ūüõ∂ Vihdin Kirkkoj√§rvi, tekniikkaharjoittelua

Kun olin yöllä ihmettellyt kajakin vahvaa taipumusta kääntyä koko ajan vasemmalle, sekä peräsimen mahdottomuutta, puhumattakaan istumisen vaikeudesta, ja uskonut löytäneensä selityksen, niin seuraava peliliike oli lähteä testaamaan teorioita.

Koska siirryttiin talviaikaan, niin myöhäinen iltapäivä alkaa olla alkavaa yötä, joten kovinkaan paljon ei ollut aikaa harjoitteluun ja ihmettelyyn.

Olin oikeassa monessakin suhteessa. Kuten siitä, että pedaalit ja peräsin alkoivat toimia kaapeleiden säätämisellä. Olin oikeassa omasta asentovirheestä. Istunnassa on jotain pielessä. Aikaisemmat arvailut kehnosta melankäytöstä pitää taatusti paikkaansa.

Mutta olen ollut väärässä jalkatukien asennusongelmista. Samaten olin, jossain määrin, väärässä ahtauden suhteen. Ei Buccaneer ihan niin ahdas ole kuin alkuun tuntui.

Ei se mik√§√§n tilaihmek√§√§n ole. Kun luovuin polkukengist√§, ja otin k√§ytt√∂√∂n kevyemm√§t kangastossut, niin sain hieman enemm√§n varpaille tilaa ‚ÄĒ mutta sen verran v√§h√§n sit√§ kuitenkin on, ett√§ varpaankynsi√§ ei kannata p√§√§st√§√§ pitk√§ksi.

Sain ylipäätään enemmän tilaa jaloille, kun ikäänkuin pakitin koko matkan penkille. Nyt pystyin istumaan hieman helpommin polvet leveämmällä. Mutta edelleenkin Buccaneerin reisituki on vain hieno mainoslause, ei muuta.

Harjoittelen tuon kanssa aikani. Silti näkemys siitä, että olisin saattanut saada samalla rahalla hieman paremman, vahvistuu. Taisin maksaa ruotsalaisuudesta hieman ns. volvolisää.

Lisäksi alkaa tuntumaan siltä, että alle tuhannen euron kajakit ovat pelkästään epätoivoisille persaukisille, siis minunlaisilleni. Olisi parempi säästää lisää ja panostaa 1400 euroa.

Mutta tällä mennään.

Pujottelin aika paljon. Vaihtelua oli se, ett√§ nyt menin aika ajoin ympyr√§√§ oikealle ‚ÄĒ silti vasemmalle sortuminen oli useimmin repertuaarissa. Istunta tuohon vaikuttanee, plus virheet melan k√§yt√∂ss√§.

Minulla on myös jalat hassussa asennossa, enkä tiedä mitä asialle tekisin. Vasen jalka on ikäänkuin enemmän koulussa ja pystympänä polvesta, jolloin nilkan ja jalkapöydän mutka on kuin suoraan ylöspäin. Oikea jalka taasen on hieman suorempana ja nilkka kääntyy enemmän sivulle.

Jos katsoo kantap√§it√§, niin ne eiv√§t ole k√∂lilinjalla yhdess√§ muodostamassa ‚ÄĚkaunista‚ÄĚ V-kirjainta. Kantap√§√§t ovat yhdess√§ enemm√§n vasemmalla puolella ja oikea jalka on kuin yritt√§m√§ss√§ L-kirjaimen muodostamista.

Tuon täytyy vaikuttaa myös istumiseen sekä painopisteeseen. Näin mietin jo siksi, että aika usein keula näytti siltä kuin tosiaan olisin kallellaan vasemmalla.

Mutta silloinhan minun pitäisi lähteä kääntymään oikealle. Tosin, yritin käännöksiä edgellä, kanttaamalla reunalle. Ihan ajanhukkaa (paitsi opettamassa, että kanttaaminen ei kaada…). Riippumatta mihin päin kallistin, niin vene kaartoi sinne minne oli sillä kertaa päättänyt.

Ehk√§ teen sen v√§√§rin. En muodostakaan C-kirjainta, vaan jotain ihan muuta ‚ÄĒ mutta eih√§n senk√§√§n pit√§isi vaikuttaa muuhun kuin vakauteen?

Peräsin totteli nyt huomattavasti paremmin jalkoja. Siltä osin kaapelien säätö oli onnistunut. Mutta se, että joudun noiden hallitsemattomien suunnan muutosten takia käyttämään peräsintä niukin naukin 4 m/s tuulosessa, on aika kestämätöntä.

