Tarppi (laavupressu) riippumaton suojaksi

Tein riippumatolle opettelukäynnin nro 2. Samalla kertaa kokeilin miten tarppi ripustautuu riippumaton päälle. Olin intoa uhkuen metsässä, koska riippumatto ei sinänsä ollut sen kummallisempi ripustus, joten pressun heittäminen sen yli täytyy olla vielä helpompaa. Ei kai se haastavaa olekaan, jos osaa solmut, ja tietää minkä mittaisia naruja menee minnekin. Minulla upposi 2 tuntia, ennen kuin tarp oli paikallaan.

Harjanarun tuskaa

Minulla oli pariakin laatua harjanaruksi miettimääni. Koska helpoin tapa, olettaakseni, olisi heittää tarppi köyden yli, niin olin ostanut kiepin jotain 6 millistä edullista. Sitä laatua nailonia, jota myydään lähes joka paikassa — kirjava päälikudos ja sitä valkoista höytävää sisällä. Ajatus oli, että koska pressu taittuu köyden päälle, niin köysi saisi olla hieman vahvempaa.

Hirtin toisen pään kiinni ja kiristin toisesta päästä. Ja kiristin vielä hiukan. Ja lisää. Se kaveri sitten venyy aika hemmetin reippaasti. Niin paljon, että totesin moisen saavan ylennyksen pyykkinaruksi tai muuhun käyttöön. Kaivoin repusta rullan ohuempaa — en muista paksuutta mutta 3 tai 4 millistä.

Sekin venyi hieman, mutta ei läheskään yhtä pahasti.

Tarppi roikkumaan

Tarppini on DD Hammock 3,5x3,5 m. Suurin osa ostanee 3x3 metrisen ja enemmän pro-tyyppiset sitten ehkä einen kapeampia, mutta pidempiä — eivät neliöitä. Ostin isomman, koska kun matto on 3 metriä pitkä, niin geometrian mukaan saman mittainen laavusuoja ei paljoa sateessa suojaa. Puoli metriä tuo hieman lisää, mutta tässä minulla on omat epäilykseni riippumattoilu´n ihanuudesta sadesäässä.

Viikkasin pressun auki ja kirosin ensimmäisen kerran. Tuulta oli noin 5 m/s ja vaikka olin hakenut hieman suojasamman paikan, niin ilma liikkui. Kevyt tarppi yritti leikkiä purjetta, kuten pressut aina tekevät tuulella. Minulla kesti hetki oivaltaa miten päin moinen kevytpressu on kiinnitystensä suhteen rakennettu ja kun olin saanut sen leviämään edes einen sinnepäin, niin junttasin tuulen yläpuolella olevat kulmat maahan.

Minulla ei ole mitään kunnollisia telttakiiloja. Ainoastaan tarpin mukana tulleet peruskoukut, joita on vain neljä. Olin nyysinyt mukaan superhalvasta kupoliteltasta puolen tusinaa samanmoista — mutta pari senttiä lyhyempiä. Nuo on pakko päivittää seuraavaksi, koska niiden rautalanka-koukku-piikkien kanssa ei tule kuin itku. Ne eivät pidä ylipäätään ja jos ne hiukan maalle antavatkin vastusta, niin pyörähtävät helposti, ja telttanaru hyppää pois koukun takaa. Mutta noilla oli nyt pärjättävä.

Sitten alkoikin sen varsinainen ongelma, jota olin jo einen ehtinyt itsekseni ihmettelemään: narut ja köydet. Mitä tarvitsen mihinkin ja minkä mittaisiksi ne kannattaa katkaista. Teltta on kohtuullisen simppeli, koska se kiinnitetään useimmiten aina samalla tavalla. Jos tarvitaan pidempää köyttä, vaikka kävelysauvalla tai kepillä tehtävää vedonsäätöä varten, niin sekin tehdään aina samaan paikkaan ja suunnilleen samalle etäisyydelle.

Tarpissa kiinnitykset vaihtelevat. Sopivan puuttomassa maastossa vedetäänkin maahan. Jos puu löytyy sopivasta paikasta, niin se saattaa olla ihan vieressä tai kolmen metrin päässä. Joskus se puu on nuori koivu, toisen kerran 100 vuotias honka. Aina tarvitaan erilaiset mitat.

Olin saanut heitettyä tarpin harjanarun yli ja vedettyä suunnilleen tasaisesti riippumaton päälle. Se piti ensin saada jollain tapaa lukittua paikalleen. Nyt tein ohuesta nyoristä lenkin, tein siitä prusik-solmun kiinnittin karabiinilla tarpin keskilinjan kiinnityslenkkiin. Sama molemmille syrjille ja tarppi kireäksi prusikkien avulla.

Laitan myöhemmin, eli seuraavan testiajon jälkeen, lähikuvat. Täytyy tehdä myös juttu solmuista, vaikka niistä on ohjeita digimaailma täynnä. Mutta nyt viritys oli niin viritys, että en viitsinyt dokumentoida sitä jälkipolville.

Kulmanaruiksi laitoin ensin tarpin mukana tulleet, jotka on muuten samat perusnarut, jotka tulevat vissiin ihan kaikkien (halpis)telttojen mukana — Kiinassa täytyy olla joku pahuksen iso tehdas, joka ei tee muita kuin noita perusnaruja ja niihin se peruslukko. Tiesin, että ne eivät tule olemaan kauaa paikallaan, mutta halusin ensin päästä kärryille mistä on kyse, ennenkuin alan pätkimään köyttä sylen mittaisiksi paloiksi.

