Vakavan valeraskauden raja

Liittyen Katiskan Valeraskaus-infopaketin lauseeseen

“Kun oireilu on niin vakavaa, että se heikentää nartun arjen laatua, niin valeraskautta on hoidettava.”

Missä menee vakavan oireilun raja?

Meillä on koiran kolmas valeraskaus menossa.
Ensimmäisellä kerralla tuli 3 vinkulelupentua, toisella kerralla 5. Molemmilla kerroilla yksi lelu oli se eniten hoivattava, loput enempi rekvisiittaa. Toinen kerta oli kaikin tavoin rajumpi kuin ensimmäinen, koira hoivasi lelupentuja todella intensiivisesti, joten tätä kolmatta odotellaan suurella mielenkiinnolla, että mitäs tällä kertaa.

Koska ne vinkulelupennut itkee mihin kellon aikaan tahansa ja koska koira on päättänyt, että mun täytyy myös osallistua pentujen hoitoon, on tilanne tosiaan todella raivostuttava mulle :joy: Mies pääsee paljon helpommalla, siltä ei vaadita samanlaista osallistumista joten se suhtautuu asiaan melko leppoisasti. Sterkata ei haluta ilman oikeaa syytä eikä hormonitoiminta meidän mielestä ole oikea syy.

Viime kerralla soitin meidän ellille ja kyselin olisiko tarvetta ottaa lääkitys käyttöön. Elli suhtautui asiaan melko nuivasti, kirjoitti kyllä reseptin, mutta en sitten kuitenlaan hakenut lääkkeitä. Jos soittaisin toiselle ellille, se varmaan ihmettelisi miksi ei olla jo sterkattu :man_facepalming:t2:

Joten etsin objektiivista näkökulmaa siihen, milloin on syytä alkaa hoitamaan “oireilua”. Näitä koiran vointiin liittyviä huolestumisen syitä on loputtomasti, tällä kertaa se on se, että ollaanko me nyt liian lepsuja kun ei tehdä asialle mitään :see_no_evil:

Ääntäpitävät lelut olen jo keräillyt piiloon, jos vaikka voitaisiin hoivata noita äänettömiä pehmoleluja tällä kertaa.

1 Like

Moni on sitä mieltä, että lelut tulisi kerätä kokonaan pois. Tuo meidän neiti juoksisi ympäriinsä itkemässä, jos näin tekisi.
Viime kerralla käytin lelupentuja hyväkseni: koiralla oli ruokahaluttomuutta, ja koska sille ei missään nimessä mistään syystä saanut antaa kuin Anallergenicia, piti keksiä keino miten saada se syömään sitä.


“Kato nyt sun lapset syö sun ruuat!”
Johan alkoi ruoka maistumaan :joy:

1 Like

@Lafal joo, älä taivaantäden kerää kaikkia leluja pois.
Kerran tein sen virheen illalla, ajatuksena että saisin itse nukkua.
Perseelleen meni sekin idea. Kello 01.30 heräsin jäätävään ulvontaan jota kesti hermoja raastava vajaa tunti vaikka nousin heti ylös rauhoittelemaan koiraa ja otin kaikki pennut (eli lelut) esille.

1 Like

Elämänlaatu on sellainen kysymys, jossa vaaditaan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä :smile: Ihan mahdotonta vetää tarkkaa rajaa.

Jos maitoa nousee niin paljon, että se aiheuttaa tulehdusriskin, niin aletaan olla steriloinnin kynnyksellä. Samaten jos koira on silminnähden masentuneen ahdistunut – mutta se, että narttu muuttaa laiskaksi ja itseään säästäväksi, ei ole sitä.

Kyse on einen samasta kuin laiduntamisesta närästyksen mittarina: pakkomielteisyys. Aina kun joku toiminta muuttuu lähes hysteeriseksi, niin jokin on pielessä. Mutta jos koira lopettaa pyynnöstä/kiellosta tai sen saa vaivatta houkuteltua muualle eli lopettamaan puuhan, niin ei se yleensä kovin pahaa silloin ole.

Jos emän joutuu pakottamaan ulos ja silloinkin pyrkimys on vain kotiin takaisi, niin siinä aletaan lähestyä pakko-oireisuutta. Toisaalta, jos narttu on kuitenkin tyytyväinen ,muutoin, niin hittoako siinäkään sitten.

