Tappavat treeniliikkeet

Tämä viikko on ollut taas sarjaa niitä viikkoja, jotka olisi monellakin tapaa saaneet jäädä väliin. Ja koska aika(kin) on ollut kortilla, niin niputin yhteen kaksi ongelmaa: treenin viemä aika vuorokauden liian vähistä tunneista ja vakaasta käsityksestä, että teen liian vähän liian helpolla.

Joten aloin tekemään kaikkea kovemmalla temmolla ja toistot aina epäonnistumiseen saakka (tiedän, tuossa ei ole luultavasti järkeä, mutta noilla perkeleen kumilangoilla ei pysty miettimään toistomaksimeja).

Edellispäivänä otin lämmittelyksi 2 km kävelyä eli vauhtia matolla 6,2 km/h ja tassua toisen eteen kunnes kello huusi sykkeen nousseen hard core alueelle - joka appin mielestä on 167 syke (meni muuten lähes minuutin tarkkuudella kellon arpoman kahden kilometrin täyttymisen kanssa).

Perään juoksua failureen asti maton vauhdilla 8,5 km/h – hämmästyttävää kyllä jaksoin hieman yli 5 minuuttia ja loppi tuli sykkeellä 182, mutta ei siksi, että sydän ja hengitys olisi loppunut, vaan jalat ei vaan enää liikkuneet.

Muutaman minuutin palautuminen ja 5 kertaa situppeja, taas jokainen sarja failureen asti. Tiedän, istumaannousu lattialla(kin) on aika turha liike paskojen vatsalihasten kanssa, koska siinä tekee töitä etureidet ja perse, ei core. Mutta tein silti. Ensimmäiset kaksi sarjaa polven koukistus oli aika isolla kulmalla, eli isi etureisiin. Viimeiset kolme niin koukussa kuin pystyi istumaan, koska silloin kompensointi lähtee perslihaksista.

Pieni palautuminen ja 5 sarjaa etunojapunerruksia – ja kun ei täyttä muutaman jälkeen kyennyt, niin polvet lattiaan ja puolikkaina loput. Taas failureen asti.

Sarjojen välillä aina minuutista kahteen palutumista.

Ja sitten se tappoliike. Niinkin simppeli kuin askelkyykky, käsissä 5 kg painot. Tarkoitus oli tehdä 5x 20 kyykkyä, koska kyllähän siihen pystyy kun ei nuo jalat nyt niin huonossa kunnossa ole. Plus vaikka se ottaakin etureisiin, niin saadaan aktivoitua myös perslihakset.

Jos ei ole hajulla mikä askelkyykky on, niin sehän on tämä ihan perusliike:

Ensimmäinen sarja 20, toinen 15, kolmas 2 ja en ihan kellahtanut lattialle, mutta melkein. Etureidet totaalisen hapoilla, eikä ns. sisäreisien kohdalla puhuttukaan enää domsista, rasituksen jälkeisestä viivästyneestä lihaskivusta, vaan minun terminologiassani aomsista, eli akuutista.

Illan mittaan lihaskipu siirtyi sitten etureisiin ja eilisen aikana ulkoreidessä polven ypäpuolisen kiinnityksen kohdalle. Eilinen oli lepopäivä, joten tein hiukan löysää liikkuvuutta ja venyttelyjä – jonka takia olen ollut koko yön kramppien rajamailla.

Ihan oikeasti. Noita tehtiin 16 vuotiaana treeneissä paljon ja pitkiä sarjoja. Tosin, en ole enää 16 vuotias mistään kohdasta ja nyt askelkyykky oli minulle ehkä pahin liike tähän asti,

Tässä yksi video, joka selittää – ahneuden ja liioittelun lisäksi – mitä tein väärin:

Kysymys on lähinnä, että kun vieläkin sattuu ja on jäykkä, niin mites se menikään domsin kanssa:

  • buranaa ja sillä se lähtee millä on tullutkin
  • lepoa ja lievää rasitusta kunnes ei enää satu

Toisaalla oli puhetta (taas) liikunnan jälkeisesti euforiasta ja endorfiinien erittymisestä. En tiedä muuta kuin että sen jälkeen kun syys/lokakuun vaihteessa tämä urakka alkoi, niin minuun on sattunut joka helvetin päivä johonkin enemmän tai vähemmän.

Muuten, sain perverssiä mielihyvää siitä, että viimeisen videon likalla tasapaino ei ollut vakaa, vaikka oli treenatut reisilihakset ja tuskin muukaan lihaskunto on paskaa.

1 Like