Uusin tulokas omassa kotiarmadassa SeaBird Expedition HV. Hieman päälle 5 metrinen kajakki, jota myynnissä hehkutellaan merikajakiksi. Itse luokittelisin sen mieluummin akselille retkikajakki, mutta nämä määritelmät ovat täysin avoimia. Mutta se on limenvihreä, joka usein on oleellisempi asia kuin vaikkapa pohjan malli.
Heti perään vastuunpakoilulauseke eli disclaimer. Olen totaalinen aloittelija. Ensimmäisen kovarunkoinen kajakki ostettiin kuukautta vajaa vuosi sitten. Se on Point 65 Buccaneer, joka on vielä enemmän perusmallin aloittelijakajakki kuin uusi Expedition. Joten kalustokokemusta on kehnosti ja vielä vähemmän.
Opin ylipäätään melomaan niin, että pääsen eteenpäin enkä riko itseäni, vasta kuluvan vuoden keväällä. Vaikka osaan jo melontatekniikkaa, jotenkuten, enemmän kuin moni muu sunnuntaimeloja, niin olen silti täysin aloittelija. Joten arviot kajakin vesi/merikelpoisuudesta ja käyttäytymisestä voivat olla hyvinkin epäluotettavia.
Jos saat ensimmäisen kieltoreaktion valmistajan takia, niin piipahda ensin lukemassa tämä:
—
En välttämättä tarvinnut uutta kajakkia. Buccaneer toimii melonnassa aivan kelvollisesti, mutta aloin olla tilanteessa, että koin tarvitsevani jotain enemmän. Ihan tarkkaan en tiennyt muuta kuin että uusi saa olla einen pidempi, mielellään kapeampi ja tavaratilaa täytyy olla viikon reissulle. Eikä se saa olla kallis.
Koska tätä kirjoittaessa on syksy, niin vaihtoehdot olivat itseasiassa aika vähissä. Hinta ohjasi suoraan SeaBirdin alennusmyynteihin ja heidän valikoimissaan oikeastaan Expedition oli ainoa, joka täytti hyvin kevyen ohuet rajoittavat vaatimukseni.
- pituus 518 cm (17´)
- leveys 59 cm (23.2´´)
- syvyys 38 cm (15´´)
- tilavuus 345 l
- paino 27 kg
- melojan paino 80 - 105 kg
- kapasiteetti 150 kg
- rakenne: HDPE/kolmikerros sandwitch
Tyyppimerkintä HV eli high volume yleisesti tarkoittaa isommille melojille tarkoitettua kajakkia. LV on sitten vastaavasti low volume ja pienemmille.
Minä olen 186 senttisenä ja täysissä melontavarusteissa siinä 80 kg tietämissä, hieman välimallia. Minulle sopisi painoni puolesta LV paremmin, mutta suurella todennäköisyydellä pituus saattaisi tehdä kiusaa. Tai sitten ei, koska noissa ei kuitenkaan useinkaan ohjaamo paljoakaan pienene.
LV:n pituus olisi ollut 480 cm ja leveys 56 cm. Heiluin jonkun aikaakin noiden kahden välillä. Minulle oli jo kehittynyt fiksaatio yli 5 metrin pituuteen, ja siinä vaiheessa 40 sentin lyhentyminen oli hieman hankala henkinen kysymys. Kun leveys ei kuitenkaan olisi vähentynyt kuin 3 cm, niin tilasin isomman HV:n.
Tässä kulminoituu SeaBird-kajakkien aito ongelma: ei pääse istumaan. Minulla on edelleenkin pieni epäilyn siemen josko LV olisi sittenkin ollut parempi. Mutta tällä mennään.
Olen foorumin chatilla naureskellut toimitusaikapolitiikkaa. Linkitän siitä tehdyn julkaisun silloin kun olin tehnyt tilauksen:
Mutta tldr;-tyypeille: kaksi viikkoa, päivä vajaa, meni tilauksesta toimitukseen. SeaBirdiltä varmistettiin kaksi päivää ennen toimituksen sopiminen ja kuski lähetti tekstiviestinä arvioidun portillesaapumisajan noin 20 minuttia ennen tuloaan — hän myöhästyi siitä minuutin.
