Suomalainen tortilla: letut (Svealla paistettuna)

Suomalainen ruokakulttuuri on amerikkalaistunut. Kyse ei ole pelkästään yhdysvaltaisesta hampurilaiskulttuurista, vaan myös Teksasin muunnoksesta meksikolaisesta ruuasta, joka tunnetaan texmexinä, sekä puhtaammasta meksikolaisesta syömisestä.

Muiden maiden makuelämyksillä on paikkansa ja aikansa. Aika ajoin niitä voi myös yhdistää kotimaisiin. Kaiken kaikkiaan, ei ruokapuolella ole mitään uutta keksitty aikoihin. Savolaiset elvistelevät kalakukolla, mutta ei ruuan leipominen taikinakuoreen mikään suomalaisten erioikeus ole.

Eräs globaali muunnos on paistettu ohut taikinalevy, jonka usein täytetään jollain muulla. Ranskalaiset tuntevat sen crepesinä, meksikolaiset taasen käyttävät nimeä burrito. Texmex-keittiö käyttää tismalleen samasta ruuasta vaikkapa nimeä fajita. Jos kuori paistetaan kovaksi, niin nautitaan tacoja.

Maissijauhoista tehty lettu on nimeltaan tortilla. Täytteet sitten määräävät sen mikä ruokalajin nimi on. Kun suomalaiset mainitsevat syöneensä tortilloja, niin ne useimmiten ovat aidosti syöneet texmex-alueen pehmeäkuorisia tacoja.

Suomessa on muutamakin muunnos vastaavasta, mutta tunnetuin on ohukaiset. Tai letut. Tai lätyt tai plätyt, murrealueesta riippuen. Me suomalaiset olemme vain tottuneet suhtautumaan lettuihin makeana jälkiruokana, esimerkiksi hillon kera. Sitä pidetään lasten ruokana, jota aikuiset syövät aivan yhtä mielellään.

Retkiruoka-akselilla sama ajattelu jatkuu. Lettuja syödään nuotiolla, eräällä tavalla ohjelmanumerona. Jos halutaan paketoida mausteisempaa, tai ainakin suolaisempaa, ruokaa taikinakuoren sisälle, niin silloin rinkkaan eksyy kaupasta ostettuja tortilloja.

Tuo on sinällään omituista, koska ravintoarvojen kautta mietittynä vehnäjauho- ja maitopohjainen ohukainen on paljon parempi vaihtoehto kuin maissijauhoista ja vedestä tehty tortilla. Letut eivät vain ole yhtä seksikästä ruokaa.

Lettuja paistaa melkoisen nopeasti. Tietysti polttoainekulutus on korkeampi kuin käytettäessä valmiiksi pakattuja lämmitystä vaikka olevia tortilla-lettuja, mutta ollaan rehellisiä — ei tässä ole kyse kaasun kulutuksesta. Kyse on laiskuudesta.

Samaan tahtiin kun grammat ovat muuttuneet retkeilyn ja vaelluksen tärkeimmäksi mittayksiköksi, niin ihmisten halu tehdä yhtään mitään on vähentynyt. Siksi kuivatut ateriat ovat niin suósittuja ja leiriruoka tarkoittaa kiehuvan veden kaatamista pussiin.

Siksi myös tortillat ostetaan valmiina.

Eräs aktiiviretkeilijä sanoi minulle kerran, että vaadittavan kaasumäärän kantaminen on mahdotonta. Hän harrasti maksimissaan kahden yön yöpymisiä. Mahdoton on hyvinkin subjektiivinen käsitys, mutta jos kerran päivässä joudutaan uhraamaan puoli tuntia kypsennysaikaa, jolla saadaan ruuat 2-4 ihmiselle, nälästä riippuen, ja muut ateriat ovat nopeaa lämmitystä, niin tarkkaan ottaen kuinka paljon sitä kaasua oikein tarvitaan kahden yön reissulle?

Ja onhan muitakin polttoaineita. Tosin, jos retkeily edellyttää, että grammojen takia on katkaistava hammasharjan varsi, niin ehkä silloin ei todellakaan kannata tehdä ruokaa.

Minulla meni noin 20 minuuttia paistaa puolen litran lettutaikina. Siitä olisi saanut kahdelle aikuiselle suomalaisen tortilla-aterian, jälkiruuan ja muutama olisi jäänyt vielä aamupalaksi. 10 minuutissa, tai alle, olisin pyöräyttänyt tortillan/fajitan/tacon/crepesin täytteet.

