Toisen koiran kuolema ja hyvästit

Tää varmaan vaatis ihan oman ketjun mutta laitan tähän kun molemmissa myös kuolemasta puhtutaan. Hyvä teksti.
Näin olen ajatellut jokaisen koiran kohdalla tehdä, ei ole sitten surupuserossa kuin itsellä eikä elämään jäänyt etsi kaveriaan :heart:

Aloitetaan aiheesta, että onko koiria, jotka ei koskaan sairasta, ja samantien päädytään lopetukseen :wink:

Minua ärsyttää koirien inhimillistäminen. Ymmärrän toki, että ihmiset tekevät sen vain helpottaakseen omaa elämäänsä tai yrittäessään tajuta miksi koira tekee jotain tai on tekemättä. Mutta se ei silti ole sitä mitä koirat tekevät.

Minä uskon että koirat tietävät jo huoneeseen astuessaan että yhdestä on liekki sammunut. Minun kokemukseni mukaan on ihan hyvä jos koirakin voi jättää hyvästit kaverilleen.

Totta hemmetissä tietävät. Sen kuulee ja haistaa. Mutta minun kokemusteni mukaan koirat eivät hemmettiäkään piittaa. Enkä ole ihan yksin tämän näkemyksen kanssa, vaan ihan samaan lopputulokseen ovat tulleet aika pitkälle jokainen, jolla on riittävästi koiria.

Tässä on myös asennetasolla hieman ristiriitaa.

Kun puhutaan koiran kivusta, niin sanotaan kuinka vaikeaa sitä on huomata, koska koira piilottaa kipunsa. Ja se tekee sen siksi, että kukaan ei huomaisi, koska sairas koira on uhka laumalle. Eihän tuo uhka-ajatuskaan ole koskaan pitänyt paikkaansa — saraus on uhka sille yksilölle, ei laumalle. Plus jos joku hyökkää, niin se sairas kuolleessaanhan itseasiassa pelastaa lauman.

Mutta kivun suhteen ollaan hyväksytty ajatus, että lauma ei hyväksy sitä ja hylkii. Sitten kuoleman sattuessa ajatellaankin, että koira haluaa pitää protestanttiset ruumiinvalvojaiset ja hyvästijätöt aukinaisen arkun ääressä. Ei tuo uskontoviittaus ihan tyhjästä tullut. Enää puuttuisi se, että kaveri tuo jäähyväisiksi lelun ja pitää hetken hellästi kuolleen tassusta.

Samat ihmiset voivat kuitenkin pakon vaatiessa myydä tai antaa toisen koiran muualle, eikä ollenkaan mietitä kuinka paljin ne molemmat nyt sitten kaipaa toisiaan.

Tuo kaikki on alkanut Lassiesta ja vahvistunut mangan ja Hopeanuolen myötä. Kyllä, syytän Hopeanuolta monesta :rofl:

Koirat eivät piittaa kuolleesta. Sitä ei ole. Siksi toiseksi suurin osa koirista ei edes ole lauma sen toisen kanssa. Ne vaan elävät samassa osoitteessa.

Hyvästijätöt ovat minusta olleet suunnattoman ongelmallisia, jos henkiinjäävä on hiemankaan herkkä, pehmeä ja/tai arka — muuthan eivät edes piittaa. Kun koira kuolee kotiin, vaikka sairaskohtaukseen tai joskus harvoin nukkuessaan, niin ei se toinen tai ne muut mitään hyvästejä jätä ja ovat aamulla ihan yhtä innoissaan lähdössä kävelylle tai aamupalalle. Oikeastaan ainoa mikä sitä/niitä kiinnostaa, on saako sen kuolleen tapauksen ruuan mahdollisesti itselleen. Mutta aremmat… hyvästijättöjen myötä tehdään suunnilleen kaikki, että saadaan osoitettua koiralle, että tässä on nyt suurikin uhka ja me kuollaan kaikki.