PostNord (ja myös kotimainen Posti) — kannattaisiko ottaa oppia siitä miten rahti kuuluu toimittaa?
Kajakki siirtyi omasta parvestaan meidän pihatielle. Riisuin muovit ja pahvit, ja siirsin sen laitumen puolelle vähän läheisempää tuttavuutta varten.
Tuon videon aikana minulla ei ollut vielä kykyä tarjota jäsennettyä analyysiä. Kunhan ihmettelin mitä on tullut ostettua.
Jossain vaiheessa kannoin nyt uudelleensijoitusta odottavan Buccaneerin rinnalle. Erot, ja varsinkin samanlaisuudet hahmottuivat paljon paremmin.
Buccaneer on 450 cm pitkä, tai lyhyt, ja Expedition HV taasen 518 cm. Totta ihmeessä tuo 68 sentin pituusero näkyy (taisin muuten videolla puhua 80 sentistä, mutta se oli toiveajattelua).
Sen sijaan leveys. Ne ovat silminnähden tismalleen yhtä leveitä. Kun nostin Expeditionin auton katolle, niin jouduin säätämänää keulanpuolen kannatuksia, mutta en takaosasta. Tiedän, että tuo ei tarkoita mitään, koska se riippuu aivan siitä mistä kohdasta kajakki tuetaan, mutta silti — isoa ero ei ole.
Numeroiden mukaan ei olekaan. Buccaneerille ilmoitetaan leveydeksi 63 cm, ja Expeditionin leveys on 59 cm. 4 sentin ero. Mutta se on melkein tikkuaskin ero, ja se pitäisi näkyä silmin. Tuota pohtiessani tuli myös mieleen, että LV olisi ollut HV:tä 3 cm kapeampi, eli Buccaneeria jo 7 cm hoikempi. Olisiko tuolla ollut yhtään mitään merkitystä millekään jää ikuisiksi ajoiksi selvittämättä.
Kansirakenne on jotain, jota kutsutaan ruotsalaiseksi. Ilmeisesti joku ruotsalainen joskus jossain on tehnyt muotoilun, jossa etukanta viistetään korkeammaksi. On siis erällä tavalla tainnut tehdä selvän pesäeron grönlantilaiseen malliin. Tai jotain.
Se periaatteessa nostaa painopistettä ylemmäksi, mutta vain periaatteessa. Edelleenkin melojan ylävartalo, ja varsinkin pää, on se joka vaikuttaa painopisteeseen. Mutta ei se tilannetta ainakaan paranna, vaikka olisikin merkityksetön.
Toiselta puolen sen taasen ohjaa tuulta yläviistoon ja siten hieman vähentää melojan omaa roolia purjeena. Lisäksi se vähentää ohjaamoon tulvivaa vettä, kun keula leikkaa aallon läpi.
Valittelin ohjaamoon lyhyyttä. Tai siis oikeammin, että minua pidempi mahtuisi sinne. En ottanut huomioon sitä, että istuinta saanee siirrettyä hieman taaksepäin. Tai ainakin siinä on ruuvikiinnitykset, jotka eivät tietenkään automaattisesti tarkoita sitä, että jokin siirtyisi — joten nyt vain arvuuttelen.
—
Kun olin aikani sekoillut, kuten että en osannut sulkea päiväluukkua oikein, niin oli aika suunnata rantaan ja koeajolle.
Lastauksessa pituus tuli ensimmäisen kerran vastaan. Tuuppasin kajakin katolle ja vanhaan tapaa niin pitkälle, että kajakin perä oli vetokoukun kohdalla. Vilkaisin keulan tilannetta, ja ylityshän siellä oli.
Vedin kajakkia takaisinäin sen verran, että keula oli puskurista auton puolella. Siinä vaiheessa perä ylitti takapuskurin puolen metriä. Ei niin paljon, että se olisi merkittävä, mutta sen verran, että se kannattaa kuitenkin merkitä, ettei joku virkaintoinen poliisi pysäytä turhaan mittauksia varten. Paitsi että minulla ei ole punaista lippua.
Pidin tuossa vaiheessa pienen tuumauspaussin. Meillä kun on menossa auto vaihtoon, ja nyt tuli hassu olo, että teinkö sittenkin vikaostoksen. Nykyinen on farmari-golf ja seuraava tullee olemaan henkilöauto.
