Venetsialaiset

Ilmeisesti tänä viikonloppuna vietettiin venetsialaisia. Ainakin jossain. Kuitenkin, aika monissa paikoissa raivotaan taas raketeista ja paukkeesta.

Ei taatusti suotta, jos käsissä on pahasti paukkuarka koira. Se koiran stressi ja pelko on välillä täysin halltsematonta.

Minun on vaikea suhtautua omakohtaisesti aiheeseen, koska olen niin monta vuotta elänyt yhteisöissä, joissa aina paukkuu. Joko tehdään räjäytystöitä tai metsästetään. Eikä minulla ole koskaan ollut pahasti ääniarkaa koiraa.

Pari ukkosarkaa on ollut. Molemmat kehittivät oireensa vasta vanhemmiten. Samaa viestiä on tullut tutuiltakin. Ollaan arvuuteltu, että johtuuko moinen ikään liittyvä oireilu heikentyneestä kuulosta vai dementiasta.

Pahaa ääniarkuutta ei voi korjata. Lääkitys on ainoa tapa. Lievempiä tapauksia voikin saada siedätettyä jatkuvalla kuormituksella. Se, että onko tuo ylikuormitusta ja sillä aiheutettu turtuminen sitten lääke vai ongelmaa pahempi tapa korjata tilannetta, hieman riippuu — niin koirasta kuin mielipiteestäkin.

Mutta pitäkää niillä aroilla koirilla kaulapannat tiukassa. Ei ne kuristu. Sama juttu valjaiden kanssa, mutta mukaan myös vyötäröjarru. Taluttimen lenkki pidetään ranteessa ja fleksejä ei käytetä ollenkaan. Plus ulko-ovi pidetään lukossa, sillä se on aika yleinen tapa päästä karkuun.

Älkääkö ostako pentua roduista ja yhdistelmistä, joissa on ääniarkuutta. Se on vahvasti perinnöllinen ongelma, eikä korjaannu. Jengi kylläkin murehtii sinänsä totaalisen merkityksettömiä piilopalleja ja häntämutkia, mutta arkuus ja huono vatsa ei sitten olekaan enää niin loppuun asti mietitty — ei ostajien eikä varsinkaan kasvattajien puolelta.

Twitterissä aika moni on kysellyt, että mikä helvetti on venetsialaiset. Ymmärtääkseni se on joku rantaruotsalainen keksintö, että saa ryypätä ja syödä rapuja. Tai jotain.

Itse kommentoin aiheeseen näin:

Voitaisko nyt kollektiivisesti jutella siitä, onko floodaus (altistaminen niin monelle ärsykkeelle, että kaikkeen reagoiminen on ihan mahdotonta joten koira sulkeutuu ja “turtuu”) nykypäivää koulutuksellisesti vai ei? Koska hyviähän tuloksia silläkin saadaan, ainakin hetkellisesti. Viepä arka remmiräyhä messariin niin kyllä lukkiutuu koira paikan päällä mutta sama meno jatkuu kotona, kun ei se ole järjestelmällistä, mutta onko se järjestelmällinen floodaus sitten hyvä vai huono asia. Tehdäänkö tätä heppapuolella? Tuskinpa se polle lakkaa karkaamasta pystyyn kun lisätään kymmenen muovipussia lentämään tuulessa sen yhden sijaan.

Tai tarviiko niiden koirien edes pelätä, entäs jos on ylisosiaalinen nuori koira, floodautuuko se jos se saa koko elämänsä juosta kaikissa kylän kinkereissä tervehtimässä kaikkia? Kyllähän ne laumassa elävät treenikoiratkin oppii että muut koirat on oikeestaan helkkarin tylsiä ihmiseen verrattuna, eivätkä välitä kenestäkään aikuisina kun ovat saaneet valita treenaamisen ja lauman välistä.

Ei oo juuri ollut koirilla ongelmia, joihin floodaaminen olis ollut minkäänlainen vaihtoehto ikinä, joten lopullinen omakohtainen kokemus uupuu täysin.

Nyt luistellaan pois omalta mukavuusalueelta, eli en oikein tiedä, mutta minulla on käsitys, että floodaaminen toimii, kun toimii, kovilla koirilla.

Pehmeillä taasen aiheutetaan turhan kovaa kuormaa ja se mitä luullaan saavutetun, onkin paniikkipohjaista henkistä jäätymistä.

Ollaan siis hyvin pitkälle niissä aiheissa, joista hevosissa on iätajat riidelty. Eikä mitään konsensusta ole syntynyt.

No, missä koulutuksellisessa asiassa olisi konsensusta muutoin kuin että ollaan samaa mieltä siitä, että ollaan eri mieltä.

Minun käsitykseni mukaan floodaus on yhtä hyödyllistä kuin jääkausi. Eli ei apua edes silloin kun omistaja luulee saaneensa siitä avun.

Nojoo. Varsinkin jos pehmeys yhdistetään muutenkin huonompaan toimintakykyyn paineen alla, niin tulos on varmasti aika katastrofi henkisen hyvinvoinnin puolesta. Kova koira ehkä kestää sitä painetta paremmin, mutta toisaalta aidosti kestävät, kovakanttiset koirat on nykyään ainakin aika harvassa. Tiedä sitten onko niitä ennenkään ollut erityisen paljoa vai onko aika vain kullannut muistoja mm pk-puolella (siellähän noita termejä viljellään jatkuvasti, ei kovin moni rallytokolainen välitä kovuuksista ja pehmeyksistä).

Olen leikkinyt mielessäni paljon yhden äärimmäisen aran koiran touhuja seuratessa ajatusta siitä, voisiko sitä floodata jotenkin turvallisesti. Että olisi joku kevythäkki tai mikä tahansa kengurupussi jonka se koira kokisi turvalliseksi, ja sitten veisi ostarille meluun. Auttaisiko käsittelemään asiaa kun voisi halutessaan olla jossain neutraalilla maalla, vai veisikö viimeisenkin luottamuksen ja tekisikö se vain entistä pahemman arkajalan. Otapa näistä selvää, saa kiittää omia koiria kun eivät ole koskaan mitään isompia pelkotiloja kehitelleet.

Voi se toimiakin, ainakin siltä osin, että saadaan pelko kuriin. Tai jos ei kuriin, niin aste pidetty siedettävänä.

Kysymysmerkki onkin se, että mitä tapahtuu kun se kengurupussi otetaan pois ja koira viedään ostarin hälyyn, eikä tukiverkkoa enää olekaan.