Some ja laitteet tappavat foorumit sekä keskustelun

Alunperin julkaistu: Some ja laitteet tappavat foorumit sekä keskustelun » EksisONE

Ennen Facebookin valta-aikaa foorumit olivat voimissaan. Ei ajassa tarvitse mennä kovinkaan paljon taaksepäin, 10 vuotta riittää. Melkoinen osa foorumien ylläpidostakin olivat muutoksesta onnessaan. Se perustui enemmänkin työtaakan vähenemiseen sekä illuusioon käyttäjäkunnan kasvusta. Toisin kävi.

Muutamaa genreä lukuunottamatta Facebookin ryhmät ovat korvanneet foorumit. IT-maailma, ja muut marginaaliryhmät ovat edelleen vahvasti omissa oloissaan. Samaten isot yritykset tapaavat tarjota teknisen tukensa sekä muun tietovarastonsa ulkopuolella Facebookin.

Syy on kaksijakoinen, eikä varsinaisesti liity mitenkään asiakkaisiin. Yritykset tietävät Facebookin utelun, osaksi koska hyödyntävät sitä itsekin, ja haluavat pitää langat käsissään. Samaan kastiin kuuluu täydellinen epäluottamus Facebookin politiikkaan ja algoritmiin — yksi muutos, ja yritys menettää näkyvyytensä.

Kun tieto- ja tukipalvelut ovat itse hallitulla sivustolla, niin tarjottuun materiaaliin eivät ulkopuoliset vaikuta. Hieman heikot esimerkit, mutta kelvannevat.

  • Kun myydään eläintarvikkeita, niin teksteissä ei tarvitse pohtia tulkitseeko Facebook asioita eläinten myynniksi ja poistaa ohjetekstin sekä hetken kuluttua sulkee yrityksen pääsyn Facebookiin kokonaan.
  • Yritys myy metsästys- ja erätarvikkeita, jolloin oma ympäristö poistaa murheen, että Facebook tekisi bannit, koska myydään sorsastukseen välttämättömiä tarvikkeita.
  • Erotiikkapalvelut ovat kaikille selvästä syystä ulkona Facebookista, mutta jos yritys myykin kopioita antiikin Kreikan patsaista, niin yksikin mainoskuva kertoo moraalisesta rappiosta ja näkyvyys loppuu siihen.

Selvin etu ei tule pelosta näkyvyyden menettämisestä, vaan että Facebookin algoritmi ei aidosti tuo yrityksille näkyvyyttä. Kun ollaan omalla sivustolla ja omalla foorumilla, niin yrityksen sekä tarjotun palvelun ohjeet ja tukipalvelut löytyvät Googlella. Samalla jokainen hakutulokista foorumille ohjattu käynti tukee pääsivuston näkyvyyttä. Sitä ei Facebookin sivut (joka on vihoviimeinen kesintö) tai edes ryhmät pysty tarjoamaan — ilmiselvästä syystä sekin: Facebook haluaa pitää jokaisen tiukasti omassa palvelussaan.

Mutta yritykset ja niiden tarjonta ovat poikkeustilanne. Jos mietitään suomalaista foorumitarjontaa, ja jätetään ulkopuolelle jotkut Ylilaudan tapaiset marginaaliylilyönnit, niin parhaat esimerkit löytyvät eläinpuolelta. Tai ainakin itselle tutuimmat löytyvät sieltä.

Some on nopea ja vaivaton

Muistaako joku vielä Lemmikkipalstat? Seura- ja harraste-eläinpuolella ehdottomasti suurin keskustelualusta. Se kuoli todella nopeasti. On se edelleen hengissä, mutta liikennettä ei ole enää, lukuunottamatta vapaamman sanan osiota Päivän peili.

Koirat.com on toinen vastaava esimerkki, paitsi että siellä ei liiku oikein mikään.

Hevosissa sen sijaan Hevostalli.net käy ja porskuttaa vahvasti. Se on poikkeus säännöstä, ja omalla tavallaan ehkä Facebook jopa vahvisti sitä.

Suomi24 oli aikoinaan kaikille tuttu, eikä välttämättä aina positiivisessa mielessä. Siellä on ainakin osassa luokkia liikennettä, mutta paljon sekin on rauhoittunut.

Henkiinjääneillä on kaksi yhteistä tekijää:

  • nimettömyys
  • kurittomuus ja määrätty tapojen vaje

Tekisi mieli väittää, että tavattomuus ei ole vain foorumien vaiva, vaan Facebookissakin parhaiten menestyvät ne ryhmät, joissa ei vaadita peruskäytöstapoja eikä suuremmin tietoakaan. Joten ehkä Ylilauta ei olekaan poikkeus, vaan valtavirtaa.

Facebook haali siten osaajat omiin ryhmiinsä. Syy on kaikkien hyvin tuntema: siellä ovat kaikki ja Facebookin algoritmi jopa painostaa olemaan aktiivinen. O

Tietoa jakavien ja keskustelusta nauttivien oli siten helpompi saavuttaa käyttäjäkuntaa, kuin yrittää löytää heidät netin syyyksistä ja sitten saada opastettua perustamaansa foorumiin.

Foorumimaailman yksi painolasti oli erilaiset ohjelmistot. Foorumeilla tekstin muotoilu tai linkin tekeminen tehtiin aina eri tavalla, alustasta riippuen. Osassa ei pystynyt edes lataamaan kuvia, vaan ne olisi pitänyt siirtää ensin johonkin muuhun ympäristöön ja jakaa sitten sieltä.

