Tavallinen melonta ja kuntoilu

Melontaa mainostetaan hyvänä kuntoilulajina. Itseasiassa mitä tahansa hiukankaan liikunnallista asiaa mainostetaan myös kuntoiluna. Jos melotaan vauhdilla, niin se on taatusti jopa reilua kuntoilua. Jos mennään urheilutasolle, niin silloin melominen on osa laajempaa, ja kovempaa työtä, kuten aina tavoitteellinen urheilu. Mutta onko melominen minun tapaiselleni harrastavalle aloittelijalle kuntoilua? On. Ja ei. Se kun riippuu.

Mitä kuntoilu edes tarkoittaa?

Ongelma on siinä, että pitäisi määritellä mitä kuntoilu on. Se tehdään aika harvoin, ja silti koko ajan puhutaan kuntoilusta tai kuntoliikunnasta. Silti konteksti, asiayhteys, saattaa olla täysin erilainen.

Kuntoilu voidaan jakaa kahteen ryhmään:

  • liikkuminen, jolla pyritään vahvistamaan mitattavasti aerobista kuntoa
  • liikkuminen, jolla on joitain kansanterveydellisiä etuja, kuten sokeriaineenvaihdunnan paraneminen tai verenpaineen lasku

Toki luokittelua voidaan tehdä muillakin tavoilla, Mutta jos lähdet selvittämään minkä tahansa liikkumismuodon arvoa kuntoliikuntana, niin noihin kahteen pääryhmään aina osutaan.

Mutta yhtä asiaa kuntoliikunta ei koskaan tee. Se ei milloinkaan laihduta. Laihtuminen tapahtuu ruualla kaloreita vähentämällä.

Jos hyväksytään nuo pääryhmät, niin ne muuttavat painotuksia, tai liikkumisen merkitystä keholle, melkoisen selvästikin. Ollaan tismalleen samassa tilanteessa kuin keskusteltaessa kävelyn merkitystä kunnolle, tai edes peruskunnolle. Maaginen 10 000 askelta kun ei sinänsä tee yhtään mitään — se miten 10 000 askelta on tehty sen sijaan merkitseekin.

10 000 askeltahan ei perustunut mihinkään

Kertauksena: se on tullut 70-luvulla japanilaisen askelmittareita myyneen yrityksen mainoskampanjasta, ja väite perustuu laskennalliseen tilanteeseen, jossa 10 000 askelta päivässä kävelevä japanilainen liikemies kuluttaisi päivässä 500 kcal enemmän. Ja samalla sitten selvisi, että mistä tulee laihdutushokeman syö 500 kcal päivässä vähemmän ja liiku 500 kcal enemmän, niin laihdut puoli kiloa viikossa.

Sitä liikkumistahan ei tarvita puolen kilon viikkolaihtumiseen. Suurimmalle osalle riittää se ruuan 500 kcal leikkaus. Mutta liikkuminen tuo muita etuja. Ne edut muuten saadaan noin 8000 askeleella päivässä. Ja vaikka nykyinen trendi on ajatus, että jokainen askel on yhtä tärkeä, niin se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kävelyn kestolla on merkitystä, vaikka ajatus ei kiireisiä ja laiskoja houkuttelekaan.

Kansanterveydellinen kunto

Olen käyttänyt tätä vertausta väsymiseen saakka. Jos 10 000 askelta on tie hyvään kuntoon, niin Suomen kovakuntoisimmat löytyvät sairaaloiden pienipalkkaisimmista sekä siivoojista. Jokainen tietää, että kunto löytyy jostain muualta kuin noista työntekijäryhmistä — vaikka sitten niistä lääkäreistä ja johtajista, jotka eivät kävele 10 000 askelta päivässä, vaan liikkuvat aivan muilla tavoilla.

Jos haetaan kansanterveyteen liittyviä asioita, vaikka kakkostyypin diabeteksen tai metabolisen oireyhtymän riskin laskua, tai alempaa verenpainetta, niin mikä tahansa liikkumismuoto on kannustettavaa. On ihan se ja sama miten liikkuu, kunhan liikkuu. Aidosthan teho perustuu enemmältikin siitä, että kun ihminen saadaan sen verran kiinnostuneeksi omasta terveydestään, että hänet saadaan liikkumaan, niin hän alkaa samalla kontrolloimaan syömistään.

Liikkuvuuden ylläpitäminen ja yleisempi tuki- ja liikuntaelinpuolen terveys sen sijaan on selvä etu.

Mutta silloinkaan ei puhuta varsinaisen kunnon parantumisesta, vaikka tutkimuksessa jaksaisikin nousta 10 kertaa tuolilta seisomaan.

Jos liikkuminen on rauhallista, siis enemmänkin ulkoilua tai käydään muuten vaan kävelyllä, niin parantunut kunto tarkoittaa kohentunutta terveyttä. Mutta ei käytännössä juurikaan parantunutta aerobista kuntoa.

