Yksi on joukosta poissa, ja asiat on paremmin

Meiltä lähti yksi hevonen, se 13 vee eestinponiruuna, joka rikkoi kavionsa muutama vuosi sitten. Kun onnistui löytämään oikeat kanavat, niin sen saikin jatkojalostukseen— yhdessä vaiheessa tuntui aika haastavalta, kun näytti siltä, että ainoastaan vakuumin pakattu liha kelpasi koiraihmisille.

Honkajoki oli koko ajan vaihtoehto. Se olisi maksanut lopetuksen päälle 250 euroa, noin, mutta omaan maailmankatsomukseen sopii paremmin jatkokäyttö kuin hukkaaminen. Ihmisteuraaksi ei edes yritetty, vaikka puhdas passi olikin — kimo on aina ongelma ja jos siitä olisi löytynyt kimosyöpä, eikä olisi kelvannut ihmisruuaksi, niin meille olisi kaatunut kuljetukset ja testit.

Tuon yhden poistuminen kuitenkin helpotti elämää aika tavalla. Se kun oli täysi sika karsinassa. Ei koskaan yhtä ainuttakaan ehjää paskaa. Sen siivoaminen vei saman ajan kuin kahden muun yhteensä, plus kuivikkeiden kulutus oli myös sen mukainen.

Nyt siivoan tallin, ja hoidan vedet ja öiset heinät 25 minuuttiin. Ennen siihen upposi tunnin verran, ja vitutus oli armoton.

Hassua oli sekin, että sehän oli lauman pomo ja mitä laumadynamiikan oletetusta hajoamisesta seurasi. Nuorempi ruuna lienee 5 vee nyt ja tamma on 14 vuotias. Hieman arvuuteltiin, että mitä sitä seuraa ja kuinka sekaisin nuo kaksi muuta ovat, kun se ketä on aina seurattu, ei olekaan enää paikalla.

Ensimmäisenä iltana huudeltiin, koska se oli päässyt auton kyytiin. Se siitä, ei muuta. Itseasiassa väitän, että tuo kaksikko rauhoittui ja se näkyy mm. syömisnopeuden ja -määrän vähenemisenä.

Se vanhempi ruuna oli ahne. Juuri niin ahne kuin eestiläinen, tuo hevosmaailman vastine lapukalle voi olla. Joten muut ovat luultavasti ahmineet minkä ehtivät, että ylipäätään ruokaa riitti.

Sen sikamainen karsinakäytös näkyi muuten myös ruokahukkana. Se talloi ja kusi heiniä myös melkoisen määrän.

Nyt kun ahnepaska on poissa, niin kaksikko voi syödä kuten niitä huvittaa. Ja jos heiniä jätetään laatikkoon, niin ne ovat siellä parin tunnin päästä, koska yksi kusipää ei ole tallomassa niitä vain siksi, että itsellä ei ole enää nälkä.

Muutoinhan laumasuhde oli kunnossa. Ei siellä mitään riitoja ollut, ja kuljettiin jonossa. Toinen toista hoidettiin aina riippuen siitä kuka sattui olemaan kohdalla ja oliko tammalla kiima tulossa vai menossa — eli paljonko rouva murjotti.

Mutta haiskahtaa myös siltä, että yhden jalkapuolen, joka ei pysy muiden vauhdissa, vahtiminen on ollut rasite. Ottaen huomioon, että kyse on pakoeläimistä ja riski laumalle on juurikin se yksilö, jonka pitäisi hoitaa vahtivuorot ja valvominen, niin onhan siinä ristiriitaa.

Tammallahan on ollut koko ajan ongelmia vatsan kanssa. Sitä saatiin hieman rauhoitettua, ainakin välillisesti, talvella lisäämällä olkea joukkoon. Hieman lisää parannusta saatiin, kun turvotetut mössöt jätettiin pois. Homma eteni silläkin, että jätettiin Racingin mineraalit rauhaan (sama tavara, jolla sain aikoinaan koirille tolkuttoman ripulin).

Eli tehtiin vahvasti samaa kuin koirillakin:

  • lisää kuitua
  • vesi vähemmäksi
  • altistava mineraali pois

Kesällähän ei oikein tiedä, mutta tammalla on paljastava paikka: häntä. Koska se oli jonkun verran kurapaskassa koko ajan, niin mikään noista ei kuitenkaan, yhdessä eikä erikseen, auttanut riittävästi.

Häntää ei ole vielä pesty, koska on kurakelit ja Minna ei ole ehtinyt. Joten nyt ei täysin tiedetä, mutta karsinan perusteella tamman vatsan toiminta on lähellä priimaa.

Muuttunut tekijä on sama, josta höpisen usein koirienkin suhteen: stressi ja laumasuhteet. Yksi poistuu, kaikki rauhoittuu ja vatsaongelmat häviävät. Ei tuon syy- ja seuraussuhteen ymmärtämiseen korkeampaa matematiikkaa tarvita.

4 Likes