Vanhemmat ja iäkkäämmät retkeilijät

Ei, minulla ei ole varsinaista ikäkriisiä. Se pitää paikkaansa, että en nauti ikääntymisestä. Ja kyllä, on hieman säälittävää, että selittelen mitä vanhempien ihmisten pitäisi tehdä. Ja kyllä, olisi jännää olla joku 25 vuotias tällä kokemuksella, koska se olisi kuin päästäisi ketun kanatarhaan :rofl:

Mutta realiteetti on, että kukaan ei nuorene. Se, että niin monet alle 40 vuotiaat ovat itseasiassa huonommassa jamassa kuin minä, ja minulla on aivan paska kunto ja nolla lihasvoima, on ihan pahuksen huolestuttavaa monellakin tavalla. Mutta mikäs minä olen ensimmäistä kiveä heittämään — 10 vuotta sitten nauroin paskaisesti kaikelle, joka hiukankaan viittasi fyysisempään ajatteluun (itseasiassa… ei tuo perusta ole vieläkään muuttunut miksikään).

Ei minun tuosta pitänyt selitellä, vaan vanhempien ihmisten retkeilystä, vaelluksesta, melomisesta ja ylipäätään luonnossa liikkumisen realiteeteista, kun valokeilaan nostetaan ikä.

Youtube tarjosi suosituksissaan tätä ja avasin sen uteliaisuuttani. Hemmo on minua 20 vuotta vanhempi, mutta valitettavan moni asia pätee minuunkin — tai en minä tiedä mitä valitettavaa aiheessa on, perusfysiologiaa eräällä tavalla. Jos vaeltaa, edes päiväretkien verran, ja jos koskaan ikinä milloinkaan on törmännyt omassa ajatuksessa surkutteluun tai kiukutteluun, kun kaikki muut pystyy ja minä en, niin tämä kannattaa katsoa.

Videossa ei ole mitään maailmoja mullistavaa, vaan ihan simppeliä perusasiaa, jotka itseasiassa jokainen tietää. Niitä ei vaan aina tule ajatelleeksi. Tai siis… ainakaan minä en tule ajatelleeksi.

Konteksti on ymmärrettävä. Rev tekee amerikoissa niin sanottua thru hike puuhaa. Eli hän patikoi — useimmiten yhtä soittoa — ultrapitkiä reittejä. Ja ultrapitkä tarkoittaa tässä kuukausien vaellusta, valmiilla reiteillä toki, ja kattamalla luokkaa 600 - 1000 km. Hiukan samaa kuin jos joku vaeltaisi Suomen ylhäältä Hankoniemelle asti.

Ero on siinä, että Suomessa moisella pääsisi otsikoihin ja kympin uutisten loppukevennykseen. Jenkeissä reiteillä on tuhansia ihmisiä ja osaksi siksi siellä ollaan niin usein tilanteessa, että isompi ryhmä kulkee yhdessä vähintään jonkun taipaleen. Kun täällä revitään ranteita auki kun kansallispuistojen reiteillä tulee muutama ihminen vastaan, niin tuolla päiviteltäisiin, että onpas hiljainen tiistai.

Melkoinen osa siitä mitä tarvikkeita meille myydään ja miksi ihmiset Suomessakin tekevät varustepuolella mitä tekevät, perustuu jenkkiläisen thru hiker kulttuurin tarpeisiin. Osa siitä on perusteltua, osa sitten… vähemmän. Kun nyt täytyy muistaa, että ei thru hikerit selässään kanna vuoden varastoja. He pysähtyvät 5-7 päivän välein täydentämään varastojaan, pyykkäämään, syömään kunnolla ja lepäämään paikallisissa pikkukaupungeissa.

Tuo ero kannattaa muistaa, kun videolla alleviivataan sitä, että täytyy kulkea omaa vauhtiaan eikä pyrkiä pysymään 20 vuotiaiden vauhdissa ja tahdissa. Se ei liity mitenkään suomalaiseen vaellus- ja retkeilykulttuuriin — mutta saattaa joskus koskea perheen sisäisiä juttuja.

Videolla esitetty ajatus siitä, että vauhti määrää ainoastaan kuinka nopeasti pääsee pisteestä A pisteeseen B, kannattaa muistaa. Minä tunnen ihmisiä, joille vaellus on eräänlainen kilpakävelyn muoto, tosin omaa itseään vastaan, ja reitillä pyritään pitämään maksimaalista vauhtia. Ei oikein minun pala kakkuani, vaikka sinällään etenen reippaasti — mutta en mitenkään poikkeuksellisen nopeasti. Ja silti pysähdyn helpostikin ihmettelemään jotain hassua sammalta.