Toki tuokin on hieman miten asiaa miettii. Jos aiemmin jaksoi mennä kävelyvauhtia kilometrin ja uhrasi siihen 20 minuuttia, ja rauhallisella liikunnalla jossain vaiheessa jaksaakin kävellä 5 kilometriä tunnissa, niin totta ihmeessä yleiskunto on kohentunut. Ei se hyvä ole, mutta parempi kuin edeltävä tila.

Aerobinen hyvä kunto

Kun kunnolla tarkoitetaan aerobista kuntoa, niin aletaan puhua kovemmasta työstä. Miten lihasvoima sekä sydän kykenee vastaamaan väsyttävään rasitukseen. Sitä ei kohenneta pävälenkeillä, valitettavasti.

Silloin täytyy aina liikkua enemmän tai vähemmän rasittavasti. Pitäisi hengästyä, sykkeen nousta ja paikkojen väsyä. Ja rasittavuuden pitäisi lisääntyä koko ajan (ei sotketa tähän rasituksen intensivisyyden vaihtelemista treenillisessä mielessä ja matalan sykkeen harjoituksia; ollaan eri asiassa ja ennenkuin voidaan mennä matalan sykkeen päiviin, niin on täytynyt olla korkean rasittavuuden päiviä).

Rasituksen jälkeisestä euforiasta höpistään paljon. Mutta se koskee vain sellaisia, jotka ovat tehneet fyysisyydestä itselleen elämäntavan. Olen kuvannut tilannetta eräällä tavalla samaksi kuin seksuaalisissa suhteissa S/M-maailmaa. Heillä on kivaa, kun saa itselleen kurjan olon. Miten kukakin sitten nautintonsa ottaa, mutta kunto ei kehity ilman epämukavuutta.

Kansanterveydellinen kunto ja aerobisesti kehitettävä kunto voidaan erottaa toisistaan muutamallakin tavalla:

  • jaksaa mukavasti iltakävelyn ja tyytyy siihen / pyritään koko ajan enempään ja nopeampaan
  • pari kolme kertaa viikossa riittää / lähes joka päivä vähintään yksi treeni
  • kävelyn jälkeen ei tarvitse mennä suihkuun / suihku on kodin eniten käytetty tila

Onko melonta kuntoliikuntaa?

Nyt kun ollaan tehty määrittely mitä kunto tarkoittaa, niin voidaan ihmetellä melontaa kuntoiluharrastuksena. Itseasiassa pitäisi määritellä vielä, että mitä melominen tarkoittaa. On eri asia meloa koskissa, meloa isolla merellä tai järvellä, meloa rauhallisissa keleissä, meloa kajakilla, kanootilla tai SUP-laudalla… Jokainen muuttaa pelipöytää.

Koska kirjoitan siitä mikä on minua lähellä ja mistä jotain tiedän, niin melominen on synonyymi tasaisella vedellä hyvässä kelissä tapahtuvasta kajakkimelonnasta.

Melonta on taatusti terveyttä ja hyvinvointia parantavaa kuntoliikuntaa — kunhan melontatekniikka on hallussa, koska väärällä liikkeellä saa olkapään hajalle ja hauiksen kiinnitykset tulehtumaan.

Melonta ja kävely, ei eroa

Melonta eräällä tavalla harrastuksena, mukavana tapana liikkua vesillä, ei kuitenkaan sinällään eroa normaalista ulkoilukävelystä. Kävellessä rasitetaan hiukan jalkoja ja joskus voi sykekin vähän nousta ylämäissä, mutta ei sen enempää. Meloessa kädet liikkuvat samaan tapaan kuin sauvakävelyssä ja selän pitkät lihakset tekevät hieman töitä. Joskus voi syke hieman nousta, jos joutuu käyttämään enemmän voimaa vaikka vastatuulessa, mutta ei sen enempää.

Melonta ja kävely ovat molemmat myös samalla tapaa yksipuolisia liikuntatapoja. Toki eri kohdassa — kävellessä jalat ja meloessa selkä — mutta täysin vastaavalla tavalla: mikään muu kohta ei liiku eikä rasitu.

Kotitarvemeloja kasvattaa kuntoaan tismalleen samoin kuin jos kävisi mukavalla kävelylenkillä. Eli ei paljoakaan, jos mittarina käytettäisiin kehittyvää aerobista kuntoa ja voiman kasvua.

Kokonaisuus ratkaisee

Mutta tilanne muuttuu jonkun verran, kun aletaan yhdistelemään asioita. Käydään mahdollisuuksien mukaan kerran tai kaksi viikossa melomassa vaikka tunnin. Mennään muutaman kerran viikossa kävelylle, vaikka sen saman tunnin. Käydään edes kerran viikossa luonnossa, jolloin liikkuminen on erilaista kuin kävellessä. Ja jos jaksamista riittää, niin kun viikko-ohjelmaan ängetään mukaan vaikka hieman lihasvoimaa (edes jokunen vatsalihas, punnerrus ja kyykky illalla), joku ryhmäliikunta ja hieman venyttelyä, niin kokonaispaketti alkaa olla koossa.

Silloin alkaa myös aerobinen kunto parantua. Ei kohisten eikä merkittävän korkealle, mutta kehittyy selvästi.

