettömyys tuossa koko tarinassa on kyllä tuo Lopen tapaus: miten kukaan itseään eläinihmisenä pitävä voi elukoitaan tuolla tavalla pitää? Ja ennen kaikkea, mitä voi olla joku, joka tuollaista lähtee vielä puolustelemaan?

Sinänsä kaiken maailman susiprosentit saa vain hymähtämään. Jos joku saa kiksit siitä, että ajattelee taluttavansa narun jatkona ihan oikeaa villin suden serkkua, niin antaa palaa, ei se ole multa tai mun koirilta pois. Enemmän mua pelottaa tuolla ihmisten ilmoilla koiran kanssa ulkoillessa ne “ei se mitään tee, se haluaa vain leikkiä”-elukat…

1 Like

Se on oma juttunsa, eikä liity oikeastaan mitenkään koirasusiin, vaan ylipäätään miten eläimiä pitää.

Siihen altistaa muutamakin juttu – aiheesta on aikoinaan juteltu tuttujen kanssa, mutta enemmänkin hevostallien kautta.

Ahneus on tietenkin yksi syy, mutta tiedän montakin ahnetta, jotka hoitavat eläimensä kunnolla. He ovat oivaltaneet, että kauppa käy paremmin kun ympäristö on kunnossa ja eläimet kestää katseen. Mutta se vaatii se, että on ylipäätään setup kelpaa eläinten pitoon, Meillä on vuoden verran kanoja ja niistä luovuttiin aika pitkälle siksi, että ei saatu kunnon tiloja tehtyä. Kaikki eivät vaan ajattele asiaa noin.

Kyse on siitä, että kurjuus korruptoi. Vaikka alussa tietäisikin, että paikat ei ole kunnossa, niin siltä joutuu ajan saatossa sulkemaan silmänsä ja hetken kuluttua siihen tottuu niin paljon, että moinen muuttuu normaaliksi.

Tuo turtuminen on muuten yleisempää kuin ajatellaankaan. Useimmitenhan se ei johda sinänsä huonoon eläimenpitoon, mutta selittää sen miksi niin monet koirankasvattajat (ja isompien laumojen omistajat) elävät vain etäisesti ihmisasumusta muistuttavissa olosuhteissa. Siihen on niin tottunut, että ei enää edes huomaa syötyjä seiniä ja sentin kerrosta savea keittiön lattialla.

Kun tuo yhdistetään niin kutsutuihin kenneltiloihin, jotka on pakko olla, koska eläinmäärä nousee hallitsemattomasti ja jotka ovat sitten niitä vajoja, latoja, kellareita ja saunaneteisiä, niin homma alkaa eskaloitumaan. Niitä tuloja on nimittäin aivan mahdotonta pitää puhtaana tai edes siistinä, ja kun moisia eläimiä ei yleensä ulkoiluteta tarpeeksi – ei ole aikaa eikä tarhoja – niin kusen ja paskan määrä on… mielenkiintoista (varsinkin kun rahan takia aletaan syöttämään halvinta mitä saadaan).

Ja taas paska muuttuu hetken kuluttua normiksi, koska siihen turrutaan, koska tilannetta ei voida muuttaa.

Noilla ihmisillä on yleensä lisäksi elämänhallinta muutenkin kadoksissa. Kun rahaa tulee, niin ostetaan uusi iPhone, ei aitatarvikkeita. Kun kerta surkeudesta on tullut normaali, niin eihän siihen edes tarvitse panostaa, koska omasta mielestä kaikki on kunnossa.

Tiedetään, iahn tu8tkitustikin eikä vain 30-luvun perusteella, että sinänsä ihan tavallisista kilteistä ihmisistä kuoriutuu väkivaltaisia ja ilkeitä mulkkuja alisteisessa suhteessa olevia kohtaan, eikä siihen edes tarvita paljon. Kun tuo yhdistetään siihen, että suurin osa noista eivät ole koskaan aidosti osanneet edes käsitellä eläimiään (juu, edellistä vielä vahvemmin oma mielipide), niin ollaanhan siinä rajussa luisussa alaspäin.

Kun korttitalo kaatuu, yleensä rahan takia, niin paska lentää tuulettimeen.

Tietenkään jokainen ns. rääkkäystapaus ei kulje tuota polkua, vaan kyse on vain umpikujaan joutumisesta, ja jossain vaiheessa loppuu raha, aika ja terveys. Ihminen passivoituu silloin täysin (pienyrittäjillä ja aika monella ulosotossa olevilla aika tavallista; nostetaan kädet ylös, haistatetaan paskat kaikelle ja lopetetaan piittaaminen, koska omasta mielestä ei ole ulospääsyä).