Katolla oleva kuorma saa ylittää keulan metrin verran. Millinkin ylitys vaatii päivällä punaisen lipun, huonoissa keleissä ja yöllä valkoisen valon.
Perästä saa ylittää 2 metriä, ja metrin ylitys täytyy merkitä punaisella lipulla ja taasen kehnoissa olosuhteissa punaisella valolla.
Kun kajakki on 518 senttiä pitkä, ja jos käytännön syistä, eli summittaisesti kajakin oman kantavuuden takia, annetaan keulasta mennä 50 senttiä yli ja takaa metrin, niin auton pituus pitäisi olla 518-50-100=368 cm tai vähintään 518-100-200=218 cm.
Minulla ei oikeastaan ole hajuakaan minkä mittaisia henkilöautot ovat, mutta sen tiedän, että jos menen kotona sanomaan, että auton
- pitää olla vähintään 220 senttiä tai
- mielellään ainakin 370 pitkä, ja
- siinä pitäisi olla kattokaiteet, ei integroidut, että ei tarvitsisi ostaa uusia kattotelineitä,
ja kaikki siksi, että limenvihreä SeaBird Expedition HV mahtuu kyytiin, niin kotirauha on taatusti mennyttä ja minulle muistutellaan miten asiat täytyy laittaa oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Niinhän minä teinkin.
Noita pohtiessani saavuin Vihdin kirkonkylän venerantaan, purin kuormani ja lähdin minimivarusteissa Hiidenveden Kirkkojärvelle kokeilemaan uutta venettäni.
Kajakin korkeus ei olisi sinällään pitänyt olla yllätys, koska SeaBird ilmoittaa sen: 38 cm. Mutta koska kukaan muu ei moista tietoa ilmoita, niin ohitin sen. Pelkkiä numeroita ilman merkitystä.
Enkä vieläkään tiedä mistä tuo syvyysmitta on edes mitattu.
Mutta heidän toisessa suositussa vastaavassa, mutta lyhyemmässä, kajakkimallissa Discoveryssä (430 cm), syvyys on 35 cm. Heidän kalliimman pään malleissa komposiitista tehdyn R Scott HV:n syvyys on 41,9 cm. Ja molemmista olen nähnyt videoita miten niillä melotaan joka todella kovalla tuulella tai löhes myrskylukemissa isoilla alloilla. Ihan ongelmitta.
Joten nyt on hyvinkin mahdollista, että olen tekemässä itselleni korkeudesta ongelmaa, jota ei ole, vain siksi, että malli on erilainen kuin mihin oma silmä on tottunut.
Silti uskon, ja ehtiessäni asian varmistan, että tarvitsen lisää painoa Expedition HV:n lastiluukkuihin.
Muutoin minulla ei ole kahden tunnin melonnan jälkeen, josta iso osa meni istunnan hakemiseen, esittää mitään syvää dramatiikkaa. Mutta ei myöskään rajatonta hehkutusta.
Kajakki meni eteenpäin ja antoi lupauksia siitä hallinnasta, jota pystyn hyödyttämään hieman haastavimmissakin olosuhteissa. Mitä tulee nopeuteen, tai enemmänkin sen puutteeseen, niin se on jo varmistunut katteettomaksi odotukseksi, joka perustui ymmärtämättömyyteen kajakkien malli- ja valmistusaine-eroista.
Sorruin samaan kuin ennenkin, niin melonnan kuin muutaman muunkin asian suhteen. Osaavat yleistävät asioita, jotka eivät päde kuulijakunnassa, mutta eivät kerro reunaehtoja.
SeaBird Expedition HV on liian leveä ollakseen missään olosuhteissa varsinainen pikajuna. Lisäksi muovirakenne hidastaa hieman entisestään.
Päästäkseni niihin vauhteihin mitä osaavat omalla kalustollaan pitävät eräänlaisena normina, niin kajakin pitäisi olla vähintään liukasta lasikuitua, ja lähes skisurffin tapaisen kapea. Lisäksi tarvitaan kuppimela, high angle mela sekä kohtuullisen hyvä kunto.
Muilta osin oma arvaukseni, jossa käytin juoksukenkäesimerkkiä, on oikea. Eli se, että nopeus ei parantunut, johtuu vahvasti melontatyylistäni.
