ūü¶ģ Vaellus koiran kanssa

Minä olen vähän huono kirjoittamaan aiheesta vaellus ja retkeily koiran kanssa. Teistä jokainen tietää aiheesta enemmän. Omat kokemukset ovat ihmisikä sitten, eikä silloin koirat olleet mukana varsinaisella vaelluksella (mitä sekin sitten tarkoittaa), vaan enemmälti päiväretkillä, joskus satunnaisesti yön yli. Mutta se oli sellaista maailmanaikaa, että koirat pystyivät olemaan vapaana.

Aloitin kuitenkin ketjun siltä varalta, että aihe pukkaa keskustelua, ajatuksia ja kysymyksiä.

Koska aloitus ilman minkäänlaista sisältöä on… turha, niin liitän pari videota. Valitan, jenkkiläistä maailmanmenoa ja molemmat pätkät ovat samalta rouvalta. Mutta ehkä niistä jotain ajatusta saa.

  • Tied√§n, ett√§ hiertym√§t tulevat todella nopeasti, mutta videolla esiintyv√§ kainalovamma on taatusti n√§kynyt koiran liikkeiss√§ jo ennen kuin iho on mennyt puhki
  • Koiran pukeutumisratkaisut olivat paikoitellen‚Ķ mielenkiintoisia
  • P√§invastoin kuin t√§ti v√§itt√§√§, niin koiran tossut eiv√§t voi aiheuttaa ylikuumenemista, vaikka koirat hieman hikoilevatkin tassuistaan

Tätä en ole katsonut, kunhan oli suosituksissa:

1 Like

Toi täti puhuu ihan liian pitkästi ja yksityiskohtaisesti, en jaksanut katsoa ekaa videota loppuun saakka, vaikka patja ja peittoesittely olikin oikein kiinnostava.

Toka video alkaa sillä, että tottelevaisuuskouluttaja oli suositellut koiralle ahdistuslääkkeitä, koska koira on niin ahdistunut. Tai miten anxious sitten suomennetaankaan.
Ehkä koirien mielialalääkkeillä on oma paikkansa, mutta mä oon niin ennakkoluuloinen jenkkien läpinöitä kohtaan, että pohdin kantaani asiaan mieluummin jossain toisessa yhteydessä. Joten jäi tokakin video kesken. Tai ei oikein edes päässyt alkuun :sweat_smile:

Se sentään puhuu. Muut tuppaavat esittämään maisemakuvia.

Hieman silm√§t suurenivat, kun h√§n esitti staffi-miksins√§ k√§rsiv√§n pentuajan traumoista ‚ÄĒ rescue kun on ‚ÄĒ ja on siksi niin resurssi- ja koira-aggressiivinen.

Videot kannattaa pitää taustatoistolla. Hän tietää taatusti paljon ultrapitkistä matkoista, mutta koiraratkaisut olivat useasti outoja. En ole typerämpää sadetakkia nähnyt kuin se kertakäyttöponcho. Jos ei malta ostaa koiralle kunnon kamppeita, niin olisi sitten käyttänyt edes jätesäkkiä. Samahko juttu sen toppatakin kanssa.

Eli minä pitäisin vinkkejä enemmänkin akselilla ei-näin :wink:

1 Like

Mä en kuullut tätä kohtaa, mutta kelasin kyllä loppupäähän ja hetken aikaa kuuntelin ohjeita siitä, miten muut koirat kannattaa huomioida vaelluksilla. Aiheutti silmien pyörittelyä. Vain jenkit tarvitsee tähänkin asiaan opetusvideon.

Saattaahan sitä tarvita muutama suomalainenkin, ehkä mä elän sen verran hyvässä kuplassa, että retkeillessä ei ole tullut urpoja koiranomistajia vastaan. Toki täällä asiaan varmasti vaikuttaa positiivisesti koirien kiinnipitopakko.

Huomio siitä, että lyhyemmillä lenkeillä toimineet varusteet voi alkaa hiertämään pidemmillä reissuilla ja että sitä pitää tarkkailla, on paikallaan. Näin on käynyt meillekin. Valjaat alkoivat hiertää koiran nisiä kesken matkan. Onneksi huomasin ajoissa niin ei iho kerennyt mennä rikki. Jatkettiin kaulapannalla ja valjaat meni vaihtoon.

Toinen hyvä pointti on että lyhytkarvainen koira tarvitsee jonkun lämmikkeen kesälläkin. Kesäillat ja -yöt voi olla viileitä ja koirallekin tulee kylmä kun joutuu olemaan paikallaan.