Minä en näe mitään pointtia piilotella leluja. Olen itsekin sitä joskus harrastanut, mutta ei se mihinkään auttanut. Lopputulos oli vaan, että minä keräsin imetettävät pois tissiltä ja kainalosta, ja hetken kuluttua likka oli adoptoinut uuden. Olen vetänyt rajan pentuekokoon – yksi tai kaksi pentua on ok, mutta MM-kokoluokan poikue apuharventuu.

Minä olen jo aikoja sitten lopettanut riitelemästä nartun kanssa, kun ei se sille mitään voi. Ei valeraskaus mihinkään lopu vaikka kuinka kiukuttelisi. Hormonit on hassu asia. Nyt varmaan pohjustan itselleni aikaista hautaa, mutta yliampuva lapsikuume on minusta ikäänkuin naisten valeraskaus. Toki enemmän henkistä pohjaa, mutta pointti on siinä, että ei sekään lopu sillä, että otetaan huushollista kaikki vaaleanpunainen pois ja sanotaan, että lähde lenkille :laughing:

On yksi perustelu sterkata, vaikka nartulla ei olisikaan mitään sen suurempia ongelmia: kiima 3 kertaa vuodessa tai useammin, ja varsinkin harrastuskoirilla. Toki yli 3 kk kiimakierto on normaalia, mutta 3 - 4 kertaa vuodessa juokseminen tarkoittaa, että narttu on suunnilleen koko ajan kiimassa tai valeraskaana.

Kerran vuodessa on muuten ns. luonnollinen kiimakierto – jos luonnollisuutta pitää itsellään jonkinlaisena mittarina.

1 Like

Eli voidaan jatkossakin tarkkailla sitä yleistä hyvinvointia takertumatta liikaa yksittäisiin asioihin :grin: paitsi maidonnousuun.

Kiitos vastauksesta! Katiska on ollut ainoa paikka, mistä oikeasti löytää oikeaa tietoa nartun kiimasta ja kaikesta siihen liittyvästä, ollut valtava apu ekan koiran kanssa :ok_hand:

1 Like

Pari viikkoa sitten koira muuttui takaisin puuhakkaaksi ja leikkisäksi itsekseen, joten pääteltiin, että tällä kertaa juoksut päättyi ilman valepentuetta. Hyvä homma, ei tarvitse murehtia sitä, onko valeraskaus vakavan rajoissa.

Sirpan (nimi muutettu) viime valepentueessa se tärkein pentu oli palkkaleluna käytetty, järjentöntä vinkunaa pitävä Kumiankka. Äänensä takia Kumiankka asuu lipaston laatikossa, joka on todella huono säilytyspaikka vinkulelulle. Kun jotain hakee laatikosta, ankka elämöi ja koira on samalla hetkellä vieressä pyytämässä lelua.

Näin kävi viikko sitten. Sirpa sai Kumiankan, leikki sillä aikansa, jonka jälkeen lelu unohtui lattialle. Seuraavana päivänä töistä tullessa mulla oli vastassa piippaava ja hätääntynyt emo, suussaan vinkuva valepentu. Ihmeteltiin pentua hetki yhdessä, jonka jälkeen lähdettiin ulos. Sirpan jo odotella pihalla, kokeilumielessä nostin Kumiankan kaappiin piiloon. Kun tultiin kotiin, annoin sille uuden lelun: sukan jonka sisällä oli vinkutyyny. Lelu tapettiin suurella innolla ja ilta jatkui normaalisti, eikä Sirpa alkanut etsimään pentuaan. Ei illalla eikä seuraavana päivänä.

Vissiin ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan. En todellakaan olisi aikaisemmin pitänyt tämmöistä mahdollisena.