Joten kyse ei oikeastaan ole siitä, että onko melonta tehokasta kuntoliikuntaa, tai edes kuntoliikuntaa. Kyse on siitä mitä kaikkea tekee. Mutta ei, melonta yksinään ei ole kummoistakaan kuntoliikuntaa.

Raskas työ vaatii varusteet

Melonnasta saa raskasta ja aerobisesti kehittävää. Mutta silloin siirrytään tekemisessä vakampaan puuhaan. Jos kävelyä käytetään edelleenkin vertailuna, niin on kyse samasta, kuin että siirtyisi hölkkään ja siitä kovempivauhtiseen juoksuun. Periaatteessa liike on samanlaista, mutta vaadittava työ on kovempaa.

Samalla päästään varustepuoleen. Mitä kovemmin ja tavoitteellisemmin treenataan, niin sitä paremmat varusteet tarvitaan. Ja paremmuus varusteissa tarkoittaa kovempaa hintaa.

Melkein missä tahansa kengissä voi kävellä. Mutta jos aikoo mennä kövekyvauhdissa kunnolliselle rasitukselle, niin tavallisissa lenkkareissa puuha loppuu lyhyeen. Juokseminen ei todellakaan onnistu jossain kahdenkympin lipokkaissa.

Jokaiselle melontareissulla teen pätkän matkaa lujempaa vauhtia. Minulla on ennätys omalla kajakillani 14 km/h, kun normaali matkavauhti on 6 km/h molemmin puolin. En minä sitä pitkään jaksanut pitää yllä, ehkä 100 metriä. Syy ei ollut pelkästään heikossa kunnossa ja surkeassa tekniikassa, vaan että kajakkiani ei ole tehty sellaiseen. Eräällä tavalla yritin juosta crockseissa 5000 metrin kilpailuvauhdilla.

Joku tietysti nyt toteaa, että inuiitit menevät pitkiäkin päivämatkoja hyvällä vauhdilla paljon alkeellisimmilla kajakeilla. Ja etiopialaiset juoksevat paljain jaloin maratoonia nopeammin kuin meistä suurin osa 100 metriä. Ensinnäkään me emme ole inuiitteja tai kenialaisia, jotka ovat eläneet ja sitä kautta treenanneet itseään tuohon työhön. Toiseksi inuiittien kajakit eivät ole alkeellisia, vaan erittäinkin tarkoituksenmukaisia ja jokainen isoja kilpailuja voittanut kenialainen juoksee huippulaadun juoksukengillä.

Illuusio kunnon kehittymisestä

Ensimmäisillä pidemmillä melonnoilla, joka minulla tarkoittaa 10 kilometrin luokkaa, sykkeet olivat korkealla.

Aikaa kului hieman, itseasiassa tekemisessä ei paria kuukautta enempää, koska talvi oli välissä, ja melontakilometrejäkin tuli mittariin jokunen, niin sykkeet tulivat alemmas.

Tätä kirjoitettaessa viimeinen melonta hieman öisempään aikaan aiheutti treeniapissa jo pari kertaa ulvaiseva varoituksen low heart rate.

Kun

  • alussa keskisyke oli 153 ja maksimi 168
  • viimeisessä keskisyke oli 123 ja maksimi 139

Molemmissa matka-aika oli suunnilleen sama.

Joten nopea johtopäätös olisi, että kuntoni on noussut kohtuullisen hyvinkin, koska olen viettänyt pitkään laiskaa elämää — oikeastaan vain melonut hieman. Valitettavasti, siis oman kehoni kautta, tuosta ei ole kyse. Sykkeiden muuttuminen kertoo vain tekniikan muuttumisesta ja sen merkityksestä.

Melonnan laajemmat vaikutukset

Minulle ehkä melonnan suurin terveydellinen merkitys on, että pidän siitä ja se rentouttaa. Nollaa ajatuksia ja saa olla yksin kaikesta. Ei, en ole introvertti — mutta olen vanhemmiten muuttunut muita ihmisiä vältteleväksi ekstrovertiksi; vissi ero.

On melonta kuitenkin aiheuttanut minulle terveydellisiä muutoksia. En itse huomannut, mutta siitä mainittiin.

Istun paljon, ja aina huonossa asennossa. Joten minua on vaivannut aina henkisen työläisen periongelmat: huono ryhti ja eteen kallistuneet olkapäät. Vuonna 2022, kun pääsin enemmän melomaan, niin muutos oli nopea. Ryhti on parantunut, kaula suoristunut ja olkapäät palanneet takaisin normaaleille paikoilleen.

Joten… jonkun tekemisen arviointi arvostaminen on aina hankalaa, koska pitäisi katsoa eräällä tavalla koko pakettia. Vielä vaikeammaksi asia muuttuu, kun aletaan puhumaan terveellisyydestä tai kunnosta — molemmat ovat liian geneerisiä, yleisiä, merkitykseltään ja koostuvat tuhottoman monesta osa-alueesta.

Joten ehkä kaikki, joka ei riko, sairastuta tai tapa, ja jonka tekemisestä tykkää edes jollain akselilla, voitaisiin luokitella terveelliseksi ja kuntoa kohottavaksi?