SeaBird — kajakkioston uhka vai mahdollisuus

Tein edellisen uuden kajakkioston kokemuksia aloituksen 29.10.21 Point 65 Buccaneerista. Tänään on 29.9.22 ja teen toisen, tällä kertaa kajakista Seabird Expedition HV. En yritä, enkä osaisikaan, kirjoittaa mitään syväluotaavaa analyysiä, vaan ainoastaan tarjota sen mitä netistä ei löydy: hieman jotain perustietoa edullisista kajakeista.

kuva

He, jotka noita ostavat, ovat kuin minä. Osaamista ei löydy tai se on vajaata. Silloin on valintansa suhteen hyvin yksin ja riippuvainen netin materiaaleista. Osaavammista ja kokeneemmista ei ole mitään apua, koska heidän luokittelunsa mukaan kaikki alle 2000 euron on turhaa.

Joten ennen kajakkiarviointia ja ensikokemuksia siivotaan hieman pöytää nostamalla pöydälle kissa ja kerrataan mikä on kajakkiostojen todellisuus ja arkirealismi.

Tarpeen, motivaation ja rahan ikiaikainen dilemma

Jokaisella on omat tarpeensa, jotka yrittää täyttää. Nuo tarpeet sekä odotuksen määräävät hyvin pitkälle sen millaista kajakkia etsii. Valinta sitten rajoittuu käytettävien eurojen lukumäärään.

Suurin osa aloittelevista tai kokemattomista melojista ei halua upottaa heti 4000 euroa kovien olosuhteiden merikajakkiin. Jo ihan siksi, että sitten pitäisi ostaa myös 100 - 300 euron kelluntaliivit, 300 - 500 euron mela, 200 - 400 euron aukkopeitte ja kaikki muut roippeet, kuten pilssipumppu, melakelluke, heittonaru, ensiapupaketti, varoitus- ja hälytysvalot, kuivapuku jne. Jollain kajakki pitäisi saada myös kulkemaan kotoa rantaan.

Joten se 4000 euron kajakki maksaakin vähintään 5000 euroa. Kuivapuvun kanssa ollaan helposti ainakin 6500 eurossa ja tavaratelineen ja sen varustusten kanssa alkaakin 7000 euroa mennä rikki.

Kyllä. Nuo kaikki saa halvemmallakin, enemmän tai vähemmän. Mutta kyse on siitä, että jos ostaa kalliin state-of-the-art kajakin, niin XXL:n myymillä meloilla ja epämukavalla kelluntaliivillä siitä 4000 euron kajakista ei saada sen enempää irti kuin 1500 euron veneestä.

Siis edellytyksellä, että omat taidot riittävät.

Silti kannattaa pitää mielessä, että aloittelevalle 1000 euron kajakki maksaa aidosti 2000 euroa. Ja 1500 euron kajakki 2500 euroa. Kokeneemmallahan on jo perustarvikkeet.

Ikiaikainen totuus on, että raha on vain köyhien ongelma. Yhtä ikiaikainen totuus on myös se, että mikä tahansa veneilyyn liittyvä asia on takuuvarmasti hinnoiteltu niin, että köyhillä ongelmat moninkertaistuvat.

Kun ostin ensimmäisen kovarunkoisen kajakkini aika tarkkaan vuosi sitten, niin minun käskettiin odottamaan seuraavaan kesään, menemään melontakurssille ja vasta sitten päättämään mitä haluan. Varsinkin kun seuran jäsenyys poistaa tarpeen ostaa kajakin, koska voi käyttää seuran kalustoa. Tuo on teoriassa ihan hyvä neuvo. Mutta ei minulle.

Ensinnäkään en halunnut odottaa yli puolta vuotta. Halusin melomaan heti. Olihan minulle pumpattava FitNord One, jolla olisin voinut tyydyttää melontahaluni — paitsi että se on lähellä käyttökelvotonta, kun tuulee 4 m/s. Ja syksyisin aika useasti tuulee.

Melontakurssin käyminen olisi silti kannattanut. Olisin luultavasti välttänyt tuskallisen kantapäiden kautta opettelun, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kipeää vasenta olkapäätä. Lisäksi olisin ehkä saanut seesteisemmän alun ilman määrättyä… vittuuntumista. Mutta — olisin joutunut odottamaan puoli vuotta.