Mutta tuo koskee enemmän hyötyeläinpuolta. Jokainen koiratapaus, jonka minä tiedän, ovat menneet alussa kuvaamaani tietä ja ovat jo ensimmäisen eläimen suhteen olleet sellaisia, joille ei olisi koskaan saanut myydä Ikean posliinikoiraa kummallisempaa.

Olenko tosiaan lakannut olemasta tyttö, kun täällä rouvitellaan? Mielenkiintoista.

Aavistuksen verran epäilen tunnistavatko kaikki jutun “Katria”. En muista hänen koskaan edes kommentoineen Facen seropiryhmissä. “Juulin” tietänee tässä vaiheessa kaikki.

Olisin halunnut esiintyä jutussa omalla nimelläni, mutta se ei käynyt toimitukselle. Jakke voi hyvinkin olla oikeassa siinä miksi näin.

“Katrin” koirien kuluista en tiedä tuon taivaallista, mutta omiin upposi viime vuoden aikana 11 400€ alv. 0% enkä edes tehnyt mitään tarhoihin tai koppeihin liittyviä hankintoja.

Aiemmassa jutussasi kirjoitit, että

“Tällä hetkellä en tiedä mikä on suomalaisen koirasusimaailman tila. Se nimittäin hävisi maan alle välittömästi Lopen katastofin jälkeen.”

Kun taas nyt “wannabe-koirasusikasvattajat ja -harrastajat ovat ihan samalla tavalla näkyvissä kuin ennenkin.”

Hmm? Vai puhutaanko toisessa aidoista ja toisessa aidanseipäistä?

Juu ei toki ole sinänsä koirasusiin liittyvää, mutta jotenkin leimasi tuon Ylen jutun. Äkkilukemalta varmasti ensimmäinen asia, minkä jälestä päin yhdistää koirasusiin.

Mutta no, kuten sanottu, itse en ole koirasusiin perehtynyt. Nättejähän ne kyllä on, ja jos olisivat oikein sosiaalisia, voisin sellaisen seuralaisen ottaa sitten kun ei treenaaminen enää kiinnosta. :slight_smile:

En minä mielenkiintoisesta tiedä. Muistaakseni en ole koskaan sinua tytötellyt. Sen sijaan niitä seropeitaan esitteleviä ~20 vuotiaita olen kylläkin ryhmänä kutsunut tytöiksi. Joita he minun vinkkelistäni katsottuna ovatkin, varsinkin jos käyttäytyminen on akselia teini.

Niin? Alle tonni kuussa. Pitäisikö tuon jotenkin vakuuttaa jostain. Minä olen saanut omaan laumaan upotettua pelkkään ruokaan enemmän kuussa, ja siihen päälle sitten vielä muut tarvikkeet, hoidot ja harrastukset.

Sellaista se on. Harrastaminen maksaa. Ero tulee siinä, että kun aletaan tekemään verollisia pentuja myyntiin, niin osan saa vähentää verotuksesta. Koska ilmoitit alviksi nolla, niin silloin teet alvillisena pentumyyntisi eli yritystoimintana. Oletko aivan varma, että haluat jatkaa tähän suuntaan, koska minä en ole massaharrastaja – minä tiedän tasan tarkkaan miten kulut rakentuvat ja miten toimii yritysverotus, myös toiminimellä.

Siitä on myös lyhyt hyppäys markkinointiin ja sitten aletaankin selittämään miksi sekarotuisia koiria on myyty ja myydään koirasusina.

Kyllä puhut. Lopen juttu ei ole vanha. Siinä vaiheessa kun aihe oli kuuma, niin sekarotuisiaan susina esitelleet poistuivat näkyvistä, koska pelkäsivät, että nyt poliisi tulee ja vie koirat. Osasyy oli myös se, että aiheesta poistui glamuuri. Mutta ennen Lopen keissiä tilanne oli toinen, ja on taas elpymässä.

Se, että te ammattikasvattajat pidätte itseänne poissa isompien ryhmien valokeilasta, on hyvinkin ymmärrettävää. Ihmisten muisti on lyhyt ja on parempi antaa pölyn laskeutua :slight_smile:

Et kuitenkaan halua alkaa selittämään – taas – miksi ne sekarotuiset koirat kuitenkin ovat koirasusia? Eli keskittyä siihen aitoon asiaan.