Erillinen ruokakuppi tuntuu aika tarpeettomalta. Koira voi syödä suoraan siitä minigrip-pussista mihin sen nappulat on pakattu, tai joskus trangian kiposta, joka tulee esipestyksi samalla.

Pienehköllä koiralla (n. 16-17 kg) en ole nähnyt tarpeelliseksi laittaa omaa reppua. Tuntuu vaivattomammalta kantaa sen ruoat ja vähät tarvikkeet omassa rinkassa. Ensimmäisillä reissuilla sillä oli oma isommasta solumuovialustasta leikattu makuualusta, mutta se jäi pois, koska se nukkuu vieressä minun reilunkokoisella alustalla. Viileinä öinä koira on varsin hyvä kuumavesipullo. En osaa olla muumiomallisessa makuupussissa, joten pussi on mallia jonka saa avattua peitoksi. Jalat minulla on pussissa, mutta reisistä ylöspäin pussi on avattu ja koira nukkuu liepeen alla.

Onnettomuuksien varalta kuonokoppa ja tuollainen koirankantohärveli ei ole hullumpi idea.

Tässä yksi näkemys aiheeseen. Ehkä enemmän… meikäläisille tutumpi lähestysmistapa, koska rouva on virolainen.

Ja yksi lähestymistapa aiheeseen mitä pakataan koiran reppuun.

Ei kuitenkaan ollut ottanut koiralle sadetakkia mukaan.

Valitan, aloitus ei avaa aihetta oikeastaan yhtään. Kunhan käytän tätä täkynä josko saataisiin aiheesta miten koiran kanssa on helpointa/fiksuinta/mukavinta lähteä vaeltamaan tai päiväretkille.

Retkeily, maastossa ulkoilu ja vaeltaminen nimittäin yleistyy koko ajan. Ja joka kerta kun on tullut itse mentyä jollekin reitille, niin siellä on ehkä enemmän koiria kuin ihmisiä.

Masentavaa on se, että jokainen niistä on käyttäytynyt paremmin kuin omat rekut koskaan.

Ihmisten varustus on oma juttunsa, ja sitä aihetta onkin jo foorumilla hieman käsitelty. Mutta mitä ottaa huomioon koiran kanssa:

  • hihna, liina vai fleksi
  • sy√∂minen pidemmill√§ matkoilla
  • y√∂pyminen
  • koiran reput
  • tassut, alustavarmuus jne.
  • vesill√§ liikkuminen (sit√§ on jo hieman sivuttu kanoottiaiheessa)
  • mit√§ jos jotain tapahtuu

Omalla tavallaan aihe koira reissulla on laajempi kuin ihmisillä. Harvempaa ihmistä nimittäin täytyy taluttimessa kuljettaa (vaikka tunnen sellaisiakin). Mutta se on varma, että googlella ei löydy kuin murto-osa siitä tieto- ja kokemustiedosta mitä ihmisille tarjotaan.

Tilannetta voisi hieman parantaa. Jo ihan siksi, että foorumeilta asiat ei karkaa, Facebookista ei löydä mitään ja googlella FB:n ryhmistä vielä vähemmän.

Joten kirjoittakaa kokemuksia, vinkkejä ja kysymyksiä. Tämä ketju on hyvä paikka aloittaa ja jos joku aihealue alkaa yleistymään, niin siirrän sen omaksi aiheekseen. Mutta jos siltä tuntuu, niin tietysti saa aloittaa suoraan oman ketjun.

kuva

Me kuljetaan kahden snautserin kanssa päiväretkiä, ainakin toistaiseksi oma kermaperse ei taivu telttaan yöksi :sweat_smile:. Pisimmät päivämatkat siinä 20km tienoolla, jolloin on koirille juotavaa ja herkkuja mukana.

Meidän vanhempi on niin riistan perään, lähtee siis ihan jäljittämään, että sitä ei voi vapaaksi päästää, joten kulkevat aina ja kaikkialla narussa. Paras meille on flexi, joka on vyössä kiinni, näin jää kädet vapaaksi ja koirilla on vapautta eikä kuitenkaan kukaan sotkeudu yhtenään naruihin. Joskus, varsinkin ruuhkaisemmalla reitillä, laitan vyön ja 1,5m joustonarut. Koirilla on tällöin siis valjaat.