Seuran kalusto ei kiinnosta minua. Kyllä, heillä on hyviä kajakkeja, joilla melominen on mukavaa. Mutta minä en halua ajaa 25 kilometriä suuntaansa hakemaan kajakkia, että pääsen samalle järvelle, jonne minulla on kotoa matkaa 12 km.

Ja kun haluan melomaan, niin minä haluan päättää koska, minne ja kuinka kauan.

En haluaisi olla tylsä tai edes herättää jotain seuravääntöjä, mutta kaipa ne seuran hyvät kajakit sitten kompensoivat sitä, että melotaan huonoilla kelluntaliiveillä. Spoilerina: oma melontamukavuus parantui huomattavasti enemmän uudella kelluntaliivillä kuin tämän jutun pohjana olevalla kajakin vaihdolla.

Joten vuosi sitten olin tilanteessa, että tarvitsin kajakin. Olin ostamassa moista sesongin lopulla, kun covid oli sotkenut koko maailman. Se tarkoitti silloin sitä, että oli ihan sama paljonko kajakkeja oli (kahden) kauppiaan verkkosivuilla — varastosaldot olivat nollassa. Mutta minulla ei myöskään ollut suuremmin rahaa upottaa uuteen leluun, ja samalla puuttui hieman rohkeutta sijoittaa kuitenkin uuteen harrastukseen isompia rahoja — vaikka kiima olikin kova.

Sivujuonne. Olen totaalisen väsynyt kehoituksiin ostaa kajakki käytettyjen markkinoilta. Joko myydään ylihintaan alkujaan kalliita veneitä, tai sitten myydään ylihintaan loppuun kulutettuja raakkeja. Aidosti Suomessa ei ole käytettyjen kajakkien markkinoita muille kuin satunnaisille high end kuitu- ja komposiittikajakeille. Tuo tilanne johtuu täysin siitä, että tuhansien järvien maassa melonta on täysin marginaalinen harrastus. Ja nykyisellä hinnoittelulla sekä uhkakuvien markkinoinnilla se sellaisena pysyykin.

Point 65 Buccaneer oli siten edullisin löydetty ja helpoiten saatavilla oleva kajakki. Suomessahan kajakin osto on aivan tuskaa, jos ei asu Uudellamaalla tai ole halukas ajamaan satoja kilometrejä. Tein alustavaa kauppaa yhden myyjän kanssa Vaasan suunnalla. Se kaatui siihen, että rahti etelään olisi maksanut 370 euroa. Ajamalla itse ja uhraamalla yksi päivä olisi tietysti päässyt edullisemmin.

Halpatuotanto ja SeaBird

Buccaneer on niin peruskajakki alimmalla mahdollisella varustuksella kuin mitä voi odottaa. Ja nyt aletaan pääsemään villakoiran ytimeen: sen listahinta on 850 euroa. Ja koska Suomessa ei harrasteta alennusmyyntejä kuin poistuvien mallien suhteen, jotka eivät ole aiemminkaan myyneet, niin tuo hinta ei elä edes black fridaynä.

Buccaneerissa on omat ongelmansa, mutta se on aloittelijalle turvallinen kajakki. Sillä on helppo opetella melomaan. Lisäksi sen pohjarakenne on hintaansa parempi, mutta kansisuunnittelu hieman syö sen etua — mutta taas, se on aloittelijalle mukava.

Tämäkin kannattaa painaa mieleen: Buccaneer on halpatuotantoa, vaikka sitä myydään erikoisliikkeessä. Se näkyy laadussa, monessakin kohtaa. Pedaalit eivät ole kohdistettu kunnolla, penkki on kivikova, selkänoja ei kestä, istuinsäätöjä ei ole, köysistö on huonolaatuista, reisituki on pelkkä mainoslause… Lista on itseasiassa aika pitkä.

Ymmärrän halvan hinnan ja laadun, tai siis sen puutteen, yhteyden. Mutta Point 65 säästi väärässä paikassa ja varmisti sen, että vaihdoin valmistajaa.

SeaBird on hyvinkin… kiistanalainen valmistaja. Point 65 on ruotsalainen ja valmistettu Kiinassa. Myyjä on suomalainen. SeaBird on norjalainen ja valmistettu Kiinassa. Mutta myyjä on virolainen. Haluatteko kerran arvata mistä SeaBirdin huono maine kumpuaa?