Facebook yksinkertaisti tuon. Kaikki toimi joka paikassa samalla tavalla, ja samassa ohjelmassa. Olet kiinnostunut koirista? Sopii, ryhmiä on vaikka kuinka. Haluat esitellä itseäsi kuntoiluryhmissä? Sopii, samasta ikkunasta pääset sinne. Kiinnostaako riidellä keskustella aiheesta voiko islantilaisessa villapaidassa käyttää suomalaista lankaa? Sekin löytyy samasta ikkunasta. Haluatko ensin vääntää kulkutautimyönteisten kanssa ja sitten mennä rokotusryhmän naureskelemaan? Sopii, ja taas sekin reitti löytyy tismalleen samasta ikkunasta.

Foorumeissa reitti olisi monimutkisempi.

Puhelimien (tai mobiilien tai älylaitteiden, mitä termiä haluatkaan käyttää) yleistyminen ja lopuksi tietokoneiden syrjäyttäminen kruunasi kaiken. Facebook rakensi nopeasti mobiiliappin, foorumikehittäjät vetkuttelivat.

Vetkuttelu johtuu määrätystä konservatiivisuudesta. Vaikka IT-puolella hääräävät mainostavat elävänsä huipputeknologian kanssa, niin he eivät halua muutosta (mikä oli aito ongelma Nokian puhelinkehityksessä?). Siksi foorumisoftissa käytetään 20 vuotta vanhaa tapaa muotoilla tekstiä merkkipohjaisesti, ei graafisia editoreita. Samaten he haikailevet pre-webin aikaisiin tekstipohjaisiin news-ryhmiin ja pikaviestinnässä vannotaan ircin voimaan.

Ongelma on siinä, että nykyiselle sukupolvelle moisissa ratkaisuissa on liian jyrkkä oppimiskäyrä. Asiat täytyy tehdä samalla tavalla joka puolella ja mielellään mahdollisimman vähillä tökkäisyillä. Jos haluttu tieto ei ole pyyhkäisyllä saatavilla, niin sitä ei haeta.

Eivät diginatiivit oppineet tehoikkaiksi tietotekniikan käyttäjiksi. Itseasiassa he taantuvat. Se, että hyväksyykö tuon tilanteen tai ei, on toissijaista. Se on fakta, joka olisi otettava niin UX-suunnittelussa kuin sisällöntuotossa huomioon.

Menestynyt kilpapelaaja ei kyennyt asettamaan sähköpostiasiakasta toimintakuntoon. Turhaahan moinen on, koska on webmail. Mutta siinäkin selaimen käyttö on liian haastavaa, mutta onneksi on one purpose maili-appi. Siinä sitä, diginatiivia.

Saatte yhden kerran arvata miksi äänikirjat ohittavat paperisen — tai ohittaisi, jos suomenkielistä tarjontaa olisi riittävästi. Tai miksi YouTube-klippejä katsotaan enemmän kuin elokuvia tai muuta liikkuvan kuvan tuotantoa. Tai miksi sarjakuva-albumit ovat typistyneet yhden ruudun kuviin.

Kaikkien ylemmyydentuntoisten mielialusta Twitter on tyyppipuhtain esimerkki nopeudesta ja suuntauksesta pois keskustelusta yksinpuhelun suuntaan. Twitter tekee kaikkensa estääkseen mielekkään tekstin syntymisen. Samalla Twitter, taas tarkoituksella, on poistanut kaikki rakenteet, jotka edes viittaisivat keskusteluun — ketjuja ei näe suoraan, vaan ne on piilotettu. Ainoa jota helposti tarjotaan, on lyhyitä ja irrallisia pikaviestejä.

Kyse ei ole kiireestä. Kyse on helppoudesta ja että nykyinen tarjonta opettaa kuluttamaan nopeasti – torakan pinna oli ennen negatiivinen luonteenpiirre, mutta nykyään se on normi. Ja ei, en laajenna tätä lasten lisääntyviin ADD-diagnooseihin, koska en tiedä aiheesta.

Mutta nykyiset laitteet suosivat passiiviseen kuluttamiseen. Silloin kun luodaan, niin kyse on tiktok-klipeistä tai Instagram-kuvista hassun suodattimen kautta mankeloituna. Lyhyttä, nopeaa ja vaivatonta. Kerrasta purkkiin.

Kun webin palveluiden käyttö ei saa vaatia opettelua ja vaivakin on negatiivisen ahdistava asia, niin miten foorumit voivat kilpailla? Eivät ne voikaan, ainakaan nykyisellään.

Tekniikka rajoittaa

Foorumien kuolema, joka on hyvin pitkälle sama kuin keskustelun katoaminen, ei johdu pelkästään somealustojen tarpeesta sitouttaa käyttäjä palvelun omaan lokeroon hyödyntämällä kiirettä, informaatiotulvaa ja nopeaa sekä vaivatonta julkaisemista.

Aito syy on tietokoneiden häviäminen siinä merkityksessä, kuin ne on tunnettu. Pöytäkoneita ei ole enää kuluttajapuolella isommissa määrin kuin osalla pelaamista harrastavista. Tekniikan kehittyessä, ja kun komponenttien koko ja lämpöongelma ratkeaa, nekin poistuvat.

