Sprinttikoiran ikuinen nälkä ja jano

Jatkoa ketjulle Vinttikoiran ruokinta ja juotto maastokisoissa?:

En halunnut — oikeammin voinut — kommentoida kysymysketjuun, joten ihmettelen uudessa aloituksessa.

Terveellä koiralla on janon tunne. Se voi mennä rikki, jos koira on sairas — muutama pääosin hormonaalinen sairaus voi aiheuttaa, mutta myös raju elektrolyyttiepätasapaino — mutta silloin kysymys aamujuottamisesta on epäolennainen. Sairasta koiraa kun ei treenata, eikä kilpailuteta.

Juottamisella saavutetaan yksi ja vain yksi asia: hukataan elektrolyyttejä, joita tarvittaisiin rasituksesta palautumiseen. Aivan sama asia kuin jos itse juo liikaa, ja sitten pissattaa kuin sitä entistä palokunnan hevosta, niin seuraavana päivänä viimeistään lihakset ovat jäykät sekä tukossa, ja hetken päästä alkaa krampit, joita myös suonenvedoksi kutsutaan.

Tämä on vanha ja vahva usko nimenomaan vinttikoirissa. Vastaan parilla jatkokysymyksellä:

  • jos juokset pari minuuttia, niin oletko kuolemassa nälkään?
  • jos teet kuntosalilla sarjoja, niin loppuuko voimasi yhden sarjan jälkeen syömättömyyteen?
  • kuinka nopeasti palaudut uudetaan sarjaan?

Kyllä. Tismalleen samasta on kyse koirillakin.

Anaerobinen rasitus ei kuluta paljoakaan energiaa. Palautumiseen voikin kaloreita hukkua, mutta se ei koske starttien (tai punttisarjojen) välissä syömistä. Sen sijaan aerobinen rasitus kuluttaakin energiaa. Siksi punteilla ei oikein laihduta, eikä 400 metrin sprinteillä, mutta 10 km lenkki onkin jo toinen juttu.

Anaerobisessa rasituksessa kulutetaan paljon solutason energiaa glukoosivarastoista. Ne palautuvat nopeasti, minuuteissa. Se on pakko, koska muutoin jokainen karkuunjuokseminen saalistajaa, metsästys tai pariutumisen vaativa uho sekä suoritus olisivat potentiaalisesti tappavia — yritä siinä sitten kehittyä evoluutiossa.

Gepardi on ääriesimerkki. Jos se ei saa noin 150 metrin matkalla itselleen ruokaa, niin se syö sitten seuraavan kerran seuraavana päivänä, koska voimat ovat loppu. Mutta voimien loppuminen ei liity mitenkään siihen, että se ei syö välipalaa. Se johtuu anaerobisen rasituksen muista seurauksista — jotka eivät liity mitenkään syömiseen. Silti se pystyy seuraavana päivänä tyhjin vatsoin uuteen metsästykseen.

Greyhound kuluttaa 30 sekunnin suorituksessa noin 8 % päivän energiantarpeesta. Tuo vaje ei vaadi syömistä, eikä se sillä korjaannukaan. Ruuansulatuksen kesto kun lasketaan useissa tunneissa.

Kun vinttikoiralle (tai aglityssä) annetaan ruokaa suorotusten välissä, niin ruuansulatus ei edes käynnisty muutamaan tuntiin. Siitä menee toinen samanlainen aika, että vatsalaukku edes tyhjenee. Joten jos starttien väli on 6 - 12 tuntia, niin ehkä syöttäminen kannattaa, jos ei halua koiransa laihtuvan muutaman gramman.

Tavallisella ihmisellä on läskissä 50 000 kcal. Koiralla on oletettavasti saman verran, suhteessa kokoonsa tietysti. Aika hemmetin monta sprinttisuoritusta saa tehdä ennenkuin tuo varasto vähenee niin alas, että se vaikuttaa jaksamiseen.

Uusi ihmiskysymys:

  • jos joudut juoksemaan bussille, metroon tai junaan, niin onko sinun pakko syödä moisen pyrähdyksen jälkeen jaksaaksesi siitä eteenpäin?

Oletko koskaan katsonut ihmisten sprinttikilpailuja, vaikka 100 metristä aina mailiin saakka? Mitä veikkaat, joutuvatko he ottamaan energiageelejä alku- ja jatkoeriin, sekä varsinkin finaaliin?

Ei, eivät ota. Geelit ja muut energiapaukut ovat maratoonareiden, triathlonistien tai polkupyörilijöiden asioita — pitkissä aerobisissa suorituksissa, jossa hoikat kuluttavat jotain 8000 kcal verran läskiä.

Lainauksista puuttui toinen meemi: pakkojuottaminen starttien välissä.

Koirahan jollain tavalla hukkaa suunnattoman määrän vettä minuutista pariin suorituksessa. Minulle on hieman mystistä miten tuo nestehukka tapahtuisi. Ei sitä tapahdukaan ja siksi aika harvalla koiralla on varsinaisesti jano.

Kun koira juo kovan anaerobisen suorituksen jälkeen, niin se on aika harvoin varsinaista janoa. Kyllä, munuaiset käynnistävät janontunteen, koska anaerobisessa rasituksessa elektrolyytit lisääntyvät verenkierrossa ja siten myös munuaisissa, mutta kyseessä on aika kiero kikkakolmonen elimistöltä.

Elektrolyytit kun eivät kerro munuaisille kuivumisesta. Niiden avulla käynnistetty juominen tapahtuu koiran viilentämiseksi. Koira ei siis juo janoonsa, vaan koska se on rasituksen aiheuttamassa kuumeessa — sitä tilaa korjataan kylmällä vedellä vatsalaukussa.

Tehdään siis asiat samalla tavoin, mutta päinvastoin, kuin hypotermian hoidossa.

Koiran juominen jää muutamaan suulliseen, jossa kosteutetaan läähätyksestä kuivunut suu, kun koira jäähdytetään ulkoisesti kuten kuuluukin (pää, vatsanalusta, kaula ja jalat).

Jos tuossa vaiheessa koiraa pakkojuotetaan hyödyntämällä sen ahneutta, niin aiheutetaan — taas — kaksi asiaa:

  • koira joutuu seuraavaan suositukseen vesi vatsassa hölskyen
  • koira hukkaa entistä enemmän elektrolyyttejä, joita tarvittaisiin kipeästi sen toisen suorituksen jälkeen
2 Likes