Kun ensimmäisen kerran lähdin googlettamaan SeaBirdiä, niin kotimaisista osumista kolme ensimmäistä oli kotimaisten kilpailijoiden ranteiden viiltelyä hintakilpailuista. Neljäs oli asiakkaan kokemus, jossa mainittiin laatuongelmista varustelussa, mutta kajakki itsessään todettiin jopa hyväksi. Loput osumat olivatkin sitten seurojen ja vuokraajien kalustoluetteloita.

Minua hieman häiritsi se, että kokemuksia ei oikein löydy. Silti SeaBirdin kajakkeja myydään Suomeen, ja niitä näkyy aika ajoin myynnissä käytettyinä. Joten tein testihakuja muista valmistajista ja malleista. Mainoksia, ei kokemuksia. Tuo johtuu siitä, että suomalaiset eivät suuremmin julkaise mitään.

Ruotsissa ja Norjassa on paljonkin SeaBirdejä liikkeelle. Vilkaise Youtubesta mitä tahansa ruotsalaista retkimelontavideota, niin suurella todennäköisyydellä se on tehty juurikin SeaBirdin kajakilla. Sama juttu Keski-Euroopassa.

Sen sijaan kun siirrytään Britteihin, tai ylipäätään maihin, jotka ovat joko Atlantiin rajoittuvia, mukaanlukien Englanninkanaali, niin käytössä on muista yhteyksistä tunnetumpia juurikin kalliimman hintatason kuitu- ja komposiittiveneitä.

Tuo antaa määrättyä vahvistusharhaa. Nimittäin ryhmäkoulutusvideoissa alkaakin kalusto laajeta, ja eräällä tavalla myös keskiluokkaistua. Ja SeaBirdejäkin näkyy.

Aggressiivinen hintakilpailu

Kun kajakkini saapui Virosta, niin kuormaa oli jo purettu, mutta kyydissä oli edelleenkin ainakin 20 000 euron menetetty liikevaihto suomalaisten kauppiaiden suhteen. Siis laskettuna siltä osin mitä Suomessa olisi joutunut maksamaan.

SeaBird hinnoittelee kajakkinsa erittäin aggressiivisesti. Voisi jopa sanoa, että se käy eräällä tavalla hintasotaa. Ymmärrän täysin kotimaisten kauppiaiden tuskan tässä, sillä miten voi pärjätä väännössä sellaista toimijaa vastaan, joka tekee itse omat tuotteensa, myy ne omassa myyntiverkostossaan ja järjestää itse rahdin. Suomalainen vähittäismyyjä kun ostaa valmistajalta, tai tukkurilta.

Ei tuota taistoa voikaan voittaa. Siksi suomalaiset kauppiaat ovat siirtyneet myymään kallista merkkikalustoa mainostaen palvelua. Ja samalla kiukuttelevat halpatuotannon laadusta.

Suomalaiset liikkeet palvelevat jumalattoman hyvin ja henkilökunta pääosin osaa ammattinsa. Mutta nyt on syytä muistaa kolme asiaa:

  • palvelu pätee myymälässä
  • palvelua ei ole enää meloessa
  • laaduttomuus on tismalleen sama heidän myymissään halpakajakeissa

Noita on ehkä syytä avata hieman.

Laatu on helpoin. Kun ostan alle tonnin kajakin kotimaisesta liikkeestä, ja siinä näkyy halpatuotanto merimailien päähän, niin miten siis aidosti tilanne on erilaisempi kuin SeaBirdin kohdalla?

Yhdelläkään kotimaisella toimijalla ei ole edes auttavasti ajantasalla olevaa verkkokauppaa tai edes teknisesti tältä vuosikymmeneltä. Jos haluat kokea miten verkko toimi 90-luvulla, niin piipahda heidän verkkokaupoissaan.

He eivät myöskään toimita edes minimitason palvelevaa sisältöä asiakkailleen verkkoon. Kyllä, tuo on toki metatyötä, mutta se palvelisi niin näkyvyyttä kuin markkinointia. Mutta ei, he luottavat Youtube-influenssereihin. Ehkä se sitten riittää.