Kuljetaan paljon kansallispuistoissa, joissa kaikkien koirien pitää olla ehdottomasti aina kytkettyinä, sitä tietoutta pitäisi vielä lisätä, yllättävän paljon siellä kuitenkin tulee irtokoiria vastaan. Tavan mettissä kuljetaan myös paljon, vieraassa metsässä auttaa puhelimen Maastokartta- tai Karttaselainsovellus hyvin, jos vaan mobiilidataverkko toimii.

Taluttamiseen ehdoton suositus vetovyö tai jokin vyö, mihin hihnan tai hihnat saa kiinni ja voi pitää kädet vapaana. Toimii siis ihan hyvin ilman, että koira vetää. Vetohihnoissa on myös aika hyviä vähän pidempiä hihnoja, joissa keskellä lenkki, jolla voi ohitustilanteissa pitää koiran lähempänä.

Yhdessä Facebookin ryhmässä kysyttiin:

Koira ihmisille hassu kysymys, onko koirien makuupusseissa talvi pusseja vai tarvitseeko koira sellaista erikseen?:blush:

Minä en edes tiennyt, että koirille on omia makuupusseja. Mutta vastaushan on sinänsä helppo: kunnolla turkilla ei tarvitse, paitsi jos sataa vettä.

Etelän hedelmät periaatteessa kyllä, mutta kun silloin on mantteli muutenkin, niin ei.

Me tehdään lomilla 5-15km päiväretkiä pääsääntöisesti kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla ympäri Suomea. Yli 8 kilsan tarpomiset on parhaimpia, mutta niin pitkiä ei aina löydy. Riippuen yöpymispaikasta ja sen ympäristöstä, haahuillaan myös omia retkiä metsissä tai rannoilla.

Yöpyminen
Ennen koiraa reissattiin pakulla, sittemmin vaihdettiin asuntovaunuun. Suurin syy vaihtoon oli koiran tarpeet: pakun ohjaamon paska ilmastointi ja sikaosaston olematon ilmanvaihto/jäähdytysmahdollisuudet kun koiran takia ei voi pitää ovia auki.

Telttailua ollaan harkittu, koska esimierkiksi Iso Karhunkierros olisi huikeaa tehdä. Toistaiseksi teltan jokailtainen kasaaminen ja kaikkien kamojen roudaaminen ei ole innostanut tarpeeksi. Plus koiran

ruokavaliorajoitukset vaikeuttaa asioita, se kun ei pysty syömään nappuloita. Jauhelihan kuskaaminen rinkassa ei houkuta, enkä ole vielä ihan päässyt kärryille kuivaliha-asioista. Ruokapuolta joutuu miettimään asuntovaunullakin reissatessa, koska kaikkea etelässä saatavaa ei välttämättä saa pohjoisessa, ainakaan kaikista kaupoista. Ja tämä tuli opittua kantapään kautta vuosi sitten. Koiran pääasiallinen ravinnonlähde (rasvan ja proteiinin osalta) on ihmislaatuinen naudanjauheliha 17% rasvalla. Tuo tavara käy harvinaiseksi kun ylittää pororajan, joten Lappiin mentäessä joudutaan ostamaan matkan varrelta koiralle riittävästi sapuskaa.

Retkille koiralle otetaan mukaan palkkanameja ja litteäksi menevä vesikippo. Tosin jos reitti kulkee järven ympäri tai on tiedossa, että reitillä on jokia, vesikippo jää vaunuun viettämään vapaapäivää.
On koiralle joskus otettu mukaan myös kuivattuja kanafileitä taukoevääksi. Erityisesti silloin, kun mies pakkaa tavarat.
Jos on 10km+ retki ja yhtään epäilyjä sääolosuhteiden vaihteluista, mukaan pakataan myös takki koiralle. Järkevää olisi ottaa se takki mukaan lyhyemmillekin retkille ilmankin säävaihteluvarausta, mutta eih, se olisi jo liian fiksua.

Koiralla on valjaat, koska pannan kanssa liina sotkeutuu jatkuvasti tassuihin. Mies käyttää flexi+joustohihna tai joustohihna+liina yhdistelmää kiinnitettynä vetovyöhön. Itse inhoan joustohihnoja, koska noh, sen jouston takia :laughing: sen kanssa on aina silkkaa arpomista se, koska jousto loppuu. Ja jyrkemmissä mäissä pystyy käyttämään liinaa tasapainoapuna.