Läppäreitä on hieman enemmän, mutta se pienenevät ruudultaan koko ajan lähemmäs tabletteja, samalla kun puhelimien ruutu suurenee tabletteja hätyyttäen.

Verkkosivuilla on jo pitkään ollut puhelimet enemmistö. Nyt alkavat tabletit hätyyttelemään tietokoneita, mutta sekin on siirtymävaihe.

Aivan kuten mobiilit tappoivat tavalliset puhelimet, niin nykyiset puhelimet (niitä saa jo kutsua puhelimiksi, koska äly- tai matka-etuliite on idioottimainen, muitakaan puhelimia ei suuremmin ole) tulevat tappamaan tabletti- ja tietokonetarjonnan.

Oikeammin — puhelimet ja tabletit yhdistyvät ja tietokoneet jäävät harvinaisemmiksi poikkeustapauksiksi.

Appimaailma pyrkii työskentelemään rajatulla näyttökoolla ja esittämään kaiken mahdollisimman nopeasti. Se tarkoittaa esimerkiksi Facebookin kohdalla sitä, että kaikissa ketjuissa esitellään, pelkän aloituksen sijaan, aloitus ja pari algoritmin valitsemaa kommenttia.

Jokainen tietää mitä siitä seuraa. Toistoa. Kysymykseen vastaa 300 innokasta ja aina samalla vastauksella. Paitsi että se turhauttaa ja takaa, että kukaan ei halua kommentoida millään muullakaan tavalla, niin se saa useimmat luopumaan ketjun seuraamisesta ja siirtämään torakan kärsivällisyytensä jatkuvalla virtauksella esitettäviin uusiin aloituksiin.

Kirjoittaisitko ilman näppäimistöä?

Suurin osa seuraa mitä tahansa somepalvelua tai sivustoa puhelimella. Puhelimen käyttöliittymä perustuu pelkkään näyttöön. Jokainen tietää, että virtuaalinäppäimistöllä ei pidempiä asioita kirjoiteta.

Aikoinaan kun Nokia esitteli datayhteyden puhelimiinsa, niin sitä pidettiin varsinaisena digiloikkana. Aidosti se oli heikennys, sillä siirtonopeudet romahtivat rajusti siitä mitä ne olivat lankapuhelimilla. Toki aika ja paikka vapautuivat, mutta ei käyttökelpoisesti.

Apple esitteli iPhonen ja asetti laitekehitykselle uuden suunnan. Lopputulos oli niin isot puhelimet, että ne eivät enää mahtuneet taskuihin. Mutta mikä tahansa media vapautettiin ajasta ja paikasta.

Foorumit perustuvat tekstiin. Ehkä joku rakentaa puheelle perustuvan foorumin, mutta vielä aika ei ole sille valmis (yritin, mutta ketään ei kiinnostunut; tosin, ei viisi vuotta sitten kukaan vaivautunut kuuntelemaan podcastejakaan).

Mutta laitteiden tekniset rajoitukset, näppäimistön puute, estää ja rajoittaa tekstin kirjoittamista. Kun foorumi edellyttää kirjoittajia, mutta kukaan ei kirjoita, koska laitteista ei ole siihen, niin lopputulos on selvä: foorumimaailman viimeinen sammuttaa valot ja sulkee ovet.

Tekniikan rajoitus on siirtynyt käytäntöihin. Softapuolen kehittäjät panostavat tarroihin, giffeihin ja hymiöihin enemmän kuin mihinkään muuhun tapaan tuottaa kommunikaatiota. Kun perhosryhmässä joku julkaiseen perhosen kuvan ja kyselee nimeä, niin ketju täyttyy piirretyistä perhosgiffeistä. Tai giffeistä, jotka vilkuttavat tekstiä nice.

Sitä kutsutaan some-keskusteluksi. Se pitää hengissä niin Facebookin kuin Instagrammin, mutta myös Twitterin. Twitterissä yhä useampi aloitus, kuin myös vastaus, perustuu meemeihin — joka on hienosteleva (ja virheellinen, mutta niin ne merkitykset muuttuvat) nimitys vitsikkäästä kuvasta. Siis nimenomaan kuvasta.

Ylipäätään Twitterin perusidea debattiin pohjaa tekstiviestimaailman merkkirajoitukseen. Siitä ollaan jopa ylpeitä. Mutta se oli myös yksi tekijä ohjaamassa ihmisiä typistettyihin kirjoituksiin. Masentavinta on se, että historiallinen pohja on vaihtunut nykyiseen reaalitodellisuuteen.

Instagram haluaa vielä vähemmän tekstireaktioita. Toisaalta ymmärrettävää kuvajakopalvelussa. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi tarkoittaa sitä, että kappalejako tarkoituksellisesti estetään. Mutta toki sillä saadaan varmistettua se, että jos joku erehtyy kirjoittamaan pidemmän vuodatuksen, niin kukaan ei lue sitä. Ja vastaa hymiöillä.

Foorumien pelastus?

Nopein tekninen ratkaisu olisi tuoda fyysiset näppäimistöt takaisin. Ei niitä puhelimiin kiinni saa, eikä tarvitsekaan. Minulla on puhelimeen paritettuna korvanapit vapaampaan audio kunteluun, bluetooth korvanappi puheluita varten ja isommat kuppikuulokkeet musiikin häiriöttömään kuunteluun.