Pahin temppu minkä voi tehdä, on tämä:

järjestyy se pieneläinklinikallakin tietyin järjestelyin jos omistaja näin haluaa

Viedään henkiinjäävä paikkaan, jonka se tietää jo kokemuksesta ongelmalliseksi. Ja sitten vielä osoittamalla osoitetaan, että tänne sitten kuollaan — mutta eihän se haittaa, kun sinä tulet tänne seuraavan kerran vain rokotuksille…

Se, että sellaiset koirat, jotka ovat olleet paita ja perse, ja joilla on liian vahva napanuora, ovat sekaisin kuin seinäkellot kaverin kuoltua, on oma juttunsa. Se tulee opitusta mallista ja vahvaakin vahvemmista rutiineista, joista koira ei pääse irti — eikä siinä auta se, että näytetään raato, taputetaan päähän ja lohdutetaan, että nyt hyvästien jälkeen kaikki on ihan hyvin.

Tämä takiahan niitä hyvästejä ja koiran kuormitusta tehdään:

paljon enemmän se on huolissaan siitä omistajastaan

Tietysti se on huolissaan. Omistajahan kertoo kaikin mahdollisin signaalein, että kaikki on päin helvettiä ja kohta jotain pahaa tapahtuu. On tietysti lohdullisempaa ajatella, että koira lohduttaa — minä väitän silti, että koira haluaa varmistuksen sille, että vaikka omistaja romahtaa, niin eihän se koiraa koske ja onhan ruokahuolto kuitenkin turvattu.

1 Like

:rofl:

No mutta oli näköjään ihan hyvä toi linkki ja sulle tuli töitä kun teit siitä uuden aloituksen :grin:

Mutta tästä asiasta puhutaan mun mielestä liian vähän. Kyllä facenkin puolelta löytyy montakin keskustelua mutta siellä homma menee jankkaamiseksi mutta täällä keskustelu on ihan erilaista. Parempaa.

Nämä meiän koirat on siis ekoja koiria mulla ikinä. 30 vuotta koiraa olen toivonut ja kun sen 37-vuotiaana saa hankittua niin onhan se sellainen karvalapsi, myönnän. Mutta myös tiedän että eläin on eläin ja tämän takia tietyt asiat olen halunnut jo pennun tultua saada itselleni järkeen että miten toimin koiran kannalta järkevästi kun se sairastuu ja kun tulee aika se lopettaa. Koska harvinaisempaa taitaa tosiaan olla että se että kuolee luonnollisesti.

Pitäiskö tää kirjoittaa itselle ylös että muistaa tän sit ku on tilanne päällä :face_with_hand_over_mouth: (sarkasmia, en aio tehdä)

Juu tämä on asia mitä en aio. Vaan olen ajatellut että elli tulee kotiin tai sitten vien sen koiran ruumiin kotiin ja toiset saa nähdä.
Sen jo tiedän että narttua meillä ei kiinnosta, se olis jopa onnellinen jos pojat ykskaks häipyis. Se olis onnellinen mun kanssa kahdestaan, ei sitä muut kiinnosta. Mutta pojat sitten taas, toinen kun menee tyttären luo niin “masentuu” tyystin, ei kelpaa ruoka eikä mikään muukaan. Ja toinen on nartussa kiinni aika tiukasti. Eli niille ajattelen että kuolleen kaverin näkeminen olis hyvä juttu. Mutta jos näin:

Niin mikä sitten olis paras keino näille paita ja perse-tyypeille vielä kaikkien eläessä?

Käytin toista koiraa katsomassa kuolleen kaverin ruumista. Ei sitä kiinnostanut tippaakaan, touhotti vain ympäriinsä ja halusi sitten takaisin ulos. Ei ole myöskään missään vaiheessa sen jälkeen käyttäytynyt eri tavalla, palasi vaan samantien samanlaiseen käyttäytymiseen mitä oli kun se oli ainut koira.

Kyseessä oli ensimmäisen lemmikin lopetus omassa elämässä. Enemmän itseni takia koiraa käytin lopuksi siellä huoneessa, sen reaktio oli yllätys ja helpotus. Elämää oli helppo jatkaa iloisen koiran kanssa joka ei murehdi asioita.

2 Likes