Suolistossa sukujako

Aito käytännön ongelma suolistobakteerien säätelyssä on, että

  • ei tiedetä mikä on sellainen kuin normaali ja oikea bakteerikanta
  • bakteerikantaa muuttuu tunneissa niin ruokavalion kuin muidenkin altistuttajien mukaan
  • ei ole minkäänlaista tapaa mitata mitä suolistossa on ja mitä pitäisi muuttaa

Kun ihan jokainen bakteeriperhe muuttuu ongelmaksi, jos ne pääsevät liian vahvasti niskan päälle – myös maitohappobakteerit.

Se, että suolistobakteerien hoidossa pohjataan niin vahvasti pre- ja probiootteihin, perustuvat kolmeen syyhyn:

  • tarkkarajaista asiaa on mukavampi, nopeampi ja halvempi tutkia
  • markkinat tarvitsevat nimenomaan pre- ja probioottitutkimuksia
  • mainostus ja markkinointi, eli tarve myydä, sekoitetaan säännöllisesti tutkimustietoon; luullaan, että mainos on jotain enemmän kuin mitä se on

Jostain syystä ohitetaan täysin se vahva ja ohittamaton fakta, että ravinto (ja jossain määrin ympäristö) on suurin suolistobakteerien vaikuttaja sekä kasvattaja. Siksi suomalaisilla on erilainen bakteerikanta kuin saksalaisilla, joilla in erilainen bakteerikanta kuin italialaisilla, joilla on erilainen bakteerikanta kuin Marokossa, jossa on erilainen bakteerikanta kuin Yhdysvalloissa, jossa on täysin erilainen bakteerikanta kuin Amazonaksen inkkareilla.

Koiraihmisten pitäisi tietää ja ymmärtää tämä. Lueskelkaa mitä tahansa hiivaketjua, niin eniten selitellään miten ruoka on suurin syyllinen ja siksi suolsitobakteerien sekamelska aiheuttaa hiivaa. Mutta kun kyse onkin suolisto-oireilusta, jopa kutinasta, niin sukelletaan samean veden syvään päähän ja aletaankin selittämään puolivillaista markkinointimateriaalia koirien omista maitohappobakteereista. Siinä vaiheessa unohdetaankin ruoka ja aletaan uskomaan mainoksia.

Markkinointi on vahva työkalu. Johtuu siitä, että pisatesteistä ja lukutaidosta huolimatta niin monet ovat kykenemättömiä ymmärtämään, että mainoksen tehtävä on saada asiakas levittämään lompakkonsa. Olen törmännyt muutamaan tolkun ihmiseen, jotka naureskelevat marianordintyyppisille sekä Ruohonjuuren ”terveys”väitteille — ja sitten ostavat multaa punkkihäädöksi.

Kertauksena.

Paksusuolen bakteerikantaan vaikuttaa kaikki sulamaton ruoka. Sulanut osa, joka on siirretty suoliston läpi, ei vaikuta enää bakteereihin. Siksi perunamuusi ei ole ongelma hiivakoiralle, mutta porkkanaraaste tai hapankaali ovat.

Kaikki, jotka sisältävät sulamatonta hiilihydraattia missä tahansa muodossa, kuin myös proteiineja, kasvattavat tahoillaan suolistobakteereja — ja paljon, paljon tehokkaammin kuin mitkään maitohappobakteerit tai boulardiit konsanaan. Rasva sen sijaan tappaa bakteereja, koska ne eivät pysty käyttämään rasvoja — tähän perustuu mm. rasvaripuli.

Se, että koska bakteerikasvu on hyvä, paha tai merkiityksetön, sitten riippuukin. Hyvä muistisääntö on, että yksikään luontaisesti flooraan kuuluva suolistobakteerikanta ei ole lähtökohtaisesti hyvä tai paha. Ne vain ovat. Mutta jos jokin sukukanta pääsee niskan päälle, niin alkaa tulla ongelmia — vaikka sitten piereskelyä, vatsan löysyyttä tai ripulia tai vaikka hiivaa. Edes ne kaiken parantajaksi mielletyt maitohappobakteerit eivät ole terveellisiä, jos ne lisääntyvät liikaa — naisilla yksi kanta aiheuttaa esimerkiksi virtsatietulehduksia.

Tuohon kantojen keskinäiseen sääntelyyn liittyy se, että maitohappobakteerien annostamisella ei koskaan-ikinä-milloinkaan muuteta suolistobakteerikantoja kuin lyhytaikaisesti. Kun maitohappobakteerien antaminen lopetetaan, niin suurimmalla osalla niitä ei enää havaita ulosteissa vuorokauden kuluttua ja sinnikkäimmälläkin lisätyt maitohappobakteerit ovat menettäneet asemansa kolmen vuorokauden kuluttua.

