Seinfeld ja muuta ajanhukkaa

Tämä ei ole varsinainen salaisuus, mutta minusta suomalaisen komedian taso romahti Pirkka-Pekka Peteliuksen myötä. Aivan uskomattoman paskaa kuraa. Homma sitten huipentui saman tason näyttelijöiden rinkirunkkaukseen, joka tunnetaan nimellä Putous.

Lyhyesti. En ole katsonut kovinkaan paljon ohjelmia, joista koko muu maailma on haltioissaan ja puhuu koko ajan. Olen yrittänyt, mutta pelätessäni aivoverenvuotoa ja/tai koomaa, luopunut aika nopeasti. Yleensä vartin jälkeen, mutta joskus olen harrastanut itsekidutusta ja katsonut useamman jakson.

kuva

Sitä taustaa vastaan lienee ymmärrettävämpää, että en ole koskaan katsonut 90-luvun huippukomediaa ja -sitcomia Seinfeldiä kuin satunnaisia minuutteja silloin tällöin.

Koska ne on Netflixissä, niin päätin antaa mahdollisuuden. 15 minuutin jälkeen päätin lähteä talliin heittämään paskaa.

On niitä muitakin. Seinfeld oli vaan akuutein. Sain juuri loppuun Netflixiltä tehdyt kaksi tuotantokautta scifi-sarjasta Another life.

En sano, että se on maailman paskin genrensä edustaja, mutta kuuluu ehdottomasti surkeuksien top-5 listalle.

En tiedä kumpi on suoratoistopalveluilta kovempaa vittuilua: tuoda näytille totaalista kuraa, niin elokuvissa kuin sarjoissakin, vai siirtyä TV-maailmaan esittämällä jakson viikossa?

Ensimmäisessä voidaan mainostaa nimikkeiden määrällä, vaikka harvempaa tällä suunnalla kiinnostaa korelaiset piirretyt tai intialainen Bollywood.

Toisessa saadaan asiakkaalta kupattua kuukausihintaa estämällä katselumaratoonit.

Apple Apple+:ssa ei ole oikeastaan yhtään mitään, ei edes sitä laaduttomuutta. Mutta heillä pyörii Asimovin kirjoihin perustuva Säätiö-sarja. Olen lukenut ihmisikä sitten Asimovia aika paljonkin, joten omalla tavallaan nähdä filmatisointi kiinnosti.

Se, että sitä tiputelleen jakso kerrallaan viikoittain ei kuitenkaan saa minua maksamaan. Katsotaan tilanne uudestaan sitten kun koko tuotantokausi on julki.

Ihan eri asia, mutta yrittäkääpä ostaa jostain Asimovin kirjoja suomeksi käännettynä. Ja tähän kulminoituu nykyinen suuri inhoni paperikirjoja kohtaan.

Yksi jakso per viikko. Aivan saatanan perseestä. Suoratoistopalvelut on sitä varten, että voi ahmia monta jaksoa putkeen :face_with_symbols_over_mouth:

Aivan saatanan huono! Miten sait katottua molemmat tuotantokaudet? :flushed: mä kestin nippanappa ekan jakson loppuun asti. Heti perään otettiin testiin Nightflyers, paljon parempi! Noiden kahden ensimmäisissä jaksoissa oli huvittavan monta samanlaista tekijää, mutta siinä missä Another Lifen katsomista ei kyennyt jatkamaan, odotan innolla, että pääsee jatkamaan Nightflyersia.

Minulla on pari muutakin sellaista, jossa olen taistellut koko paskan loppuun vain nähdäkseni, että voiko se mennä enää huonommaksi. Yleensä eivät petä odotuksia tuolta osin.

Scifi on siitä hankala genre, että joko tehdään avaruusoopperaa malliin Tähtien sota tai Star Trek. Tai sitten tehdään scifiä. Tuo ei onnistunut kummassakaan.

Plus että se oli surkeasti käsikirjoitettu ja samaa tasoa jatkoivat näyttelijätkin.