Se, että Suomessa on aika paljon reittejä, joissa ei sinällään ole mitään katsottavaa eikä minun mittarillani sen suurempaa luontoarvoa, on oma juttunsa.

Videolla muistutetaan, että ei kannata mennä nopeammin, vaan pidempään. Tiedän puhuvani suuta suuremmalla, mutta minä pystyn kahvi- ja ruokapaussien kanssa kulkemaan 12 tuntia. Mutta en pysty siihen millään 9 min/km nopeudella — 13 - 15 min/km kylläkin. Minua huomattavasti parempikuntoiset leiriytyvät 6 - 8 tunnin jälkeen.

Mutta aidosti… mitä hemmetin väliä. Jos haluaa kulkea 2 tuntia, niin mitä se muille kuuluu. Tähän perustuu thru hike yhteisön sanonta hike your own hike, tee oma vaelluksesi.

Videolla muistutettiin rinkan painosta ja että se pitäisi saada alemmas. Tuo pätee sinällään ihan jokaiseen, sillä 10 kiloa selässä on helpompi kuin 25 kiloa, ja mitä vanhemmaksi tulet, niin sitä helpommin väsyt. Mutta se on silti eri asia kuin mennä ultra light idealla, jossa pidetään 50 gramman säästöä huomattavan olennaisena asiana.

Tasapainosta muistutettiin. Kyllä, se heikkenee iän myötä ja liittyy vahvasti lihaksiston heikkenemiseen. Mutta tuo on myös hyvin yksilöllinen juttu — minulla ei ole koskaan ollut hyvä tasapaino aikuisiässä (mihin ihmeeseen se muuten hävisi lapsuuden jälkeen :flushed: ).

Sekin on minusta ikäriippumaton asia. Vaikka osa onkin perimältään apinoita ja menevät vauhdilla mistä tahansa, niin varovainen saa olla, ja täytyykin, eikä vaellussauva ole koskaan väärin. Mutta iän kertyessä tapaturmat muuttuvat paljon hankalammiksi, koska niistä ei meinaa enää toipua.

Sitten oli miehisempi kysymys, josta olen muissa yhteyksissä kajakin kanssa kiukutellut: pissatauot. Enää ei mennä täyttä päivää käymättä kusella. Useimmiten ei edes täyttä yötä. Siihen on olemassa helppo? ratkaisu: sorsa eli virtsapullo.

Sellainen kannattaa ostaa iästä riippumatta. Nimittäin jo pelkästään yöllä teltasta tai riippumatosta kömpiminen pimeään pusikkoon pissalle on… ihan perseestä (pun not intended).

Mutta sitä en ymmärrä miksi tuosta on tehty miehinen kysymys. Ehkä siksi, että 20 vuotiaalla kollilla on parempi pidätyskyky kuin 50 vuotta ylittäneellä harmaalla pantterilla. Minun kokemusteni mukaan naisten täytyy päästä paljon useammin pissalle ja jokainen 30 vuotta ylittänyt neiti, ja varsinkin rouva, on samalla tasolla kuin minä kuudenkympin korvissa.

Hyvät uutiset on, että naisille myydään anatomisemmin paremmin muotoiltuja virtapulloja/sorsia. Minä ole vakaasti sitä mielipuolta, että kannattaa ostaa.

Hieman jo ohi aiheen, mutta pissatauot ovat se juttu miksi en ymmärrä minkä takia menin ostamaan märkäpuvun. Se on aian mahdoton. Tiedän toki, että yritin säästää kylmän veden vaatimassa ns. turvallisuuspukeutumisessa, ja minulla oli hyvin epärealistinen käsitys uimakyvystäni, mutta silti — en tainnut ajatella yhtään mitään.

Oli videolla jotain muutakin, en enää muista mitä. Joten nyt on hyvä hypätä asiallisesta epäasiallemmalle linjalle. Kun oleellista ei ole rinkan paino. Oleellista on oma paino. Plus on ihan se ja sama onko painotus päivävauhdissa vai -matkassa, jos kunto loppuu kesken lähimetsän poluilla kilometrin jälkeen. Tuota vastaan pidin omalla tavallaan aika vahvana kontrastina, kun videon Rev esitteli ohi mennessään omaa perhettään, lapsiaan ja lapsenlapsiaan — Rev, lähes 80 vuotiaana, oli paremmassa fyysisessa kunnossa, ulkonäön perusteella, kuin lapsenlapsensa.