Puhelin osaa keskustella niin tiedostopuolen pilvipalveluiden kanssa, kuin myös ulkoisen kovalevyn kanssa. Puhelin ja printteri ymmärtävät toisiaan.

Näppäimistön lisääminen samaan yhtälöön on todella helppoa. Tämä teksti on kirjoitettu puhelimella varastosta kaivetun vanhan bluetooth-näppäimistön kanssa.

Minä en kuitenkaan usko tuon ilmiselvän ratkaisun kantokykyyn. Syy on masentava. Ihmiset eivät ole oppineet käyttämään edes korvanappejaan puheluissa, vaan huutavat kaiutin päällä.

Paras tapaus otti päästään pois Applen napit, kun puhelin soi.

Toive kuitenkin on, että edes kirjoitushalukkaat ja -kyvykkäät oivaltaisivat, että he saavat puhelimellaan luotua tekstiä kympin hintaisella ulkoisella bluetooth-näppäimistöllä.

Yksi tapa olisi puheentunnistus, tai edes näppärä tapa ratkaista keskustelu äänellä. Puheentunnistus ei vielä toimi suomeksi, mutta hieman paremmin englanniksi. Vaikka tunnistus onnistuisikin suomesta, niin murteet takaavat, että tuotos ei olisi lukukelpoista (kuin enintään toisille saman murrealueen ihmisille; giffejä raskaampaa on vain murteella kirjoitetut postaukset).

Audiotallennukset olisivat houkutteleva vaihtoehto, äänikirjojen maailmassa. Tekstin voi vilkaista nopeasti läpi, mutta äänen kuunteluun menee joka ainut kerta nauhoituksen pituuden verran. Mutta se saattaisi sopia useimmalle, jolloin kyseessä olisi ikäänkuin podcastien vuoropuhelu.

Ihmiset ovat vain perin ujoja ja siksi audion käyttö ei koskaan lyö itseään läpi.

Foorumien tulevaisuudelle on kuitenkin yksi elinehto: ihmisten kyllästyminen tai pettyminen Facebookin toimintaan. Tuossa tuli kylläkin kaksi, mutta samaan periaatteeseen ne pohjaavat. Yhä lisääntyvissä määrin ihmiset luopuvat Facebookin käytöstä, ja ehkä heidät kannattaisi yrittää saavuttaa.

Some-influensserit ovat nykypäivön ilmiö, joka ei tule aivan heti katoamaan mihinkään. Heidän sisältönsä eivät elätä minkäänlaista foorumia, mutta on toisenlaisiakin vaikuttajia. Kysymys on heistä, jotka tuottavat ryhmiin eniten sisältöä ja myös vastaavat ihmisten kysymyksiin.

Kun heidät saadaan siirtymään foorumimaailmaan, niin muut tulevat perässä — ainakin siltä osin kuin mitä kaivataan foorumeille sopivaa sisältöä.

Miten se onnistuu? En tiedä. Itse vain aloin siirtymään Facebookista uudelle alustalle. Mutta se on vain minä.

1 Like

Vieläkö ircciä käytetään? Mä olin ihan unohtanut koko touhun, noin 20v sitten muutama kaveri oli ihan naimisissa sen kanssa :joy:
Onkohan mun irc-galleria tai MySpace profiilit vielä olemassa…
MySpace oli aikoinaan tosi tärkeä, Facebookin tullessa moni omaan kuplaan kuuluva (myös minä) jahkaili sinne kirjautumisen kanssa. Eihän se kuitenkaan MySpacen ohi mene :roll_eyes:

Audion käyttöä ainakin mun osalta rajoittaa kuulottimien tarve. Mitkään napit ei pysy korvissa ja koira on maistellut luurit (ehkä kahdetkin) enkä oo saanut aikaiseksi hommattua uusia. Aikaa ois ollut jo yli vuoden verran. Käytän Metaa pääasiassa bussissa ja yöllä muiden nukkuessa, joten kuuntelu on hankalaa. Ja en todellakaan nää itteäni bussissa pälisemässä vastausta :sweat_smile:

Juu. Ei varmaan ihan sillä mittakaavalla, mutta ainakin osa koodareista käyttää sitä edelleen.

Itseasiassa suunnittelin irc-palvelimen käynnistämistä jotain vuosi sitten. Mutta koska oma into tsättäilyyn on nolla, enkä oikein usko ympyröistä löytyvät ketään, joka sitä käyttäisi, niin se sitten jäi.

MySpacesta en tiedä, mutta oma irc-galtsuprofiili oli ainakin vielä keväällä olemassa, kun jostain syystä kävin siellä vilkaisemassa.

Mites kuppikuulokkeet?

Ihan hyvin voit. Ei siitä hullun mainetta kummallisempaa saa :rofl:

Maukkaita koiran mielestä :ok_hand:

Myspace-profiili löytyi, ircgalleria jäi mysteeriksi kun ei oo mitään hajua mikä nimimerkki oli käytössä ja sen aikainen s-postikin on jo poistunut maailmasta. Nyt harmittaa.

Tuleepa sitä muutenkin joskus mutistua ääneen bussipysäkillä, joten oikeestaan mikään ei muuttuisi :laughing:

Jos mietitään kielialueen kokoa, niin jenkkilän yhdellä suurimmalla ketofoorumilla on noin 34 000 käyttäjää. Siis vain.