Joten Expeditionin rakenne ei liity mitenkään nopeuteen. Sitähän muuten SeaBird ei omassa markkinoinnissaan edes luvannut, vaan oikeammin päinvastoin. Sen sijaan he kylläkin lupasivat sekundääristä tasapainoa sekä suuntavakautta — ja molempiin Expeditionin rakenne taasen vaikuttaa.
Mutta ei sitä siltikään voi verrata, edes hyvänä päivänä, isojen tyyppien käyttämiin V-runkoisiin — mutta silloin myöskään veneiden hinnat eivät ala samalla tuhatluvulla.
Aikaisemmin, aivan muussa yhteydessä, joku oman elämänsä tuoteosaaja mäkätti, että SeaBirdin kajakeilla ei mennä minkäänlaiseen aallokkoon. Moinen rajoitus tulisi käytetystä muovista ja rakenteesta, joka taipuisi ja vääntyisi joka suuntaan pehmeyttään.
Minä en oikein tiedä moisesta. Kyllä, Expeditionin reisituet antavat periksi, mutta niin tapahtuu enemmän tai vähemmän kaikilla muovisilla, myös kauppapoliittisesti korrekteimmilla merkeillä. Mutta että runko vääntyisi?
Kaipa se mahdollista on. Muovin luonteeseen kuulu määrätty myötääminen. Kun ajoin Buccaneerilla uppotukin päähän, niin kajakin pohja antoi myöten. Minulla on hieman sellainen olo, että kuitukajakilla olisin alkanut vastaavan jälkeen kyselemään kuka korjaa lasikuituveneitä.
Silti minulla on hieman vaikeuksia uskoa, että edes ämpärimuovinen antaisi rakenteessaan niin paljon myöten, että se vaikuttaisi ohjattavuuteen ja käyttäytymiseen. Ja vielä vaikeampaa minun on uskoa, että SeaBirdin tuotannossa käytettäisiin joten heikompaa tai ohuempaa muovia kuin kilpailijoiden vastaavissa.
4 m/s tuulessa ei tule kunnollisia aaltoja. Tai edes aaltoja, enemmänkin aaltoilua. Mutta koeajoni alussa pääsin hetkeksi aikaa hieman parempaan myötätuuleen ja samalla myös aallot nousivat hieman. Ja siinä jo tuntui selvä ero Buccaneeriin verrattuna. Niin selvä ero, että odottelen kiinnostuksella hieman tuulisempaa päivää.
Buccaneerin ongelmana on ollut, että se yrittää pyörähtää aallon harjalla. Joudun ohjaamaan aika kovin, että saan pidettyä suunnan suorana. Ja mitäs tekikään Expedition? Lähti liukuun, ja aivan viivasuoraan.
Olen aiemmin pari kertaa kokenut Buccaneerin kanssa sen hetken, että aalto kuljettaa. Mutta vain pari kertaa, ja vain hetken. Expedition sen sijaan meni mukisematta ja liikkeen tunsi selvästi.
Sain hyvin hailakan aavistuksen siitä miksi jotkut pitävät aalloista.
Olen alusta asti kiukutellut, jopa raivoo asti, kun Buccaneer ei suostu menemään suoraan, vaan kaartaa vasemmalle. Jos melon tasaisesti, ja nostan melan ylös vedestä, niin käännyn jyrkästi vasemmalle ja jossain vaiheessa yli 180 asteen käännöksen jälkeen vauhti loppuu.
Olen syyttänyt milloin rakennetta, milloin istuntaa, milloin melontatekniikkaa tai spin-momentumia. Lopputulos on kuitenkin se, että joudun tasaisella ja tyynelläkin kompensoimaan vasemmalle pyrkimistä. Siksi melon Buccaneerilla käytännössä aina peräsin alhaalla.
Kokeilin Expeditionin kanssa. Se jatkoi viivaasuoraan. Ei vaappumista mihinkään suuntaan.
Nyt olisi houkuttelevaa syyttää Buccaneerin rakennetta, ja hieman pahalla silmällä sitä edelleen katsonkin. Mutta on myös mahdollista, että vika on kuitenkin miehessä.