Tarppi voidaan ripustaa muutamallakin tavalla riippumaton päälle — eihän se ole pohjimmiltaan kuin geometrinen kysymys. Aika monet käyttävät salmiakkimuotoa (jota muualla maailmassa, jossa salmiakkipastilleja ei syödä, kutsutaan timantiksi), koska sillä saadaan hieman parempi suoja sadetta ja tuulta vastaan.

Salmiakki on tympeä, ahdas ja pimeä. Joten tein toisen perinteisen… jonka kutsumanimeä en tiedä. Mutta takana tarppi laskeutuu jyrkemmin ikäänkuin seinäksi ja etupuolella siitä tehdään terassimainen katos. Kutsutaan sitä sitten terassikatokseksi (editoin nimet kohdalleen, kun joskus selviää…).

Salmiakki on helpompi, koska se on kulmittain riippumaton päällä. Ja koska Pytagoraan lauseke lienee kaikilla hyvin muistissa (kateetti toiseen plus kateetti toiseen on hypotenuusa toiseen) niin 3,5x3,5 m neliskanttisen halkaisija on kulmasta kulmaan noin 4,95 m. Eli salmiakissa saadaan pidempi suoja katonomaisena harjanarua pitkin — joka kylläkin kostautuu, koska etu- ja takaseinät ovat alaspäin kärjellään olevia kolmioita. Se ei tarvitse kiinnitykseen kuin harjanarulle kiristyksen molempiin reunoihin, ja etu- ja takakolmioon yhden maakiinnityksen (jos ei nosta etukolmiota ylöspäin, kuin terassikatokseksi).

Terassikatos taasen ulottuu vain 3,5 metriä harjanarulla, mutta antaa eteen ja taakse tasaisena alueena 1,75 metriä suojaa. Se tarvitsee kuitenkin harjanarun lisäksi kiinnitykset (ainakin) neljään kulmaan. Jos etupuolta ei saada puiden avulla enemmän vaakatasoon, niin sitten tarvitaan tolppia.

Minä tein terassikatoksen.

Hyvin äkkiä huomasin yhden rajoitteen setupissani: hyttysverkko ja sen kaari. Kun harjanaru on kiinnitetty heti puunhalaajien yläpuolelle, niin tarppi ei voi laskeutua kovinkaan jyrkässä kulmassa, koska silloin se makaa kaarissa kiinni. Ei iso asia, mutta vaikuttaa hieman tarpin asennukseen ja asemaan.

Kun olin saanut tarpin vähän sinnepäin, niin otin kiinnitysnaruksi suunnittelemani käyttöön. Tulin siihen tulokseen, että jotain 2,5 - 3 metrin väliltä täytyy riittää. Ja sitten alkoi riita solmujen kanssa.

Olen täysin unohtanut miten paalusolmu tehdään. Joskus vuosia ja vuosia sitten se tuli selkäytimestä, mutta ei enää. Sen kertaamiseen meni einen aikaa. Samaten olin unohtanut vielä totaalisemmin miten liuku- tai kiristyssolmu tehdään telttakiilan päähän. Onneksi on puhelin ja Youtube…

Sain kaiken kasaan. Yhdessä kulmassa jouduin käyttämään keppiä, mutta koska metsä, jossa olen, on aiemmin harvennettu (jättävät muuten lahopuuksi ihan helvetisti runkoa ja rankaa), niin sopiva tikku löytyi aika helposti.

Kyseenalainen sateella

Moinen terassikatos toimii hyvin auringonsuojana. Kaipa se suojaa myös tavalliselta sateeltakin. Minua edelleenkin mietityttää riippumaton päiden suojaus. Ehkä lähtökohta on se, että riippumattoa käytetään useimmiten metsässä ja siellä harvemmin sataa vaakatasoon. Silloin lyhyempikin kate päädyissä riittää.

Voin toki olla väärässäkin, eikä mitään ongelmaa ole. Kuten on varmasti jo tullut selväksi, niin ripustin tarpin ensimmäistä kertaa eläessäni. Mutta hassun paljon löydän ohjeita, joilla tehdään riippumattoretkeilyssä ovet tarpin päähän. Tai että pelkästään tarpin kanssa yövyttäessä vastaava… voisiko sanoa vajaa suojaus… mainitaan aina riskinä huonolla kelilla.

Riippumattojutuissa sitten riittääkin, että roikottaa tippanarua ja kaikki on hyvin.

Kokeilin salmiakkikuviota.

Jos joudun huonolla kelissä yöpymään, niin sitten ehkä. Mutta en muutoin koskaan. On se niin tympeä. Itseasiassa juuri nyt, ihan vaan fiilispohjalta, tuntuu siltä, että jos kovemman sateen riski on olemassa ja on pakko yöpyä ulkona, niin jätän riippumaton pakettiin ja väännän tarpista teltan.

Tolkuttomasti tuo terassimalli vie tilaa. Sille tarvitaan saman verran pohjapinta-alaa kuin täysikokoiselle huvilateltalle (vieläkö niitä valmistetaan?). Ja siihen sitten köydet päälle.

En ehkä välttämättä moista pistäisi pystyyn jonkun kansallispuiston ruuhkaisella leiriytymispaikalla.