Silakka on menettänyt puolet painostaan 40 vuodessa – nyt tutkijat löysivät

Lyhyesti ja hieman jossitellen:

Silakka kuolee nälkään, koska Itämeren suolapitoisuus on romahtanut ja samalla silakka saa vähemmän jodia. Jodia taasen tarvittaisiin tyroksiinin valmistamiseen, joka vaikuttaa aineenvaihdunnan nopeuteen, lihasanaboliaan ja painoon. Eli voidaan sanoa, että silakka on sairastunut jodin puutteen takia kilpirauhasen vajaatoimiintaan.

Sama tapahtuu muuten koirillakin. Eivät läheskään kaikki kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat koirat liho, vaikka se onkin yleinen näkyvä oire. Varsinkin ne rodut, joilla on geneettisesti alhainen kehon rasvaprosentti ja vaikeuksia ylipäätään lihoa, tuppaavatkin laihtumaan.

Itämeri laimentuu kahdesta syystä. Ensinnäkin makeaa vettä tulee koko ajan enemmän sateiden lisääntyessä. Suola taasen on tullut Atlantilta Tanskansalmien kautta. Puhutaan suolapulsseista, koska virtaus ei ole tasainen. Se, että miksi suolapulssit ovat heikentyneet ja harvinaistuneet johtunee ilmastonmuutoksesta — kuten myös lisääntyneet sateet — ja sen vaikutuksista säätiloihin ja merivirtoihin.

Sitä en sitten tiedä, että miten maankohoaminen asiaan vaikuttaa ja ovatko Tanskansalmet itseasiassa muuttumassa veden sulkeviksi harjuiksi.

Itämeri on muuttumassa murtovesialueesta sisäjärveksi. Se muuttaa olosuhteita ja paljon, ja silakka on yksi kärsivistä. Muikku selvinnee. Mutta voisi jopa todeta, että ehkä pian saimaannorppa voi jatkaa keskeytynyttä muuttomatkaansa.

Miksi tein aloituksen koiriin, enkä esimerkiksi luontoaiheena ihmispuolelle? Jodin puutos kun vaivaa ihmisiäkin samaan tahtiin kun kalansyönti vähenee ja ihmiset jättävät jodioidun suolan käyttämättä pelätessään piilosuolaa ja kuvitellessaan jonkun himalajansuolan olevan terveellisempi vaihtoehto — jota se ei ole, se on vain kauniin väristä.

Suurimmalle osalle koirista Itämeren kala ja sen jodipitoisuus ei näyttele minkäänlaista roolia. Sama pätee enemmistöön suomalaisista. Mutta tuo on yksi esimerkki siitä miten asioiden ja ympäristön muuttuminen muuttaa ruuan ravintoarvoja. Kun ne muuttuvat, oleellisesti, niin kaikki koirien (ja omistajien) ruokintalaskut sekä lautasmallit menevät uusiksi.

Ei tämä ole sinällään mikään uusi asia. Siitä on puhuttu pitkään, mutta ehkä enemmänkin suljetuimmissa piireissä eikä niissäkään kovinkaan aktiivisesti.

Keskustelua rajoittaa se, että asialle ei oikein voi helposti tehdä mitään. Se vain aiheuttaa yhden epävarmuustekijän lisää.

Itämeren jodipitoisuuden väheneminen (jos siitä on kyse, ei sitä varmuudella vielä tiedetä) ja sitä myöten silakan merkitys jodin lähteenä on, kuten sanottua, laajassa otannassa totaalisen merkityksetön. Mutta sen heijastaa, kuten sanottua, laajempaa muutosta.

Naudan maksa on hyvä esimerkki. Jokainen meistä, joka laskee enemmän tai vähemmän työkseen koirien ruokintoja, käyttää lähteenä Finelin tietokantaa. Ihan siksi, että se on helpoin, nopein ja oikein muutakaan ei ole.

Mutta Finelin arvoissa on kaksi selvää puutetta tai kysymysmerkkiä:

  • arvot ovat ”ihmissyötävästä” osasta, vaikka annoksen koko, se maaginen 100 grammaa, olisi laskettu kokonaisesta
  • arvot on usein vanhaa perua

Naudanmaksan A-vitamiinipitoisuuden ovat ajalta, jolloin murehdittiin raskaanaolevien A-vitamiinisaantia. Sen jälkeen niin nautojen kuin possujenkin ruokinta on muuttunut, ja ne näkyy mm. maksan A-vitamiinipitoisuuden laskuna.

Mikä on nykyinen määrä? Ei sitä julkisesti ole kerrottu. Mutta ruotsalaiset, tanskalaiset ja yhdysvaltaiset ravintotietokannat ilmoittavat alempia A-vitamiinimääriä kuin Fineli.

Amerikkalaiset arvot eivät ola vertailukelpoisia, koska siellä ruokitaan ja hoidetaan karjaa eri tavalla kuin täällä. Mutta pohjoismaalaiset ovat vertailtavissa. Joten miksi Ruotsissa naudanmaksassa olisi vähemmän A-vitamiinia kuin Suomessa?

Minulta on aika usein kysytty, että miksi nykyään suosin suurempia maksamääriä kuin mitä olen joku 10 - 20 vuotta sitten Katiskassa selittänyt? Syy on juurikin tuo, sekä koska

  • koirien tarve A-vitamiinille, noin 30 µg/kgEP/vrk, saattaa olla lähtökohtaisesti liian alhainen
  • A-vitamiinin yliannostus suhteessa NRC:n suosituksiin on merkityksetöntä, jos ajatellaan (teoreettisia) yliannostusriskejä

Ollaan syvällä vanhassa säännössä. Laskun loppusumma voi olla enintään yhtä tarkka kuin sen epätarkin tekijä. Ja nyt se epätarkkuus tule maksan ilmoitetuista ravintoarvoista.

Eikä Itämeren silakan jodi tai naudanmaksan A-vitamiini ole ainoita esimerkkejä. Olen jo pitkään kyseenalaistanut vaikkapa lampaan munuaisten seleenimäärät, varsinkin luomutuotannossa.

Onhan tunnettujakin esimerkkejä. Vaikka lohen omega-3 pitoisuudet sen mukaan onko kyseessä ylipäätään lohi, eli kirjolohi, koska viljelty on erilainen kuin villi. Mutta vaikuttaa tuo ero myös D-vitamiinimääriin.

Silakan kohtalo sen ympäristön muuttuessa liittyy siten, yhdessä eikä mitenkään erikseen,

  • ilmaston- ja ympäristönmuutokseen
  • luonnon- ja ympäristösuojeluun (Itämeri voi muutenkin perin huonosti)
  • ruokaketjun ravitsemukseen
1 Like