Jos mietitään Facen ryhmiä, niin koirien Katiskassa on 25 000 ja aktiivisin koirakeskustelu on jakautunut kolmeen (erityyppiseen) ryhmään.

Kansallispuistot tutuksi -ryhmässä on joku einen vajaa 200 000 jäsentä.

Tuolle jenkkiläiselle foorumille tulee uusia aloituksia alle 10 päivässä, ja keskustelu olemassaolevissa ketjuissa on samaa luokkaa.

Lähes mikä tahansa face-ryhmä vetää tuon yli ihan rutiinisti. Ja siihen reaktiot päälle.

Yritän ymmärtää miksi.

Käyttäjä ja jäsen on eri asioita? Facessa on helppo liittyä uuteen ryhmään jäseneksi. Sitten sitä ihmettelee pari päivää / viikkoa ja kyllästyy, mutta silti pysyy jäsenenä. Vaikka ryhmää ei edes muistaisi enää puolen vuoden päästä.
Tai sitten asia jaksaa kiinnostaa vielä vuodenkin päästä. Jolloin voisi käyttää termiä käyttäjä.

Foorumeja taasen ensin lueskelee jonkin aikaa ja jos asia kiinnostaa riittävästi/tulee oikea tarve kommentoida, sitten vasta rekisteröityy käyttäjäksi. Toki foorumeillakin roikkuu käyttäjätunnuksia joita ei enää käytetä, mutta rekisteröityminen on aina haasteellisempaa kuin “liity ryhmää”- nappulan klikkaaminen.

Eli tarkoitat 99-1 sääntöä?

Tuota on minulle tarjottu selitykseksi ennenkin, mutta jääräpäisesti en suostu uskomaan sitä. Nimittäin se rekisteröityminen on onnistunut Facebookiinkin, osalla jopa useamman kerran. Ihan joka paikkaan joutuu rekisteröitymään.

Facebookissa joutuu erikseen painamaan nappulaa (kiitos Jarla tuonkin ilmaisun pilaamisesta), että pääsee rekisteröitymisen jälkeen sisältöön käsiksi – avan kuten täällä oli aiemmin alueiden Fitnessja kasvatus kanssa.

Täällä on ihan tolkuttomasti rekisteröitymisiä, joista ei ole kuunaan sen jälkeen kuultu. Mutta niin paljon on aktiivisuutta riittänyt, että vahvistuspostin linkkiä on kuitenkin klikattu. Joten rekkauspakko ei ole hidaste.

Kyse lienee enemmälti kahdesta:

  • täytyisi erikseen lähteä johonkin toiseen osoitteeseen
  • sisältö ei kiinnosta (joko ollenkaan tai kirjoittamisen vertaa)

Ensimmäiselle vaihtoehdolle ei voi mitään. Jengillä on puhelin täynnä appeja ja niistä käytetään muutamaa.

Toiseen saattaisikin voida. Edelleenkin Katiskan Face-ryhmässä puhuin ensimmäisen vuoden ihan itsekseni, täällä en ole sitä tehnyt lähellekään samalla aktiivisuudella. Mutta sivuston uusien julkaisujen ilmoittaminen vain täällä lisäisi innokkuutta (tosin… pitäisi olla uutta sisältöä mistä ilmoittaa…)

Täällä on noin 300 hengissä olevaa käyttäjää. 99-1 säännön mukaan sillä saadaan 3 aktiivista kirjoittajaa :love_you_gesture:

1 Like

Jep

Facen ryhmään liittyminen ei vaadi käyttäjätunnuksen ja salasanan keksimistä ja muistamista ja sähköpostin avaamista ja tietojen täyttämistä.

Klikkaa nappulaa (ei pysty enää painamaan :laughing:)
Lue säännöt
Vastaa kysymykseen
Klikkaa nappulaa

Ja sitten odotetaan passiivisesti, että hyväksytään ryhmään.

Paljon yksinkertaisempaa.

Ja nämä yhdessä. Katiskan kohdalla saattaa vaikuttaa sekin, että miksi mennä Metaan kun face-ryhmäkin on niin aktiivinen.

Ja eikös facessa ala olla jo hyvin monta vuosikertaa, joilla ei ole edes kokemusta foorumeista, koska aina on ollut face? :crazy_face:

Meillä on asuntovaunu vuosimallia 1991. Viime kesä meni ihmetellessä, että miten se ylipäätään toimii. Tänä kesänä oli jo mahdollisuuksia ihmetellä, että miten vuotava ikkuna korjataan ja mitäköhän kaikkea muuta pitäisi korjata. Talven projektina on perehtyä siihen, miten se kaikki muu korjataan.
Tiedän, että karavaanareille on foorumeja, mistä noita ohjeita aivan varmasti löytyy. Pitäisi vaan valita se foorumi, jota alkaa lukemaan. Eipä sinne tarvitse välttämättä edes rekisteröityä. Mutta odotellessa, että saan projektin aloitettua, on ollut todella helppoa liittyä facen Karavaanari Tuunaajat ryhmään ja lueskella siellä vastaan tulevia ohjeita ja vinkkejä.