Kun kokeilin palatessani aktiivisemmin edgen pitämistä, niin törmäsin videolla mainitsemaani lannerangan ongelmaan. Minun on vaikea nostaa vasenta puolta. Se on aina ollut minulla heikoin puoli.
Siinä heilutellessani venettä puolelta toiselle minulle tuli hassu olo, että en istu suorassa. Joten varmistin, että selkä on suorassa ja paino molemmilla istuinluilla. Meloin hiukan vauhti ja nostin melan poikittain ohjaamon päälle.
Lähes samantien oikea lapa osui veteen. Se tarkoittaa sitä, että vaikka uskoin istuvani suorassa, niin minulla oli silti paino oikealla — joka nostaa vasenta puolta ylös, ja kääntää kajakkia vasemmalle. Itseasiassa aivan perusliike kajakin hallinnassa.
Korjasin asentoa siten, että kajakki kulki vaaterissa. Mutta oma olo oli kuin olisin ollut vino kuin Pisan torni. Kun taasen istuin siten, että omat aivot ja tasapainoelin väittivät minun olevan suorassa, niin kajakki kallistui vasemmalle.
Satuin vilkaisemaan jalkojani. Kun olen istuvinani suorassa, niin oikea jalka oli suorassa ja vasen enemmän koukussa. Saatte yhden kerran arvata millaisella istunnalla kajakkia käännetään vasemmalle… Jep.
Joten toistan saman kuin videollakin: lantiolle on tehtävä jotain.
Kokonaisarvosana SeaBird Expeditionista on myönteinen, mutta ei kiimainen. Kuten jossain totesin, niin paremmilla melontaliiveillä oli kerrasta suurempi vaikutus melontakokemukseeni kuin nyt uudella kajakilla.
Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että nyt vasta oikeasti onnistuin sellaisissa manöövereissä, joissa luulin onnistuneeni aikaisemmin Buccaneerin kanssa. Joten joudun opettelemaan hieman uudestaan melontaa ja kajakissa istumista ennen varsinaista tuomiota.
Hitot tuomioista. Ei Expedition ole huono. Kaukana siitä. Varsinkin alehinnalla.
—
Edit 1
Päivitetään hieman jatkoa. Tuo mintunvihreä (ei, se ei ole limenvihreä) tynnyri pääsi toisen kerran vesille. Tällä kertaa meloin jotakuinkin 3,5 tuntia ja hilkun vajaa 20 km. Osan matkaa lievässä vastatuulessa ja tihkusateessa, osan matkaa sitten täysin tyvenessä syyskuisia maisemia ihmetellessä.
Mutta helpoin ensin. Minulta kysyttiin, että onko siinä yhtään rockeria. Rocker on pohjamalli, jossa niin keula kuin peräkin nousee ylös, ja vene näyttää banaanilta. Tai keinutuolilta.
Se on rakenne, jolla saadaan määrätyissä tilanteissa keula ja perä pois vedestä ja koko kantopinta on vain keskiosassa. Silloin kajakki on ketterä ja kääntyy helposti. Mutta Expedition ei ole ketterä ja leikkisä, se on suoraan menevä idän pikajuna.
Kuvat kertovat, että pientä kaareutta on, mutta… aidosti ei.
Jos Expeditionissa olisi rockeria, niin sen pohjarakenteella sen saisi pyörähtämään pennin päällä.
Laitoin tällä kertaa painoa mukaan, mutta vähemmän kuin olen luullut. Takaluukussa oli vaatteita sun muuta noin 2 kg edestä ja etuluukussa oli retkikettivehkeet, noin 1,5 kg. Selän takana olevassa pikkuluukussa oli retkituoli, kahvia, vettä, eväät ja sekalaista roinaa (EA, pyyhe, valot jne.) noin 2,5 kilon verran.
Minulla on tunne, että se auttoi. Mutta… minulla on myös olo, että tunsin mitä halusin ja itseasiassa se mikä auttoi, oli jalkatukien tuominen pari pykälää lähemmäs ja tottuminen uuteen veneeseen.
Jalkatukien säätö on perusmallia, mutta peräsimen säätö on toimivampi kuin Buccaneerissa. Siinä on kirityspalikka jalkatukien päässä.