Helpossa maastossa saatan käyttää flexiä kiinnitettynä vetovyöhön, mutta eniten mulla on käytössä liina, maastosta riippuen vyössä tai kädessä. Kädet vapaana liikkuminen on mukavaa, mutta kun koira on minua paljon nopeampi ja ketterämpi ylittämään puunrunkoja, kiviä, puroja, mitä ikinä edessä olevaa, koen usein tarpeelliseksi mahdollisuuden päästä liinasta irti heti eikä kohta. Liinasta irtipäästäminen on myös nopeampi ja varmempi tapa estää oma kaatuminen kuin pysähtymiskäsky.
Toistaiseksi ei ole ollut tilannetta, jossa liinasta olisi tarvinnut päästää irti :+1:

Riippusillat on meillä haastavia. Joskus koira ylittää sillan hetken jarruttelun jälkeen, muutamaan kertaan se on kannettu sillan yli. Leveällä riippusillalla kantaminen on ihan ok, kapealla saa jo pidättää hengitystä.

Lintutorniin tuota ei myöskään saa, joten jos me halutaan käydä ihailemassa maisemia, toinen odottaa koiran kanssa alhaalla. Jyrkät rappuset, joista näkee läpi, on se ongelma. Vaellusreitillä kalliota vasten olevat jyrkät rappuset aiheuttaa jonkin verran jännitystä, mutta niistä tuo kuitenkin lopulta kulkee.
Jos reitillä on jyrkät metallirappuset, me etsitään toinen reitti.

Mies on jonkin verran harjoitellut koiran kantamista niskan takana/hartioilla. Siitä ei tietenkään ole mitään varmuutta, miten homma toimii kun koira on loukkaantunut. Mutta turvallisuutta tuo tieto siitä, että tarvittaessa mies jaksaa kantaa koiraa pidemmänkin matkan. Oma ennätys kun on 40 metriä.
Meillä on lähes aina mukana ohut puuvillapyyhe, joka on isompi kuin normi froteepyyhe. Ensisijainen syy sen mukana oloon on käyttö pyyhkeenä uimisen jälkeen, mutta tarvittaessa sitä voi käyttää koiran kantamiseen (jos sen saa siellä pysymään :thinking:) tai siitä voi repiä sidetarpeita.
Nykypuhelinten akunkestoon ei voi aina luottaa, joten mukana pitkillä retkillä on myös muinais-nokialainen. Hätänumerosta tuskin saa apua koiralle, mutta vähän yritetään huolehtia myös omasta turvallisuudesta.

Sitten on ne arkiretket lähimaastossa ja lähiseudulla, yleensä 4-6km, joskus kun innostutaan niin 8-10km. Niissä tärkein varuste on puhelin. Koiralla edelleen valjaat, pantaa sillä käytetään vain jos ollaan menossa sellaiseen paikkaan, jossa sen voi päästää vapaaksi (lupa pitää vapaana/kaukana autoteistä, kun on varsin riistaviettinen tapaus).

Aikoinaan koiran hankintaa pohtiessa yksi kriteeri oli, että koiran on kyettävä ja jaksettava kulkea meidän mukana meidän metsäretkillä. Noh, meidän viikonloppuretket metsissä on koiran tulon jälkeen vähentyneet radikaalisti, tuolla kun on tarve päästä retkelle lähes joka päivä. Joten harvemmin on enää energiaa lähteä yhdessä ulkoilemaan :joy:

Syötetään kuten kuivamuonaa, reippaassa vedessä. Toiset turvottaa, toiset ei, mutta syöntimäärät verrattuna tuoreeseen on jotakuinkin 1/3.

Paitsi‚Ķ kuivalihassa on ihan pahuksen v√§h√§n rasvaa. Rasvainen kun ei kuivaa kunnolla. Joten jos kuivaliha sopii, niin sitten kannattaa harkita mahdollisuuksien mukaan jotain rasvalis√§√§ ‚ÄĒ tai sitten sokeria.

Mutta energian merkitys riippuu ihan siitä montako päivää ollaan kairassa. Viikko menee aika usein ihan ok.

Koirien kuivaliha on yleensä aika heikkolaatuista lihana, ainakin jos sitä vertaa ihmislaatuiseen jauhelihaan. Onko sillä merkitystä vai, riippuu taasen koirasta. Mutta jos historiassa on ollut ongelmia koirien tuoreiden rehulihojen kanssa, niin tuokin hakkaa vastaan isolla todennäköisyydellä.

Jos harkitsee, niin toimivuus kannattaa kokeilla kuukausi ennen reissua.