Viel√§ kest√§m√§tt√∂m√§mp√§√§ on se, ett√§ per√§sin ei auta kuin hetken ja silti alan kaartamaan johonkin ‚ÄĒ sill√§ erolla, ett√§ per√§simen takia menn√§√§n kuin juna‚Ķ Tarvitsen taustapeilin, en min√§ muutoin voi olla varma, ett√§ mihin hemmetin suuntaan se ev√§ on milloin osoittamassa.

Ajoin muuten kolarin. Rantakalliota vastaan 20 metrin etäisyydeltä. Pistäkää paremmaksi, jos kykenette.

Tulin tyvenestä tuuleen peräsin alhaalla. Siinä vaiheessa perä lähti nousemaan tuuleen ja suunta oli sellainen, että en enää mennytkään kallion suuntaisesti, vaan kalliota kohti.

Yritin korjata tilannetta peräsimellä, mutta turhaan. Sitten alkoi kovakivi lähestyä sen verran nopeasti, että päätin ohjata äkkinäisellä peräsimen liikkeellä suunnan. Ja totta ihmeessä polkaisin väärään suuntaan.

Alkoi olla jo hoppu, joten peräsin ylös ja ohjaus melalla. Totta ihmeessä sitten sekin väärään suuntaan ja lisäämällä vauhtia. Siinä vaiheessa oivalsin, että kolarihan tästä tulee, mutta sen verran suuntaa käännettynä, että kohtaaminen tapahtui 45 asteen kulmassa.

Seh√§n sitten k√§√§nsi suunnan enemm√§n kallion my√∂t√§iseksi ja painoi kylke√§ kivisein√§√§ vastaan. Sen verran on Youtuben mielikuvaharjoitukset auttaneet, ett√§ en v√§ist√§nyt t√∂rm√§yksest√§ pois, vaan kallion suuntaan ‚ÄĒ rehellisesti sanottuna, en tied√§ oliko moisella virtaavan veden opilla yht√§√§n mit√§√§n jakoa moisessa tilanteessa.

Minua vitutti siinä vaiheessa, aika raskaasti. Olen taatusti koko Suomenmaassa ainoa meloja, joka onnistuu kolaroimaan miljoona vuotta vanhan peruskallion kanssa.

Suunta rannalle. Pyyhin nokkani, otin ryhdikkäämmän asennon ja päätin keskittyä vain tasaiseen melontaan piittaamatta vauhdista tai sen puutteesta. Mela veteen varpaiden kohdalla ja ylös takapuolen jälkeen. Mela veteen suunnilleen samalla kulmalla ja samaan syvyyteen. Selkä suorana, liike lantiosta.

Taatusti myötäisempi tuuli vaikutti, mutta yhtä äkkiä alkoi kuulumaan solinaa keulasta ja Buccaneer meni viivasuoraan ihan ilman peräsintä. Nyt sitten vitutti se, että kun sai kerrankin rytmistä ja suorituksesta kiinni, niin oli pimeää ja tuosta pääsi nauttimaan suunnilleen 100 metriä.

Mutta se todisti sen, että tuo muovinen uppotukki on kykenevä liikkumaan suoraan.

Muistilistalle:

  • vatsalihas- ja selk√§liikkeit√§, joka p√§iv√§
  • 25 kilon painoharjoittelua, koska kajakki t√§ytyy saada nostettua katolle, en voi sit√§ i√§t ajat ty√∂nt√§√§ katolle
  • meloessa keskityt√§√§n vain rauhalliseen suoritukseen, km/h-maksimeja voi hakea my√∂hemminkin
  • vedenkest√§v√§t tossut
  • lyhyempi mela ja ehk√§ kapeampaa mallia
  • ehk√§ voisin olla armollisempi itselleni, kajakilla on k√§ytt√∂tunteja kolmelta kerralta jotain nelj√§ tuntia vissiin

Ai niin, se video:

En katsonut tarpeelliseksi laittaa GPS-loggausta p√§√§lle pelk√§n l√§hivesien takia, joten dataa on sen verran mit√§ kellon treeniappi piirsi. Kuten n√§kyy, niin en sit√§k√§√§n muistanut rannasta l√§htiess√§ni k√§ynnist√§√§ ‚ÄĒ joten piirsin siihen arvioidun alkup√§√§n kulkureitin :rofl:

Tehollista melonta-aikaa, eli miinus röökipaussi, kului aika tarkkaan tunti. Metreinä sitten kertyi matkalaskuriin noin 3000.

Ei sillä nyt ole paljoakaan merkitystä. Mutta ensi purjehduskauden tavoite on 500 km ja jos mitään mistään ymmärrän, niin se ei ole edes paljon; kaksi kertaa viikossa veteen, keskimäärin.

Se, että miten tuo aika jyvittyy Buccaneerin ja FitNordin välillä sitten riippuu ihan siitä missä ollaan ja minne mennään.

1 Like