Koska verkkosisältöä ei ole, niin tarkkaan ottaen miten se palvelu näkyy kaupan kynnyksen ulkopuolella? Sähköposteihin vastaaminen ei ole sitä. Se on aivan yhtä aivokuollut ajatus kuin erään ison koiratarvikeketjun möläytys, että heidän kauppansa on palveleva, koska asiakasta tervehditään. Anteeksi, mutta kumpikaan noista ei ole palvelua. Ne ovat perustason vaatimuksia.

Palveleeko sitten SeaBird? Ei. Mutta eivät he sitä lupaakaan. Sen sijaan heidän verkkokaupansa toimii.

Mikäs minä ole arvioimaan tai arvostelemaan suomalaisen kaupan toimintaa. Minä en tiedä tuosta bisneksestä mitään ja olevan vain yksi persaukinen asiakas. Mutta jos tulee turpiin kilpailijalta, joka tekee asiat toisin niin, että se näkyy omassa tuloksessa, niin kannattaisiko asiaan edes reagoida?

Toinen ajatusvääristymä on kuvitelma, että kun suomalainen asiakas ostaa tonnin tai halvemman kajakin, niin hänelle toinen vaihtoehto olisi ostaa Suomesta kahden tonnin kajakki. Valitan. Aidosti se toinen vaihtoehto on olla ostamatta ollenkaan.

Onko SeaBird aina edullinen?

En ota kantaa heidän kalliimpiin malleihinsa. Se on ihan oma pallopelinsä enkä tiedä siitä maailmasta mitään. Mutta edullisemmassa päässä on olemassa jonkinlainen muistisääntö.

SeaBird on halpa- ja massatuottaja. Tämä on fakta. Se myös näkyy laadussa. Kyse on tismalleen samasta kuin että Audi on kalliimpi ja (oletettavasti) käyttää parempia materiaaleja vaikka verhoukseen. Kia on halpamerkki, joka toimittaa saman tai usein paremman varustelun kuin saksalainen. Mutta kaiuttimet eivät ole hifi-laatua, ratti ei ole mahonkia, sisustus on kankaasta ja tummennukset puuttuvat ikkunoista.

Silti molemmat kulkevat ihan samalla tavalla pisteestä A pisteeseen B, kun ollaan enintään moottoritienopeuksilla. Kyllä, Audissa on mukavampi penkki, mutta ei Kiassakaan takapuoli hajoa (eikä suurin osa edes säädä istuimiaan). Audi kiihtyy nopeammin, mutta se lohduttaa vain joissain tiukoissa ohituksissa (suurin osa ei ohita, edes Audilla). Audilla voin päästellä Saksassa lujaa — mutta suurin osa ei aja Saksassa ja aika usein ne Audit kulkee Suomenkin maanteillä alinopeuksia.

Mutta yhden Audin hinnalla ostaa kymmenen Kiaa, ja niiden oletettu elinikä on kuitenkin sama. Ero tulee myös siinä, että Kian korjaa halvemmalla kuin Audin.

Tismalleen samat asiat pätevät kajakeissakin.

Joten laatu ja laaduttomuus ovat suhteellisia asioita, ja riippuvat rahasta. Kia on ihan pahuksen tyhmä ostos, jos se maksaa saman kuin Audi. Ja tässä aletaan lähestymään SeaBirdiä.

SeaBirdin normaalit hinnat ovat hieman alle Suomen hintojen, mutta vain vähän. Jos on haalinut viimeisetkin kolikot sohvatyynyjen alta ja budjetti ei kestä yhtään ylitystä riittäen vain SeaBirdin hintoihin, niin osta se.

Yleinen neuvohan on jäädä kyttäämään käytettyjä. Tuolla hintatasolla et siinä tapauksessa melo vielä 10 vuodenkaan kuluttua, jos lasket hankintasi tuon hintatason käytettyjen varaan.

Mutta jos sinulla on mahdollisuus kerätä hieman enemmän rahaa kassaan, niin silloin osto Suomesta saattaa olla parempi vaihtoehto — varsinkin jos puhutaan noin neljän metrin veneistä. 5 metriset alkaakin olla kortilla.

SeaBird Expedition HV:n listahinta on 1250 euroa. Tismalleen samoilla pituuksilla ja leveyksillä oleva Boreal Desing Storm maksaa tätä kirjoitettaessa 1480 euroa. Ei se ole varustukseltaan tai laadultaan sinänsä parempi, mutta Boreal Designin penkki saattaa helpostikin olla sen noin 200 euron väärtti.