Noin niinkuin esimerkkinä :wink:
Mun vaunuprojektin aloittaminen on lykkääntynyt, kun täällä kuluu niin paljon aikaa :grin:

Ja mä selailin sitä muutaman viikon, jonka jälkeen en ole montaa kertaa edes vieraillut ryhmässä.
Syö kauheasti aikaa turhien, ohi aiheen menevien ketjujen lukeminen. Säästän sen ajan sinne valitulle foorumille.

Taatusti. Ainakin kysymys/vastaus-aiheissa. Ja sitähän Katiskan faceryhmä lähes kokonaan on. Siinä se varmasti täyttääkin roolinsa, ainakin jotenkin. Tai no, kohtuullisen hyvin.

Nyt alan hiipimään heikoille jäille, mutta Katiskan ryhmässä on liikaa ihmisiä. Tarkoitan sitä, että kun määrä nousee, niin samalla nousee hörhöjen osuus sekä sellaisten sinänsä hyvää tarkoittavien ja avuliaiden osuus, jotka eivät kuitenkaan tiedä mistä selittävät.

Aikoinaan puhuttiin kohina/signaali-suhteesta — kuinka suuri osuus liikenteestä on turhaa ja kuinka paljon on asiaa. Se ei ole Katiska ryhmässä itseasiassa tolkuttoman huono, joka on vain hyvä asia.

Osa krediiteistä, tai syystä ihan riippuen tulkitsijasta, johtuu moderointilinjasta sekä väitetysti paskamaisesta luonteestani. Niin tai näin, niin kirjoittajat ryhmän — facessa kuin täälläkin — luovat. Olen vain tyytyväinen, että ihmiset onnistuivat pitämään Katiskan erilaisena kuin Koirat-ryhmän tai sekarotuiset.

Varmasti noilla kahdellakin on tilauksensa, en sitä kiellä enkä kyseenalaista mitenkään. Kumpikaan ei ole sellainen ympäristö, jossa minä haluan olla. Joku muu halua ja se on heille hyvä. Hienoa, että on valinnanvaraa.

Tämä voi olla jollekin järkytys, mutta en minä näitä ympäristöjä muille rakenna. Minä teen ne itselleni. Jos haluaisin vain liikennettä, niin tekisin ryhmän tai foorumin, jossa saisi keskustella homeopatiasta kutoessaan islantilaista villapaitaa (vain islantilaisesta langasta) kotipuutarhassaan samalla kun päivittelee vieraslajeista istuttamiensa orkideoiden joukossa.

Alan eksyä aiheesta. Onpa yllätys.

Minä toivon tämän foorumin kehittyvän enemmän keskustelevaan suuntaan. Ei Q/A-aiheissakaan ole mitään vikaa, mutta minä lämpenen muista asioista. Sitä kun jotenkin haluaisi muutakin kuin omia työjuttujaan :rofl:

Joten tavoite ei ole 20 tuhatta lurkkijaa. Tavoite olisi 200 ihmistä, joilla on mielipide.

Ai miksikö ei moista rakentaisi Faceen? Koska se kortti on jo nähty. Face rajoittaa aiheita liikaa. Face tekee kaikkensa, että keskustelua ei synny, vaan irtonaisia postauksia. Face estää asioiden löytymisen. Tuossa oli pari teknistä syytä. Loput ovat ideologisempia ja liittyvät vahvasti Facen monopoliin.

Meillä on ollut aina vanhoja autoja. Ei köyhällä ole varaa kummempaan. Kun Golfiin syttyy joku ihmeellinen vikavalo, niin en minä vastausta Facesta löydä. Minä löydän sen autofoorumeilta.

Kun aikoinaan suunniteltiin peräkärryn tuunausta koiratraikuksi, niin ne ohjeet ja vinkit olivat ihan muualla kuin Facessa.

Kun rempattiin hevostallia, ja kun en ole mikään timpuri, niin ohjeet, neuvot ja varsinkin ideat löytyivät — taas — foorumeilta, eivät Facesta.

Esimerkkejä on vaikka kuinka.

Teen rajun yleistyksen. Jos ihminen ei koskaan käytä Googlea muuhun kuin selaimen osoitepalkin korvaamiseen, tai jos hän ei käytä mitään netin palveluita tai tarjontaa kuin jos siihen löytyy erillinen appi, niin hän ei tule koskaan millekään foorumille.

Jolloin päästään tähän:

Miten määritellään ikäkriisi? Kuten vaikka niin, että aikuinen kysyy missä muut ovat aikoinaan olleet TET-harjoittelussa, koska selvisi, että hänen tyttärensä on menossa tettiin samaan paikkaan, jossa äiti aikoinaan oli.

Silloin kun minä olin tuossa iässä, niin mentiin kesätöihin.

Joten kyllä, ikäluokka taatusti voi asettaa rajoituksensa, jos ei tiedä edes käsitetasolla mitä foorumi tarkoittaa.

Etsiskelin viime yönä suomalaisia foorumeita. Ei niitä montaa ole. Ja niistäkin, jotka Google löysi, niin suurin osa oli kuolleita ja lopettaneita — syy oli aina sama, ei käyttäjiä.

Niin tai näin, niin tässä ympäristössä on kirjoittaminen ihan helvetin paljon rauhallisempaa kuin Facen puolella. Kyllä, minulle se on jo arvo sinällään.

Puhumattakaan siitä, että kommentit ei lähde enterillä — joka tietysti kiusaa vain läppärikäyttäjiä.