Nyt tuo meidän narttu on alkanut nostamaan koipea pissatessa. Tai siis reviiriä merkatessa, sitä se on tehnyt aina. Ehkä mä olen ymmärtänyt biologian, sukupuolen ja hormonien merkityksen jotenkin väärin :joy:

1 Like

Meiltäkin löytyy tuollainen järjetöntä vinkunaa pitävä kumiankka,
kanankoipi, jossain mielenhäiriössä menin muutama päivä sitten meidän teinipojalle sellaisen ostamaan.
Annoin lelun poitsulle ja hän alkoi kannella ankkaa suussa. Ei tappanut vaan kanteli ja nyyhkytti. Ihmettelin ja ajattelin, että sitä nyt sillä on huono olo tai jotain. Otin lelun kuitenkin pois, koska oli jo ilta ja piti käydä yöpuulle. No seuraavana päivänä annoin sille taas tuon lelun ja sama homma, testasin vielä pariin kertaan. Aina sama juttu, jos lelu jää pöydällekin näköetäisyydelle niin nyyhktytys vain jatkuu. Lelua kannetaan ja itketään, sitten kanankoipi asetetaan maahan sen viereen mennään makaamaan ja taas vingutaan ja nyyhkytetään.
Nyt ankka asuu myös meillä lipaston laatikossa, koska eihän sitä voi tuolle antaa.

Mitä ihmettä, kyseessä on teinipoika, miksi se itkee tuon lelun kanssa?
Herääkö hänenkin äidilliset vaistot vai luuleekohan se sitä joksikin kuolleeksi kaveriksi.
Tosi outoa.

Ehkä se lelun vinkuminen herättää jotain suojelu/hoivaviettejä. Tai sitten ankka on vaan niin rakas :joy:

Me iloittiin liian aikaisin, kyllä se valepentue kuitenkin tuli. Pentuna on vain yksi hiljainen pallo, mutta emo sitten pitääkin vinkunaa ja piipitystä senkin edestä. Onneksi alkaa jo vähän rauhoittumaan, ollut vielä pahempi hormonihuuru kuin viime kerralla.

Täytyy ensi kerralla testata Galastop. Jos se ei auta tai sovi, niin täytyy sitten sitä sterkkaamista miettiä tosissaan.

1 Like

Minun kokemuksillani Galastop pidentää kiimaa.

Mikä on tarina sen idean taustalla, että valeraskauteen auttaisi lelujen pois kerääminen ja erityisesti, ruoan vähentäminen? Joku diipadaapatutkimus ajalta kun sudet oli häkissä?

Koira kävi tänään hammasputsissa, pyysin samalla reseptin Galastopiin. Kauhea vastustelu ensin, että ei sitä voi varmuuden vuoksi antaa, tulkaa sitten uudestaan mikäli tulee valeraskausoireita. Hengitin syvään ja kerroin, että jos olisit ensin kysynyt miksi haluan tämän reseptin, olisin kertonut, että kolmella edellisellä kerralla on ollut aina vaan pahenevat oireet, jonka takia sitä Galastopia halutaan kokeilla.
Jokseenkin epätodennäköistä, että nyt ei mitään oireita tulisi, mutta jos näin käy, niin tietenkään ei anneta lääkettä.
Sain reseptin, mutta keskustelun yhteydessä elli mainitsi myös sen, että ensinhän kokeillaan muut vaihtoehdot, kuten lelujen pois kerääminen ja ruoan vähentäminen. Siinä ei enää syvään hengittely auttanut, koin varvemmaksi olla hiljaa koska en ollut vielä saanut reseptiä itselleni asti.

Kyseessä on nuori elli, oikeastiko tuommoistakin shaibaa opetetaan yliopistossa? Tää oli vielä mun lemppari, ainoa joka on tähän asti ollut hyvinkin järkevä ja faktoissa pysyvä tapaus.

Menee jo ohi aiheen, mutta pakko jatkaa purnaamista :joy:

Mies oli varannut hammasputsiajan. Soitin perään, että voisiko samalla ottaa haima- ja b12arvot. Puhelimeen vastannut täti totesi, että juu onnistuu.
Mies vei koiran hammasputsiin. Sai galastop-pyyntöön vastauksen, että tulkaa sitten uudestaan jos tulee valeraskausoireita. Koska mies ei osannut kertoa juuri mitään edellisestä haima-arvotestistä tai sen tuloksista (oli otettu toisella elliasemalla) tuli kehotus varata aika erikseen sen ottamiseen.

