Viikon miete: Mitta

Pidän tästä lyhyestä runosta, vaikka kaiken kaikkiaan se onkin aika yksitahoinen. Suhtautumiseni saattaa kevyellä keittiöpsykologialla perustua siihen, että vahvin oppi, jonka äidiltäni sain, oli että koskaan ei saa verrata itseään huonompiin, vaan aina parempiin. Ja että jos on tekemisiinsä tyytyväinen, niin on laiska (tai savolainen; kyllä, äitini oli melkoinen rasisti mitä tulee Suomen heimoihin).

Anja Laurila: Mitta

kuva

(Joo, on kuvana; koska joku joka sen alunperin laittoi kiertoon, oli laittanut kuvana. Sitä en sitten tiedä miten sen saisi näkyviin kokonaisena, koska nyt se täytyy klikata auki)

Mitä tulee Anja Laurilaan muutoin, niin hänen muuhun kaunokirjalliseen tuotantoonsa ei välttämättä kannata tutustua, ellei nimenomaan halua lukea evlut-maailmaa parisuhteen pysyvyydestä, mies/nainen asetelmasta jne. Minä en halunnut, mutta se oli ja on vain minun valintani, tietysti.

3 Likes

Mä luulen että tälläsiä ihmisiä on Suomessa aika paljon. Tyyliin että mikään ei riitä ja mikään ei oo riittävän hyvä. Ja jos erehtyy näin ajattelemaan tai sanomaan niin todellakin on laiska ihminen.
Mutta siinäkin voi mennä liiallisuuksiin jos ruoskii itseään liikaa. Näitäkin olen tavannut.

Mutta hieno runo ja laittaa ajattelemaan.