Voiko rehulihoja kypsentää?

Suurin osa, ellei jokainen, lihatalo merkitsee pakkauksiinsa, että lihatuotteita ei saa kypsentää – varsinkaan, jos niissä on luuta mukana. Ohje on påätön. Ja ei ole.

Niitä saa kypsentää ihan mielinmäärin. Melkoinen osa vatsaongelmaisten omistajista niin tekeekin. Luulo on peräisin barffin ajoista, jolloin uhkailut luun sirpaloitumisesta eivät aidosti liittyneet mitenkään luiden sirpaloitumiseen. Sillä yritettiin selittää, että kun liiallinen luiden syöttäminen oli vaarallista, niin yritettiin tehdä omasta pelleilystä luvallisempaa väittämällä, että raakuus pelastaisi kaiken.

Barffissahan ei syötetty ruokaa. Siinä syötettiin raakuutta ideologiana. Ja luita. Eikä kummassakaan ole ravintoarvoa, uskonnoissa harvemmin on.

Toki luupelolla on vielä pidemmät juuret. Ajalle, jolloin broileria ei ollut vielä keksitty ja kana oli aikuinen lintu. Aikuisen linnun putkiluut ovat aina ongelma, oli se raakaa tai kypsää.

En jaksa enää nykyään suuremmin innostua sirpaloitumisesta. Jos koiranomistaja ei ymmärrä, että tuhannen kilon puruvoimalla on aivan se ja sama murtuuko se luu matalammilla vai korkemmilla newtoneille, niin minä en enää jaksa selitää asiaa. Mutta luun murtumismallin määrää sen rakenne, ei kypsennys.

Pötkötuotteisiin (joita myös pullat ovat) luut ovat aina jauhettuja. On ihan se ja sama mitä uskoo sirpaloitumisesta, ne ovat jauhona. Silloin mukaan tulee vielä mystisempi aihe: luun koostumuksen muuttuminen.

Valmistajat väittävät kivenkovaa, että luu muuttuu kypsennyksessä betoniksi. Se tukkii suolet. Se on aivan totaalisen puuta heinää. Erään lihatalon henkilökunta väitti silmät suurina, että pötkön sulatus hanakuumassa vedessä muuttaa luun vaaralliseksi. Ainoa mitä se 60 asteinen, useimmiten jopa alle, etteivät ihmiset kalttaisi itseään, tekee on pötkön nopeampi sulatus. Vesi jäähtyy niin nopeasti, että se ei pysty edes kypsentämään lihaosaa.

Eräällä toisella yrityksellä oli tapahtunut kämmi. Heillä oli lipsahtanut jauhettuun loheen merkintä, että tuote soveltuu kypsentämiseen. Nyt firma varoittelee joka puolella, että sitä ei nimenomaan saa kypsentää, koska joukossa on ruotoja. Niin pitkälle huoli ei sitten kuitenkaan tuosta tappavan vaarallisesta virheestä ulottunut, että olisivat tehneet takaisinvedon.

Paistettaessa luu kuivuu hieman. Sillä ei ole mitään merkitystä. Keittäessä ei oikein tapahdu sitäkään. Siinä on ainoat muutokset, jotka kypsennys luulle tekevät.

Jostain kumman syystä lihayritykset haluavat estää ostamista. Tehdä esteitä. Silti heillä ei ole tarjolla korvaavaa tuotetta. Joku fiksumpi firma, joka tuntisi tuotteensa, raaka-aineensa ja ylipäätään sen alan, jossa hääräävät, muistaisivat erikseen mainita kypsennysmahdollisuudesta. He jopa opastaisivat siihe. Joku todella fiksu tekisi jopa keittämisen kestävän pakkauksen.

Lisäksi ollaan unohdettu ikkiriikkinen detalji. Kuivamuonissa luu on kypsää, ihan ilman ongelmia ja kuolinriskiä. Raakalihoissa kypsennyksellä saataisiin myös hieman kompensoitua raaka-aineiden laatuheikkouksia.

Halutaanko vielä yksi myynti-pitch? Ihan ilmaiseksi? Maan eläinlääkärikunta pelottelee lihalla ruokkivia koiranomistajia lihatuotteiden mikrobiologisilla riskeillä. Niin kauan kun teurastamoilla on ongelmia oman prosessinsa kanssa, niin vaakakuppeja saisi tasoitettua – arvaatteko millä – neuvomalla ihmisille miten ruoka kypsennetään.

On yksi ja vain yksi syy miksi kypsennys ei välttämättä ole hyvä idea: hajuhaitat.

Tuotteissa lihan laatu ei ole aina paras mahdollinen ja jos joukkoon on eksynyt lisäksi naudan mahalaukkua ja munuaisia, niin ruoka olisi parempi kypsentään leirinuotiolla.

1 Like

Kaikista hassuimpana tässä kypsän luun pelossa pidän savuluita. Niitä sitten kuitenkin uskalletaan antaa ja myydä.

1 Like