En ole koskaan kokeillut, mutta voithan sinä tehdä lihapullia tai pihvejä siitä 17 % jauhelihasta ja pakastaa ne avoinaisessa purkissa. Pakastekuivattuahan siinä tehdään ja kuivuvat parissa kuukaudessa (ainakin meikäläisen maksapullat kuivui…). Joku joskus väitti, että kestäisi viikon huoneenlämmössä, jos pakkaa vakuumiin. Hiukan epäilen, mutta helppoahan tuo olisi testata.

1 Like

Tää taisi olla se isoin kysymysmerkki vailla vastausta, että riittääkö vähärasvainen kuivaliha ja kuinka pitkälle. Ja riittääkö se erityisesti silloin, kun ollaan ulkona kokoajan ja kävellään päivittäin pitkiä matkoja. Tokihan jos päivällä sattuu olemaan kylmä sää, voi koiralle pukea paidan. Ja yöksi ainakin. Mutta vissiin tuo rasvalisä on se vastaus.

Täytyy laittaa kuivalihat ja rasvalisät kokeiluun jossain vaiheessa. Jos löytyy vatsalle sopivat, niistä saattaa olla hyötyä vaikka yövyttäisiinkin vaan vaunussa.

Vaunun jääkaappi nimittäin on todella pieni, pakastelokero on kokoa 1l jäätelöpaketti ja omatkin ruoat pitäisi saada jonnekin. Tuota vakuumiasiaa pohdittiin jo tänä kesänä tilaongelmien ratkaisuun. Ajatuksena oli kysyä kokkikaverilta, josko saisi käyttää hänen vakuumilaitettaan. Jäi kysymättä, mutta näköjään mitään laitetta ei edes tarvitse. Joten testiin sekin :+1:

Masentavaa on se, että jokainen niistä on käyttäytynyt paremmin kuin omat rekut koskaan.

Sitten ei olla taidettu koskaan tulla retkeillessä vastaan… :sweat_smile: Piski pomppii kuin kumipallo ja haluaisi moikata jokaisen vastaantulijan. Normi hihnalenkeillä käyttäytyy enimmäkseen siivosti, mutta retkellä olo saa jotenkin riehaantumaan. Nuorihan tuo vielä tosin on, reilu 1,5 v vasta.

hihna, liina vai fleksi

Kolmen metrin monitoimitalutin ja fleksi. Monitoimitaluttimesta koira on helppo laittaa kiinni ilman että tarvitsee solmia. Fleksillä kulkee polulla perässä ilman että naru sotkeentuu.

syöminen pidemmillä matkoilla

Ollaan tehty max. 4 yön reissuja ja koira on syönyt samaa 30/20 nappulaa mitä se syö kotona lihan lisäksi. Pidemmälle jos lähtisi ottaisin varmaan jotain energiapitoisempaa. Ei mene mahdottomia määriä koska ei ole mikään suuri koira. (Siro staffinarttu.)

yöpyminen

Teltassa, viileämmällä säällä kyljessä kiinni osittain avatun peittomakuupussin liepeen alla ja villapaita päällä. Nykyisen koiran olen totuttanut telttailuun nuoresta pitäen. Edellisellä oli jo ikää, kun aloitin retkeilyharrastuksen. Nukkumisesta ei sitten tullut mitään, kun koira halusi koko ajan ulos syömään mustikoita.

tassut, alustavarmuus jne.

Ollaan vaellettu Itä-Suomalaisilla vaaroilla, metsissä ja soilla. Alustahan on tassuille paljon parempi kuin asfaltti! Koira on mielettömän ketterä, paremmin se pääsee hankalista paikoista kuin minä. Ojan ylikin juoksee sellaista halkaisijaltaan alle 20 cm puunrunkoa pitkin. Vetolautta vähän hirvitti aluksi, mutta jo toisella kerralla tuli itse kyytiin ilman että piti nostaa.

mitä jos jotain tapahtuu

Mukana on varavirtalähde ja ensiaputarvikkeet.

1 Like

Joustava osa hihnan ja valjaiden väliin tekee menosta paljon mukavampaa silloin kun koira kulkee edellä hihnassa pidempiä matkoja ympäristössä missä ei ole paljon vastaantulijoita.

Muinaisten boksereiden kanssa koluttiin monesti länsi-Lappia teltan kanssa. Niillä oli omat reput missä kantoivat kuivalihansa ja makuualustat oli ronteilla rullana poikittain selän päällä. Ensimmäiset muutamat kilsat meni aina riekkuessa, sitten tajusivat että OK, ollaankin pidemmällä lenkillä ja vetivät maihin aina kun tuli tauko. Teltassa nukkuivat oikein hyvin kesäkelillä (vajaa 10 plusastetta) ilman takkeja/peittoja meidän kanssa.