Mä pohdiskelin jo sellaistakim vaihtoehtoa, että mitäs jos laitat Katiskan faceryhmään linkin tänne ja estät uusien aloitusten tekemisen facessa. Sitten ihmisten olisi pakko siirtyä tänne.

Mutta toivottavasti sitä ei tule tapahtumaan. Tälle on tarve:

Se on todella hyvä, että löytyy vaihtoehto, josta saa ihan oikeita vastauksia.

Ja en mäkään tykkäisi siitä, jos se kaikki jankkaaminen ja kiukuttelu siirtyisi tänne :rofl:

Mä oon vuosikausia kuulunut Eläinvideokerho-ryhmään. Sehän levähti yhdessä vaiheessa melkolailla käsiin, kun uusia jäseniä tuli tolkuttoman paljon. Modeilla (4) oli iso duuni saada ryhmän julkaisut pysymään about ryhmän sääntöjen mukaisina. Sittemmin ryhmään ei ole enää otettu uusia jäseniä (vähän vajaa 23t), koska aina piti käydä sama vääntö siitä, mitä postauksia varten se ryhmä on olemassa. Ja aina oli uudet vs vanhat jäsenet tappelu käynnissä.
Joten hatunnosto sulle, että oot tehnyt saman (melkein) yksin :+1:

Mä en oo ikinä käsittänyt sitä, että faceryhmissä ei joillain mene jakeluun se, että ryhmän perustaja päättää mitä siellä ryhmässä julkaistaan.

Jep, juuri näistä syistä mä tykkään foorumeista. Info säilyy ja on löydettävissä. Jos osaa etsiä.

Liittyy aiheeseen, omalla tavallaan. Ja koska olen laiska, niin pastean vaan twiittini:

Ja tässä sitten samalla tuli demonstroitua miksi Twitter ei ole keskustelualue…

Vastaavaa pohditaan jo laajemmin ja useammassakin mediassa:

https://www.washingtonpost.com/technology/2021/10/12/leave-facebook-alternatives/

Foorumi vastaan some keskustellaan foorumitekniikan puolellakin, ajatuksella miten päihittää Facebook.

Anglo-koodareilla on selvät kuviot:

  • lisätään ansiomerkkien määrää (badges)
  • tehdään foorumista kilpailullinen ympäristö (pistetaulukko, ja kilpailullinen ansiomerkkien kerääminen)
  • henkilön seuraaminen (kuten Facebookissa, normaalisti foorumilla seurataan aiheita)

Ja se oli sitten siinä. Mitään muuta ei keksitä.

Noilla tyypeillä on yksi oleellinen ongelma, ajatusvääristymä. Tai useampikin, minusta, mutta he elävät omassa kuplassaan, jossa kaikilla on kaksi tai kolme kaarevaa näyttöä ja tehokkaat tietokoneet. Plus valtaväestöstä poikkeava tapa ajatella. Se on suurin syy siihen miksi foorumille ei ole tulossa käyttäjäystävällisempää tekstieditoria, vaan käytetään 10 vuotta vanhaa järjestelmää. He käyttävät päivittäin merkkipohjaista ympäristöä.

Totta toinen puoli tuon editorin suhteen. Kun siihen tottuu, kuten käyttämään * tai - listamerkkien tekemiseen, tai tähtiä kursiiviin sekä lihavointiin, niin se on nopeampaa ja helpompaa kuin vastaavien toimintojen etsiminen työkalupalkista tai maalaaminen ja ctrl-B/ctrl-I.

Olen jo luopunut toiveesta saada foorumille wysiwyg-editoria. Nyt toivon, että saisi editorin työkalupalkin kokonaan piiloon niin, että se tulisi näkyviin vain erillisestä nappulasta. Nimittäin aniharva käyttää sitä.

Mutta toki koodarit osaavat tehdä parannuksiakin, kun sille päälle sattuvat. Pikamuokkaus on ehkä paras keksintö ever.

Eksyn aiheesta.

Anglot ovat sitä mieltä, että ansiomerkit ja kilpailullinen julkaiseminen, jossa palkitaan aktiivisuudesta julkaisuissa, vastauksissa ja tykkäyksissä, pelastaa foorumimaailman. Ehkä jossain päin maailmaa, mutta taatusti ei täällä. Ansiomerkit kylläkin myyvät angloilla, mutta omassa kuplassa en ole nähnyt niiden aiheuttavan mitään muuta kuin jo aktiivisten aktivoitumista lisää. Samat henkilöt kuin ennenkin julkaisevat, mutta enemmän.

Henkilön seuraaminen saattaa toimia jossain Facebookin tai Instagrammin tapaisissa gigaympäristöissä, mutta foorumilla? Minun on vaikea uskoa tuohon.

Facebookin kanssa on hävitty tämä taistelu, elleivät he suututa käyttäjiään totaalisesti. Ja ottaen huomioon kuin paljon paskaa he toteuttavat, ja ihmisistä osa vain murjottaa eikä suurin osa sitäkään, niin en usko minkäänlaiseen muutokseen käyttäjien puolelta.

Yksi sääntö on: sisältöä ei julkaista Facebookkiin, vaan sinne julkaistaan linkki, joka ohjaa sisältöön muualla. Keskustelut ohjataan aina foorumille. Minä olen toteuttanut tuota jo pitkään, mutta ehkä hieman puolivillaisesti. Se toimii jonkun Katiskan suhteen, mutta ei siirrä keskustelua. Ihmiset etsivät sitten toisen väylän Facebookissa, kunhan sieltä ei tarvitse poistua.

