🛶 Vihti: Olkkalanjoen alku

Lähdin liikkeelle ilman evää. Sitten harjoittelin rantautumista ja jatkoin evä paikallaan.

Ilma ei ollut enää keväinen, vaan siistiä syyskuuta. Joten vaihdoin housut ja laitoin paremmin tuulta pitävän takin. Jalkoihin tuli polkujuoksukengät — olen ehkä kehunut niitä kerran tai kaksi ja sama linja jatkuu: ehkä parhaat maastokengät mitä minulla on koskaan ollut.

Jouduin menemään muutaman sentin syvyiseen veteen, ei ongelmia. Seuraavalla kerralla kävin hieman syvemmässä, sen verran että hieman valui vettä sisälle. Ei ongelmaa, kuivui jalassa varmaan viidessä minuutissa.

Olkkalanjoki on ihan söpö, ainakin alussa kun ollaan kylän alueella. Sittemmin se muuttuu aika tylsäksi peltoja halkovaksi, jossa ei kasva kuin kaislaa ja jotain ruohon sukulaista.

Joen varren taloilla oli kaikilla laituri. Osalla hienompa, osalla sitten vähän vähemmän. Mutta kaikilla oli aika paljon romua joen puolen penkalla. En ihan tajua. Mutta kai se perustuu ajatukseen, että pidetään julkisivu kunnossa.

Rantautumispaikkoja ei ole. Joko penkat ovat niin umpeen kasvaneita, ettei siitä pääse läpi. Tai sitten joutuisi menemään talojen pihoille. Ainoa vaihtoehto hypätä vesille Vihdin uima/venerannalta, soutaa ehkä kilometrin verran joen suulle. Tai sitten ajaa reippaammin ohi Vihdin Porintien suuntaan ja taiteilla itsensä joelle jonkun ikivanhan puusillan kupeesta.

Melomani pätkä ei ollut huono. Mutta ei sinne tarvitse toiste suunnata.





1 Like