Siksi ainoa mahdollinen tapa muuttaa suoliston bakteerikantaa on muuttaa ruokintaa. Pysyvästi.

Perinteisesti hiilihydraatteja on aina syyllistetty aivan kaikesta. Tuo ei oikeastaan pidä paikkaansa. Ollaan taas samassa perusasiassa: sulava ei ole ongelma. Aikaisemmin valtaosa syötti kuivamuonia. Niissä suoliston bakteerien ongelma, joka näkyi jossain määrin vanhoilla tutuilla ongelmilla — piereskely, löysyys, hiiva — ei johtunut niinkään vain hiilihydraateista. Se johtui niiden valmistusaineiden surkeasta laadusta, jotka sisälsivät myös hiilihydraattia. Maissi on varmasti tutuin. Mutta ongelma tuli myös kaikkien muidenkin raaka-aineiden surkeasta laadusta, kuten siitä mitä kutsuttiin lihaksi, ja niiden heikosta laadusta.

Lihapohjainen ruokinta, jota myös (väärin) kutsutaan koirien raakaruokinnaksi, kasvattaa koko ajan suosiotaan, mutta ei ole sinällään parantanut pidemmällä aikavälillä ongelmaa. Itseasiassa ongelma on, jos ei kasvanut, niin laajentunut. Syy on tismalleen sama kuin kuivamuonissa: surkeiden raaka-aineiden kehno sulavuus. Lihatuotteiden laatu kun laskee samaan tahtiin tukkurihintojen nousun myötä. Tuota kaavaa ei riko edes suomalaisen rehutuotannon vahva keskittyminen.

Kun samaan aikaan myös kuivamuonien laatu on romahtanut, niin ei liene yllätys, että oireilevien koirien määrä lisääntyy.

Hiilihydraatteja syytettiin ennen. Nyt katse kohdistuu proteiineja leimallisemmin antaviin raaka-aineisiin. Lihasliha ei ole ongelma. Mutta kun nahkaa, jänteitä, rustoja, sidekudosta, keuhkoja, mahalaukkua… aletaan kutsumaan lihaksi, niin ollaan tilanteessa, että paksusuolen bakteerikantaa muutetaan rajusti ja ihan ilman tuttua hiilihydraattia (jota muuten eläinperäisetkin sisältävät).

Kun vilkaistiin useampaa proteiineja käsittelevää artikkelia[1], niin havaittiin aika tuttuja asioita. Paksusuolen bakteerikantaan vaikuttivat mm.

  • proteiinien lähde
  • proteiinien koostumus
  • muu ravitsemuksellinen koostumus proteiinien kanssa (kuten vaikka maitosokeri maidossa, tai hevosenlihan korkea glykogeenipitoisuus)
  • proteiinien glukaatio (glukoosi liittyy proteiineihin, tapahtuu tässä yhteydessä kysennyksessä)
  • prosessointi
  • proteiinien hapettuminen
  • proteiinien sulavuus
  • proteiinien biosaatavuus

Koko ajan ollaan samassa. Proteiinit vaikuttavat vahvasti paksusuolen bakteerifooraan, ja spottivalo kohdistuu: sulavuuteen ja laatuu.

Joten, kun miettii paksusuolen bakteerikantaa, niin kaksi asiaa on pidettävä mielessä:

  • ei tiedetä tarkkaan ottaen mikä se täytyy olla milläkin yksilöllä (paitsi mainoksissa, niissä asia on yksinkertainen ja kaikki on helppoa)
  • ruokaa täytyy miettiä kokonaisuutena


  1. Wu S, Bhat ZF, Gounder RS, Mohamed Ahmed IA, Al-Juhaimi FY, Ding Y, Bekhit AE-DA. Effect of Dietary Protein and Processing on Gut Microbiota—A Systematic Review. Nutrients. 2022; 14(3):453. ↩︎

Offtopic: en vielä ehtinyt lukea juttua, silmäilin läpi ja siirryin tsekkaamaan, mitä hesarissa tapahtuu

Koirille tarkoitettu uutuustuote joka “stabiloi suolistoflooraa, mutta lisäksi tukee koiran luonnollista vastustuskykyä.”

“Suolistoa voi tarvittaessa tukea lisäämällä maitohappobakteereja eläimen ruokaan. Tasapainottava maitohappobakteerikuuri kannattaa antaa eläimelle myös silloin kun eläimen ruokavaliossa tapahtuu muutoksia, se kohtaa stressaavia tilanteita (kilpailut, paikan vaihdokset, näyttelyt jne.) tai kun ympäristössä tapahtuu muutoksia vuodenaikojen vaihtumisen seurauksena.

:joy:

Öh… Siis. Eiku. Joo.

:man_facepalming: