Tutkimus: äidin raskausajan D-vitamiinivaje yhteydessä lapsen autismiin

Aletaanko nyt yhdistämään koirien käytösongelmia D-vitamiinin vajeeseen? Itse en uskalla sitä tehdä, mutta onhan ajatus mielenkiintoinen.

En ole lukenut itse tutkimusta, vain Ylen uutisoinnin, joka on einen epäluotettava tapa hankkia tietoa. Mutta niillä perusteilla jään enemmälti pohtimaan sitä, että tutkimuksissa on ikäluokat ajalta, jolloin ei ollut D-vitamiinille saantosuosituksia. Nykyään se on huomaavat 10 mikroa päivässä.

Kertauksena: minä söin 125 mikroa 3 - 5 kertaa viikossa ja olin aivan puutteen rajalla. Jos laskee 3x viikossa määrällä, niin se vastaisi päiväsaantina 53 µg,

Mutta tuohon aikaan leikittiin kalanmaksaöljyllä. Lapsille se pakotettiin, mutta noinkohan äidit suostuivat samaa paskaa syömään? Mutta samaan maailmanaikaan ainakin Turus seudulla syötiin aika paljonkin silakkaa — nykyäänhän se ei ole enää muodissa, ja siksi hintakin on kalliimpaa kuin silloin.

On kuitenkin mahdollista, että itseasiassa äidit saattoivatkin saada sihen aikaan enemmän D-vitamiinia kuin nykyisten suositusten aikana. THL, tai sen silloin edeltäjä, laski D-vitamiinisuosituksia juurikin sen takia, että pelättiin hulluna yliannoksia. Kuten muuten edelleenkin.

Kaipa tutkimuksessa jollakin tapaa oli äitien mahdollinen saanti tai saamattomuus huomioitu.

Koirilla D-vitamiinisuositukset ovat suhteessa vielä matalampia, eivätkä rekut kykene muodostamaan D-vitamiinia ihossaan. Joten keksitäänkö, että selvästi autisimityyppiset koirien käytösongelmat johtuvatkin emän puutoksesta?

No, eiköhän jalostus kuitenkin ole suurin syy. Ja liika vapaa-aina toinen iso tekijä. Maukas ajatus kuitenkin.

1 Like

Mä tykkään kysellä aina tyhmiä joten kysyn taas: miten liika vapaa-aika aiheuttaa koiralle käytösongelmia :thinking:

Kyllästyminen, sijaistoiminnot ja heikko fyysinen kunto.

1 Like

Autisminkirjon tilat on käsittääkseni vahvasti perinnöllisiä, niin kuin myös vissiin koirien luonne.

Ite syön D:tä 100 µg/päivä ja pitoisuus oli viitearvojen sisällä, pikkuisen yläkanttiin.

Kyse ei ole perusluonteesta, jos puhutaan koirien luonnepuolen ongelmista ajatuksella, että ne mahdutetaan autismin kirjoon. Yhtä vähän kuin ihmisilläkään.

Perinnöllisyys on kylläkin enemmän hypoteesi kuin fakta, ymmärtääkseni. Siis ihmisillä.