Tietysti kajakki täytyy saada kotiin. SeaBirdin rahti maksaa 40 euroa ja toimitusajat ovat tyypillisesti 2 viikkoa. Boreal Designin joudut hakemaan itse ja se sitten maksaa mitä maksaa. Jos moinen löytyy hyllystä, niin saat sen heti mukaan — ja jos ei, niin sitten toimitusaika on jotain aikahaarukassa 6 kk - ei tiedetä.

SeaBird harrastaa kuitenkin sesongin lopulla alemyyntejä. Joten jos on samassa tilanteessa kuin minä, eli syksyinen osto ei ole ongelma, niin Expedition HV maksoikin 750 euroa — ja tähän eivät kotimaiset pysty vastaamaan.

Et löydä Suomesta mitään tarjontaa, jossa saisit 750 eurolla 17 jalan kajakin samalla varustuksella. Kun et saa edes sitä 17 jalkaista millään varustuksella. Lyhyempiä saat, siis jos niitä kotimaisella on varastossa, mutta siinä vaiheessa saadaan lopettaa kokonaan jutut laadusta.

Ja tämä on se aito syy miksi SeaBird aiheuttaa paniikkireaktioita. Eivät kajakit itsessään, niiden varustelu tai varustelun puute.

Ostin vuosi sitten samaan hintaan 80 senttiä lyhyemmän Buccaneerin Suomesta. Jalkatuet olivat miten sattuu ja nyt on jo varmistunut, että sen taipumus kääntyä koko ajan vasemmalle ei ollutkaan käyttäjäerhe — se tulee rakenteesta. Joten siihen verrattuna… aidostiko viimeistelemättömät poraukset tai halvimmat mahdolliset köydet ovat mainittava asia?

Tässä ollaan ja tällä mennään

Minä olen kesän 2022 aika törmännyt kolme kertaa muihin melojiin. Kaksi kertaa niin, että olen jutellut, kolmannella kerralla keskustelu rajoittui suurin piirtein vain tervehdykseen. En minä fanaattinen himomeloja ole, mutta olen kuitenkin kohtuullisen usein vesillä — sain sentään kaudella sellaiset 500 km täyteen.

Ensimmäinen keskusteleva kohtaaminen oli seurueen kanssa. Jokainen heistä osasi meloa paremmin kuin minä opin koskaan, ja kalustokin oli asianmukaista. Ei heillä ollut ongelmia Buccaneerini kanssa, ainakin sitä ei tuotu esille. Mutta jossain sivulauseessa lipsahti vastahanka SeaBirdiä kohtaan.

Toinen oli samanlainen yksinmeloja kuin minä. Ja hänellä oli juurikin SeaBird.

Joten minua ei suuremmin hetkauta mitä mieltä joku on hankinnastani — vaikkakin parin fanaattisen Facebook-kommentoijan alentuva suhtautuminen on saanut päreeni palamaan. Minä kun en tule suuremmin joutumaan sellaiseen sosiaalisen tilanteeseen, jossa alettaisiin vertailemaan kenen kalulla pyyhitään eniten markan kolikoita pöydältä — jos olet tarpeeksi iäkäs ymmärtämään vertauksen.

Minä tiedän ostaneeni edullisen halpatuotantokajakin. Minulla on jonkinlainen käsitys sen vajeista. Mutta minulle on myös kehittymässä jonkinlainen käsitys sen suorituskyvystä. Useimmilla kommentoijilla ei ole kumpaakaan.

Se, että miksi jään roikkumaan asiaan, josta kuitenkin selitän, että se ei hetkauta minua, johtuu vain yleisen tason ärtymisestä. Joskus, edes aina silloin tällöin, toivoisi asiaan keskittyvää keskustelua realismin kautta.

Se, että todetaan kaluston olevan kelpaamaton koskenlaskuun ja surffaukseen vuorovesiaalloilla, ja eihän sillä onnistu edes eskimokäännös, ei ole asiaan keskittyvää. Minä, ja ehdoton valtaosa Suomen melojista, ei laske koskia, ei surffaa vuorovesiaallokossa eikä varsinkaan kaadu. Joten se siitä.

Minulla on nyt SeaBird Exipidition HV ja sillä melon siihen asti, että innostun jostain muusta.

2 Likes