Nyt sitten itämaan ihme on ottanut muutamana vuotena tuntumaa tuonne Pyhä-Luostolle. Teltassa on nukuttu mökillä ja viihtyy siellä hyvin, joskin yrittää kaivautua seinään aina ennenkuin komennetaan (Eikö tämä olekaan sohva?). Päiväreissuja lähinnä on tehty, pisimmät matkat kyllä sellaista 25km tunturissa eli raskaita pätkiä. Kesällä siis ollaan liikuttu vain tuolla pohjoisessa tämän kanssa. Offia niskaan niin maan perkuleesti. Sitten hyvät valjaat ja fleksi ilman vyötärölle virityksiä. Tauoilla laitetaan kevyt takki päälle, yllättävän äkkiä se vilu iskee vaikka mittari näyttäisi +18, tunturissa tuulee kylmästi melkein aina. Ruokaa on saanut antaa ihan reilusti enemmän aina reissuviikkoina, tai ehkä se on vaan tämä vintin olemus missä näkyy heti jos vähänkin rankemmalla liikunnalla on pidempään? Evästauoilla ihmisille ja koiralle voikkaria, makkaraa, kerta-annoksia kissan märkäruokaa (on muuten parasta!) ja vesipullo mukana kaikille.

Pahimpia paikkoja on toistaiseksi olleet teräspitkokset eli teräsverkko, mistä pitää kantaa yli (onneksi tuon 20kg ronttaa sen matkaa jopa tällainen vätys). Lintutorneihin kapuaa kyllä ja mm. Pyhäkurun rotkon portaat mentiin ihan tuosta vain. Ainoastaan pahimmat rakkapaikat on sellaisia mitkä on ollut selvästi haasteellisia, mutta ihmeen upeasti niistäkin selviää, kun vaan antaa koiralle pitkän liinan ja tulee itse perässä. Sen jälkeen toki tauko ja hyvät herkut kaikille :).

Menikö kauan saada korvien väliin mahtumaan, että evästaukoa ei aloiteta heti kun saa repun selkään?
Mä en kykene näkemään, että saisin saman toimimaan oman ahmatin kanssa :sweat_smile: se saisi kantaa jotain ihan muuta kuin ruokaa, muuten se ei liikkuisi kuin ympyrää repun perässä.

:smiley: Mä luulen että boksut oli niin hyvinkoulutettuja (=tyhmiä) että muutamien kivenkantoharjoitusten ja loitsujenlaulannan jälkeen olivat ihan mukisematta :D. Tää saluki sensijaan söisi itsensä välittömästi repusta irti ja läpi vaikka itse seisoisin vieressä katsomassa…

Yhdistin kaksi samankaltaista ketjua. Se aiheutti sitten sen, että liitetyt näkyvät tässä ketjussa uusina. Ja taisi ajallinen yhteyskin mennä rikki. Sellaista se on, valssi kesällä.

Mutta törmäsin tällaiseen:

Siinä oli pari juttua, joista olen eri mieltä.

Ensinnäkin ekstraruuan kuskaaminen rasituksen kanssa. Jenkkiläiset koirat saattavat, ja välillä ovatkin, erilaisessa asemassa kuin meikäläiset, mutta jos koira ei ole puhdas kerrostaloasuja, jonka pääasiallinen ulkoilu on kortteliin kiertäminen, niin vaellus ei itseasiassa nosta koiran energian tarvetta. Se laskee. Ihan siksi, että koira joutuu kulkemaan hihnassa ihmisen vauhtia ja ihmisen kilometrejä.

Toinen on vesi, ja tämä on ihan puhtaasti asuinpaikka- ja kulttuurikysymys. Ei Suomessa tarvitse murehtia koiran juomisia lammikoista ja puroista. Itseasiassa ei tarvitse niin paljon jenkeissäkään, mutta ne nyt pelkäävät ihan kaikkea muutenkin.

Oli joku muukin, mutta ei tule juuri nyt mieleen.

Mitä tulee siihen 25 % painosta sääntöön kantamusten suhteen, niin se on kylläkin hieman paljon hatusta heitetty. Ei, koira ei ole kantojuhta, mutta kuten videon neiti (parisuhdestatukseen liittymätön) totesi, niin sama raja on ihmisilläkin. Se on myös hevosilla. Eli tämä on raja, jonka joku on joskus jollain perusteella esittänyt, ja se on sitten siirretty ihan kaikille.