Joten seuraavan kerran kun kokee tarpeelliseksi mainita, että SeaBird menee aina siitä mistä aita on matalin ja varsinkin halvin, niin kannattaa pitää mielessä, että Buccaneerissa säätö tehtiin kolmiokiristimellä — sellaisella, jolla telttanaruja kiristetään.
Kun kerta puhutaan peräsimestä, niin nyt tunnen itseni todella aloittelijaksi — jota toki olenkin, mutta en silti halua tuntea moista.
Ihmettelin tätä lukitusta:
Vastaava lienee kaikissa, ellei niissä ole eräällä tavalla portaatonta vipusäätöä, mutta sillä saa lukittua peräsimen johonkin muuhun kulmaan kuin suoraan alas.
Ensimmäisessä kuvassa peräsin on ilman lukitusta. Silloin se toimii kuin evä. Toisessa kuvassa on otettu hieman kulmaa, jolloin polkimien kääntö vaikuttaa huomattavasti tehokkaammin.
En toisella harjoittelumelonnalla leikkinyt sen enempää tuon kulman kanssa, vaan annoin peräsimen pudota ala-asentoon. Ja nyt päästään pieneen nyanssiin, jota en ymmärrä — vielä.
Nimittäin peräsin söi vauhtia jonkun verrankin.
Nopeudesta sen verran, että olin aiemmin ehkä oikeassa, kun veikkailin hitauden syyksi omaa melontaani. Kun otin aidon voima-asennon sekä jalat avuksi, ja aloin melomaan tehokkaammin, niin sain ehkä 0,5 - 1 km/h paremman vauhdin samalla voimankäytöllä kuin Buccaneerilla.
Joten kuppimelalla tulisi taas hieman lisää.
Mutta en halua meloa noin, joten en saa nopeushyötyä. Jollain liukkaalla ja vielä kapeammalla kuitukajakilla etua varmaan tulisikin, mutta kun minulla ei ole kuitukajakkia. Minulla on muovinen.
Se pieni kuljetustila selän takana. Alan itseasiassa tykästyä siihen. Saa pidettyä eväät ja muut erossa muusta lastauksesta.
Varsinainen päiväluukku sen sijaan pahasti negatiiviset arvostelut. Alkumatkasta tuuli hetken aikaa etuvastaisesta noin 4 m/s ja vaikka olin Hiidenveden ikäänkuin luoteishaarassa (eli olin menossa Kuninkaanlahden suuntaan) ja siellä on aina tuulta korkeammat aallot, niin ei keli sellainen ollut, että vettä olisi tullut kannella.
Sen sijaan hetken aikaa satoi vettä.
Kun pääsin kotiin ja tyhjensin kajakin, niin päiväluukussa oli puolen kahvikupillisen verran vettä. Siellä ei ollut kuin avaamaton tupakka-aski ja suklaapatukka, joten mitään vahinkoa ei tullut. Mutta jos se vuotaa noin helposti, niin eihän sillä paljoakaan tee siinä hommassa mihin moinen päiväluukku on tarkoitettu.
Laitoin hieman silikonia kumikansien reunoihin ja se auttoi jonkun verran sulkemista. Mutta samalla oivalsin miten ne kuuluu asentaa, niin ei silikonista oikein aitoa apua ollut — mutta sormet olivat hetken aikaa liukkaat.
Ne laitetaan paikalleen kuin aukkopeite. Aloitetaan toisesta reunusta ja viimein ”kulma” venytetään paikalleen. Ei nautinto, mutta kovista kansista erillisten kiinnitysten kanssa olisi saanut maksaa noin 1500 enemmän. Tosin kaupan päälle saattaa saada ylipäätään paremman kajakin.
Saatoin aiemmin antaa kajakin korkeudelle hieman liian suuren stressiarvon. Se saattaa vaikeuttaa eskimopyörähdyksen tekemistä, mutta minä en moista tarvitse. Sen sijaan korkeus saattaa mahdollistaa mukavamman edgen, kallistuksen/kanttauksen (oikeasti, mitä edge on suomeksi?). Plus tehdä muutoinkin melonnasta mukavamman ja varmasti kuivemman.
Minulla on nyt tunne, että sain kajakin pidemmäksi ajaksi. Jos se perkeleen päiväluukku pysyisi kuivana, niin olisin jopa erittäin tyytyväinen.