Menin mukaan hakemaan koiraa hammasputsista. Sain galastop-reseptin yllä kerrotun keskustelun jälkeen. Tätä ennen olin jo todennut, että en nyt ihan ymmärrä, miksi ette vaan voineet ottaa sitä haima-arvotestiä samalla kun koira täällä on jo taju kankaalla. Mikäli niissä tuloksissa olisi jotain ihmeellistä, olisimme varanneet ajan sinne toiselle asemalle, jossa asiaa viimeksi ihmeteltiin. Olis ollut hei aika kätevää, eikö? Kyseessä on kuitenkin närästelevä ja tyhjää vatsaa oksentava koira, jolle se verikokeisiin/ toimenpiteisiin vaadittava paasto on aina hieman haasteellista. Ilmeisesti olisi ollut liian kätevää :woman_facepalming:

1 Like

Mulla ei ymmärrys riitä tuohon toimintaan :roll_eyes:.

Sen verinäytteenotto on tosi simppeli jos omistaja sen haluaa.
Jo siinä vaiheessa kun eläin kanyloidaan saa näppärästi pari putkea verta.
Ja jos nyt nillittämislinjalle lähden se verinäyte olisi pitänyt ottaa joka tapauksessa ennen anestesiaa tarkistamalla urea ja hematokriitti ainakin.

Ja nuo ohjeet. Et varmaankaan ole kokeillut tuota lelujen poisottoa aikaisemmin :joy::joy:.
Ei hitto. Nyt ei kuitenkaan kyse ensimmäisistä tulossa olevista juoksuista.
Vaikka sen reseptin kirjoittaa ei se tarkoita, että omistaja sen hakee.

Onnellisena kirjoitan ja arvostelen nimimerkin takana etten joudu ammatillisesti joukkolynkkauksen kohteeksi :shushing_face::rofl:.

1 Like

Joo ottivat näytteen ennen anestesiaa :woman_shrugging: ilmeisesti samalla ei voi ottaa mitään muita näytteitä :expressionless:

1 Like

Mä en kykene ymmärtämään logiikkaa sen ajatuksen takana, että miten ruoan vähentäminen vaikuttaa maidon tuotantoon valeraskaalla? Tai käytökseen muutoin kuin aikaansaamalla nälkäkiukkuisen koiran?

Tosin tuota ohjetta me ei edes voitaisi kokeilla koska koira ihan oma-aloitteisesti alkaa syömään vähemmän. Ehkä pitäisi yrittää pakkosyöttää sitä, jos vaikka enempi ruoka vähentäisi maitomäärää :thinking: :crazy_face:

1 Like

Ensinnäkin tuo verinäyte-asia ihan täyttä paskaa ja huonoa asiakaspalvelua :rage:.

Näitä ihmeellisiä selityksiä kun kuulee ja lukee niin mietin mitä lausujan päässä liikkuu?
Ei, en halua tietää, joku itsesuojeluvaisto se minullakin on :joy::crazy_face:.

Siis kuuluuhan jokaisen nartunomistajan perustaitoihin hoitaa hormonimyrskyä

  • vähentämällä ruokaa
  • lisäämällä liikuntaa
  • ottamalla lelut pois
  • olemalla muutenkin normaalia tiukempi

Siksi meidänkin huushollissa hoidetaan PMS:ää piilottamalla suklaa ja korvaamalla se porkkanalla ja salaatilla, pakottamalla kympin lenkille, nukkumaan lattialla ja muutenkin vittuilemalla oikein urakalla.

Njooh… nuo kuuluvat sarjaan ikivanhat uskomukset ja olivat vanhoja kun minä olen ne ensimmäisen kerran kuullut. Olen myös kokeillut jokaista niistä. Ilman pienintäkään onnistumista.

Mutta. Kuten aina, niin kaikessa on joku pohja takana.

Ruuan vähentämisellä tapellaan painon nousua vastaan, ja samalla kalorivajeella hiukan yritetään hillitä maidon nousua. Mutta kun se paino on nestekertymää, niin ei kalorivajeesta paljoakaan iloa ole.

Kerrataanko mitä minun painolleni tuossa ei-niin-kauaa-sitten tapahtui :crazy_face:

Maidonnousu johtuu hormoneista. Saa mennä aika rajusti miinuskaloreilla aika pitkään ennenkuin sillä akselilla näkyy vaikutusta.