Jos unohdetaan sellaisen pikkujutut kuin että astronautit nappaavat kypärät päästään pois ensimmäisessä mahdollisessa tapauksessa, tai lopetetaan pohjustettu juonihaara (miksi kakkosmiehistö oli töissä ja priimukset nukkuivat, joten pohjustettiin urakalla parikin kertaa) tai miksi yhtä äkkiä nukutettujen joukossa on uudisraivaajia uhkakartoitusreissulla, niin minua vitutti ahkerasti vielä pienemmät perusjutut.

Kuten että heti ensimmäisessä jaksossa selitellään miten on jo aikoja sitten luovuttu univormuista. Kun selvä syy oli kahdessa. Ei haluttu maksaa puvustuksesta, joka sitten kuitenkin hoidettiin märkäpuvuilla. Ja toinen oli sitten (mies)katsojien kosiskelu napapaidoilla.

Yritin myös henkisesti päästä yli siitä, että oikein alleviivattiin kuinka avoimia tuotannossa ollaan nostamalla sukupuolivähemmistöt alleviivattuna valokeilaan. Toki täytyy muistaa tuotantovuosi, mutta eikö se voisi olla vaan ominaisuus, joka ei määrittele ketään? Olihan jo luovuttu siitäkin, että kiintiöneekeri tapetaan ensimmäiseksi.

Tosin… kiintiöblondi C/D-kuppien kanssa yritettiin vielä roikottaa mukana.

Jooh.

Ne vaatteet oli todella raivostuttavat :joy: mä aattelin, että tuolla univormuista ajat sitten luopumisella haluttiin alleviivata sitä, että nyt hei ollaan kaukana tulevaisuudessa! Mikä oli mun mielestä dorkaa. Ja erityisen dorkaa ja raivostuttavaa oli ne napapaidat ja teiniangstimeininki. Jotenkin olettaisi, tai ainakin haluan uskoa, että vuosisadasta riippumatta töissä edes pukeudutaan asiallisesti. Myös avaruudessa. Meinasin lisätä tuohon lauseeseen myös töissä käyttäytymisen, mutta jätin pois.

Nightflyerissakin on yksi napapaidassa ja trikoissa keekoileva. Jotenkin sen pystyy selittämään roolihahmon sporttisuudella, mutta silti en ihan hiffaa. Varsinkaan sitä, miksi niin usein naisnäyttelijöillä ei ole rintaliivejä. Kuuluuko paidan läpi näkyvät nännit oleellisesti juoneen?

Tosin en ihan hiffaa sitäkään miksi kukaan normiarjessa haluaa olla pelkät trikoot jalassa.

Nightflyerissa puvustukseen on panostettu ihailtavan paljon ja hahmoilla on mielenkiintoisia ja taidokkaita vaatteita. Tosin ne on myös hyvin stereotyyppisiä tulevaisuuden vaatteita ja viimeistellyistä yksityiskohdista huolimatta (tai niiden takia) tulee fiilis, että puvustus on jonkun vaateopiskelijan lopputyö. Ja se on tehty noin 20v sitten.

Olisivat ilman paitaa, niin olisi mielenkiintoisempaa.

Hain tuon Netflixistä ja olen näämmä katsonut sitä 3,5 jaksoa… eikä pienintäkään mielikuvaa :face_with_raised_eyebrow:

No, täytyy aloittaa uudestaan. Eiköhän se selviä, miksi olen jättänyt kesken. Joskus moista tapahtuu vain siksi, että sarja tai elokuva on aika yhdentekevä ja jos tulee jotain muuta, niin vaan yksinkertaisesti unohdan.

Tai sitten sekin oli ihan paska :joy:

Rahapaja ja Snowpiercer on parempia, kokeile mieluummin niitä, jos et ole jo katsonut. Me katotaan Nightflyeria koska ei löytynyt parempaa :laughing:

Snowpiercer ei ole vaihtoehto, koska se leffa oli armottoman tylsä.

Rahapaja on katsomislistalla. Se korealainen hitti ei ole.