Saan säännöllisesti vinkumista siitä, että

  • foorumi vaatii rekisteröitymisen
  • foorumilla on mainoksia

Anteeksi nyt vaan, mutta siis rekisteröitymättäkö pystyy käyttämään Facebookia, Instagramia tai ylipäätään yhtään mitään? Ja mainoksista valittaminen on vain säälittävää — ei se ole haitannut Facessakaan, ja Instassa vasta mainoksia onkin.

Kaikesta huolimatta koko ajan palataan samaan. Foorumien ongelma on tekstissä. Joutuu lukemaan ja joutuu kirjoittamaan. Vilkaiskaa joskus jonkun tapaa käyttää Facebookia tai Instaa — siis jos ei kykene omaa toimintaansa analysoimaan :wink:

Pyyhkäisy, Pyyhkäisy. Pyyhkäisy. Lyhyt video. Pyyhkäisy.

Foorumit eivät koskaan kykene tuohon, koska perusta on erilainen. Sitä ei ole luotu nopeaan massakulutukseen.

Katiskan ympyröissä mobiilien käyttö on nyt aika tavalla 90 %. Noin 8 % on pöytäkoneita ja pari prossaa tabletteja. Jos minun pitäisi kirjoittaa jotain ruutua tökkimällä, niin ei tule mitään. Siksi Facessa, tai Instassa, kommentit ovat aina niin lyhyitä.

Foorumilla näkee muiden vastaukset. Siksi toistoketjuja, joissa jokainen vastaa samalla tavalla, ei pääse syntymään. Joka tarkoittaa, että valtaosa ei koe osallistuvansa ja poistuvat. Ei Facebook vahingossa pyri kaikkia ketjuja piilottamaan — he nimenomaan haluavat, että jokainen vastaa, vaikka samalla tavalla — osallistuminen koukuttaa.

Tuo tarkoittaa, että foorumit eivät koskaan voi voittaa somea. Enkä tiedä onko tarvettakaan. Kun aidosti kyse ei ole kymmenistä tuhansista käyttäjistä, vaan että osallistuvia käyttäjiä on riittävästi.

Katiskan Facebook-ryhmä on esimerkki, hyvässä ja huonossa. Siellä on selvä kierto, noin 3 vuoden mittainen. Aktiivisia vastaajia on koko ajan vakiomäärä, mutta kasvot vaihtuvat. Se, että miksi vaihtuvuutta on, lienee jokaisen oma asia enkä saisi syitä arvuutella — mutta arvuuttelen silti.

Se johtuu siitä, että mitään uutta ei tule. Samat aiheet kiertävät kerta toisensa jälkeen ja Katiskan Facebook-ryhmä on tyypillinen kysy-ja-vastataan ryhmä; jokaiselle kysyjälle se oman rekun närästys on uusi ja ihmeellinen asia, mutta pidempään mukana olleille vain vanhan toistoa. Se alkaa kyllästyttämään.

Sekarotuiset kunniaan -ryhmä Facebookissa perustuu huomattavan vahvasti Instagramtyyppiseen julkaisemiseen: jeng jakaa rekkunsa kuvia ja toiset sitten päivittelevät, että onpa söpö. Tuossa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta se ei kiinnosta minua. Ja koska kiinnostuksen aiheet vaihtelevat, niin vaihtoehtoja täytyy olla.

Ja nyt ollaan syvällä siinä samassa mekaniikassa minkä takia ryhmässä ei saa sietää paskaa käytöstä (siksi Koirat-ryhmä on niin huonomaineinen). Ympäristö ohjaa kaikkien käytöstä. Jos sallitaan huono käytös, henkinen tuhraaminen ja likaaminen, niin se ohjaa kaikkia samanlaiseen käytökseen. Jos julkaisut ovat valokuvia, niin se ohjaa kaikkia julkaisemaan vain valokuvia. Jos julkaisut ovat kysymyksiä, niin sitten julkaistaan vaan kysymyksiä.

Siksi sekarotuiset kunniaan -ryhmä ei koskaan muutu ns. asiaryhmäksi, eikä Katiskan FB-ryhmä muutu valokuvagalleriaksi. Sen takia Facebookissa on niin paljon erilaisia ryhmiä.

Foorumi mielletään kuin Facebookin ryhmäksi ja tuo ajatusvääristymä pitäisi saada jollain tavalla korjattua. Foorumin kategoriat ovat kuin Facen ryhmät, ja foorumi on kuin Facebook.

Se mitä minä haluaisin foorumin tekevän kirjautumisessa olisi kysyä mielenkiinnon kohteet ja sitten liittää niihin liittyviin kategorioihin — loppuihin voisi liittyä jos siltä tuntuu. Nyt jokainen kuuluu kaikkiin.

Enkä voi tehdä sitä niinkään, että kukaan ei kuulu mihinkään ja jokainen valitsisi itse mielenkiintonsa — koska silloin kukaan ei valitsisi mitään.

Jooh. Kyse ei edellenkään asettelussa foorumit vastaan some ole siinä, että ne ovat päällekkäisiä. Ongelma on siinä, että ne ovat erilaisia, ja foorumin käyttö vaatisi tekniikkaa, jota ei ole enää — kuten näppäimistön.