Minä olen valmis maksamaan tuon vaatiman hinnan hieman suurempina kannettavina grammamäärinä.

kuva

Lettujen tekeminen ei ole sinällään kovinkaan haastavaa. Tarvitaan muna tai pari, puolen litraa maitoa, hieman vehnäjauhoja, suolaa ja sokeria. Paistamiseen vähän rasvaa.

Täytteet ovat sitten oma juttunsa, enkä puutu niihin tällä kertaa. Mutta siihen rooliin mahtuu itseasiassa aivan sama ruoka, jota olisi voitu syödä muutenkin, mutta ilman hiilihydraattien lähdettä, kuten pastaa, riisiä tai perunaa.

Suurin logistinen ongelma on maito. Puolen litraa ei paina kuin puolen kiloa, joten paino ei ole aito ongelma — jos oma kävely kärsii siitä, että rinkka painaakin 8 kilon sijasta vaikkapa 10 kiloa, niin vaadittava ratkaisu löytyy jostain muualta kuin rinkan punnitsemisesta.

Maidon säilyvyys on kysymysmerkki, ainakin kesällä. Sen voi pakastaa, jolloin maito ei happane edes helteillä ensimmäisenä päivänä, mutta ei se vuorokaudelle 2 kestä. Ratkaisu on käyttää maitojauhetta. Samalla saa leikattua hieman painopuoltakin, kunhan leiristä saa vettä.

Maitojauheesta ei vain saa ihan yhtä hyvää kuin kokomaidosta. Mutta senkin voi korjata mausteilla.

Puolen litran lettutaikinaan tarvitaan:

  • 2-3 kananmunaa
  • 1 dl maitojauhetta (1,25 dl laktoositonta)
  • 1/2 l vettä
  • 2-3 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
  • 2 tl suolaa (tai suolaisempaan 3 tl)
  • 2 rkl sokeria (tai jälkiruokamaisempaan 3 rkl)

Vatkaa ensin kananmunat. Jos teet ruokaisempaa versiota, niin tarvitset kolme. Tavallisesti kaksi munaa on riittävä. Jos et niin piittaa mausta, ja säästät sekä laihdutat, niin yksikin muna toimii.

Lisää munien joukkoon vesi ja maitojauhe. Sekoita. Lisää suola ja sokeri. Lisää jauhoja haluamasi määrä. Tarkista maku.

Ohuemmasta taikinasta saat ohuempia lettuja, mutta ne eivät välttämättä pysy ihan yhtä hyvin ehjänä käännettäessä. Paksummasta taikinasta saa paksumpia, jolloin ne eivät ehkä ehdi kypsymään läpi asti ennen kääntöä ja taikinaa sitten voi hiukan roiskua käännettäessä.

Kotikeittiössä voit antaa taikinan turvota puolen tuntia, mutta maastossa tuo on turhaa hienostelua. Ala paistohommiin.

Kun letut ovat valmiit, niin paista täyte. Sitten jokainen rakentaa omansa tortillamaiseen tapaan ja syö.

Se, joka ei paista, tiskaa. Paitsi jos on yksinään liikkeellä — silloin joutuu myös tiskihommiin.


Pakko oli kurkata ja nimensä mukaan nää mitä meillä välillä on ovat pehmeitä venhätortilloja. Että onko ne sitten oikeaoppisesti pehmeäkuorisia tacoja?

Se lettu on tortilla. Ruokalajin nimi muuttuu täytteiden mukaan. Jos sinne sisällä menee salaattia, kastikeita, jauhelihaa jne., niin se on pehmeä taco. Jos keität paksun mössön, jossa on vaikka sitten jauhelihaa, papuja jne. ja laitat pelkästään sitä rullatun tortillan sisään, niin ruuan nimi on burrito.

No nyt selkiyty. Meillä siis syödään yleensä pehmeitä tacoja kun on salaattia ja lihaa täytteenä :+1:
Eli periaatteessa ruokalajia nimeltä tortilla ei edes ole, ainoastaan sen letun nimi on tortilla?

Sitähän oppii taas uusia juttuja :ok_hand:

Juurikin noin. Samaa kuin sanottaisiin, että meillä syödään tänään perunaa, kun tarkoitus olisi kertoa, että ruokana on valkosipuliperunat tai kalakeitto :wink:

1 Like