Liikunnan lisääminen perustuu osaksi painoon, osaksi johonkin sellaiseen epämääräiseen kuin ajatusten ohjaaminen muualle. Siitä on oikeasti hieman apua ulkoisten merkkien suhteen, mutta liikunta tarkoittaa hieman enemmän kuin entisen korttelikierroksen lisäämistä kahteen kiekkaan.

Ongelmantynkää on hieman siinää, että aika monet nartut alkavat säästellä itseään. Viettivoima kun kohdistuu johonkin muuhun kuin duuniin.

Ajatusajattelu on inhimillistämistä ja perustuu kuvitelmaan, että koira oikeasti makaa pentukuumessaan unelmoiden karvapallukoista. Ei nartulla ole tuossa(kaan) valinnanvaraa. Mutta - kun keksitään muuta tekemistä, niin osa aktivoituu, ja sitä sitten kuvaillaan valeraskausmasennuksen vähenemisellä. Niin tai näin, niin narttu on ehkä vähemmän zombie silloin.

Lelujen poistaminen perustuu käsitykseen, että silloin narttu ei pysty toteuttamaan hoivaviettiään ja valeraskaus sitten loppuu, koska se ei ole enää kivaa. Yleensä sellaiset, jotka tuota neuvovat, hermostuvat kun kysyy, että noin niinkuin stressin kannalta kuinka järkevää on antaa nartun ymmärtää, että pennut on syöty. Koska siitähän aidosti kyse on.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tuon kuvion on keksinyt joku mies. Se, että miksi naiset lähtevät innolla mukaan, on ollut minulle aina mysteeri. Oma, ja sukupuolipoliittisesti hyvinkin tulenarka näkemys on, että se liittyy jotenkin naisten totaaliseen empatian puutteeseen omaa sukupuolta kohtaan, joka on varmaan joku atavistinen jäänne pelosta, että joku muu pääsee levittämään geenejään.

Natsimainen kuri, tiukkuun ja simputus perustuu käsitykseen, että kyseessä on valintaan perustuva käytös, joka on karsittavissa ja negatiivinen vahvistaminen on nopeinta. Toki tuolla saadaan muutettua sopivan aran nartun käyttäytymistä, mutta ei se valeraskaus silti mihinkään häviä.

Minulla ei ole muuten ensimmäistäkään hyvää kokemusta lääkityksen käytöstä valeraskausoireiden vähentämisessä. Sen sijaan kiimattomana pitämisestä on paljon, ja sehän on tehokkain tapa taistella valeraskausta vastaan.

Verikoejuttuun en ota kantaa. Osa lekureista vaan on kusipäitä.

2 Likes

Eli nämä ohjeet perustuu täysin pelkkiin luuloihin :expressionless:
Meillä on tässä lähellä kaksi elliasemaa. Halusin vaihtaa siitä ekasta tähän toiseen, koska ekasta saatiin apua koiran närästykseen “monet ovat saaneet apua canikurista”- tason verran. Tähän tokaan olin tyytyväinen erityisesti sen takia, että ensimmäisen leishmanioosi-testin tuloksen ollessa epäselvä, tämä elli rohkeni sanoa, että ei tiedä leishmanioosista mitään. Joten minä kerroin hänelle :crazy_face: Heillä ei ole sisätauteihin erikoistunutta elliä/tarvittavaa laitteistoa, siksi närästystä on käyty tutkimassa muualla.

Toivottavasti se jossain vaiheessa sisäistää sen tiedon, että jos minä en tiedä jotain, osaan kysyä ja kun pyydän jotain, tiedän mitä pyydän ja miksi :woman_facepalming:

Sirpa on reviiriaggre remmiräyhä. Merkkaa reviiriä hyvin aktiivisesti, ja jos halutun kannon/ruohotupsun päälle ei pysty kyykkäämään, nostaa koipea. Se kuvittelee omistavansa koko kylän ja on sitä mieltä, että tuntemattomien koirien pitäisi pysyä omilla pihoillaan. Jos ne kehtaa ulkoilla muualla, niille räyhätään todella kovaa. Räyhäämiseltä saatetaan välttyä jos ehtii tarpeeksi nopeasti lykätä nameja kuonon eteen. Jos ei ole tarpeeksi nopea, kontaktin saaminen on usein mahdotonta.
Joten räyhäämisessä on varmasti mukana myös arkuutta ja/tai heikkoa hermorakennetta.

Kun liikutaan muualla kuin omalla kylällä, tuntemattomat koirat on ihan ok tai jopa potentiaalisia leikkikavereita.

Kiimassa käytös muuttuu ihan totaalisesti: kun sirpa näkee koiran/ihmisen/auton/polkupyörän, se oma-aloitteisesti tulee sivulle ja ottaa katsekontaktin. Toiset koirat pystytään ohittamaan jopa lähietäisyydeltä ilman mitään ongelmia.

Joten sormet ja varpaat ristissä toivon, että galastop auttaa, koska todella jännittää, millainen kestoraivo tuolle tulee, jos sen sterkkaa :grimacing:

1 Like

Ja vielä bonuksena: yhä seuraan sitä, että vaikuttaako kiimakierto närästelyyn. Jos vaikuttaa, sekin on niin päin, että kiimassa närästää vähemmän :see_no_evil:

Voiko nartulle laittaa kastraatioimplantin? :joy:

1 Like

On osalla vatsaoireet sidoksissa kiimakiertoon. Jos kiimassa on huonompi, niin ratkaisu on helpohko, Jos toiste päin… hiukka hankalaa, kun ei sitä oikein kiimassakaan voi koko aikaa pitää.

Yhtä voi kokeilla, jahka valeraskaus on ohi. Antaa reippaammin suolaa ja nestettä sekä kreatiinia. Pyrkimys on aiheuttaa lievä nestepöhö. Hieman epötoivoista, mutta tiedän pari jolle se on toiminut – tai ainakin näyttää siltä, että olisi toiminut.

Silloin ajattelu perustuu siihen, että oireet tulee osaksi kroonisesta kuivumisesta. Ei ollenkaan samaa, mutta kuitenkin hieman samaa kuin tuossa kun oma paino painui 75 pintaan, niin minähän valittelin asentohuimauksesta. Se loppui samalla hetkellä kun nestekertyminen alkoi.

1 Like

Galastop kokeiltu. Vähensi maidon tuotannon muutamaan tippaan, joten teki tehtävänsä :+1:

Meillä suurin “vaiva” siinä hoivavietissä on se, että koira ei osaa olla yksin lelupentunsa kanssa, vaan haluaisi minut vierelleen sohvalle jatkuvasti. Kun lähden vierestä pois, koira ramppaa ympäriinsä piippaamassa lelupentu suussaan. Varsinainen haitta koiralle on siis koiran jatkuva stressitila.

Tämä käytös rauhoittui hyvin paljon tällä kertaa, mutta Galastopin osuutta on mahdotonta sanoa, koska valepennun tultua

  • olimme lomalla
  • nostin koiran minipedin sohvalle, johon koira meni itse. Muualle mennessä annoin koiralle odota-käskyn. Koira kuikuili pedistään minun perääni, mutta kunhan kävin välillä moikkaamassa (0,5h välein), koira pysyi rauhallisena. Tuohon rauhallisuuteen taasen saattoi vaikuttaa pedin ja käskyn sijaan se, että olin koko päivän kotona.
  • samalla viikolla kun valepentu tuli, lähdimme reissuun. Lelupentu otettiin varmuuden vuoksi mukaan, mutta koira alkoi kaipailla sitä vasta illalla nukkumaan mentäessä. Ja hoivaaminen oli pelkästään pallon vieressä nukkumista.
  • tähän perään koiralle tuli kennelyskä, jolloin valepentu unohtui täysin.

Valepentua on aikaisemmin hoivattu intensiivisesti pari viikkoa, nyt se kesti noin viisi päivää, sitten muutaman päivän tauko, jonka jälkeen satunnaista pennusta huolehtimista.
Veikkaan, että meidän lomalla oleminen oli se merkittävin tekijä.

Mutta oli melkein 3kk ihanan leppoista remmikäytöstä, jopa vieraan koiran ohittaminen metrin päästä sujui täysin ilman ongelmia :ok_hand: