Sairas haima: Koiran haimatulehdus

Alunperin julkaistu: Sairas haima: Koiran haimatulehdus | Katiska

Haimatulehdus ja haiman vajaatoiminta ovat kummatkin sairauksia, joissa käytännössä ainoa hoitokeino on ruokavalio. Lääkärin määräämä lääkehoito on akuuttia oireiden hoitoa, jolla pyritään poistamaan kipua sekä huonovointisuutta, aika ajoin myös närästystä, jotta koira kykenisi ylipäätään syömään. Haiman sairauksiin itseensä ei ole olemassa minkäänlaista lääkehoitoa, vaan siinä odotetaan, että elimistö parantaa itse itsensä.

Koska sairaus kohdistuu täysin ruuansulatukseen, niin koiralle sopiva ruokavalio on prioriteettilistan ehdoton ykkönen. Ongelma on vain siinä, että eläinlääkärien tarjoama vaihtoehto ei ole lähelläkään parasta mahdollista ja saattaa usein jopa pahentaa koiran tilaa.

Eläinlääkärit eivät tee tätä tarkoituksella, vaan koska he eivät tiedä muusta. Heillä ei ole minkäänlaista ravintokoulutusta. Lihasongelmissa eläinlääkäri ohjaisi lähetteellä koiran saamaan kuntoutusta fysioterapeutille, mutta vastaavaa järjestelmää ei ravitsemusmaailmasta löydy. Yksikään eläinlääkäri ei yritä olla kuntouttaja, koska he tietävät, että heillä ei ole vaadittavaa osaamista.

Jostain syystä sama tietous ei yllä ravitsemuskysymyksiin – tai sitten he eivät vain löydä luotettavaa ravitsemuksen ammattilaista avustamaan eläinlääkinnällisiä toimia harkitun ja toimivan ruokinnan työkaluilla.

Oli syy mikä tahansa, niin tiedon hankkiminen ja oikeiden työkalujen selvittäminen jää täysin omistajan vastuulle, Tätä työtä Katiskan luento Sairas haima yrittää helpottaa.

Luennolla kerrataan haiman toiminta sekä mitä haimatulehduksessa ja haiman vajaatoiminnassa tapahtuu. Samaten selvitetään tärkeimmät syyt ruokaremonttiin ja mitä on otettava huomioon.

Materiaali on myös videolla, mutta voit ladata luentodiat tästä:

Lataa “sairas_haima.pdf”

Sairas_haima.pdf – Ladatty 2036 kertaa – 2 Mt

Haiman toiminta

Haima on ruuansulatukselle tärkein sisäelin, jonka merkittävyys vain kasvaa insuliinin suhteen. Jos tehdään raju yksinkertaistus, niin haiman avulla ruoka-aineet pilkotaan, että maksa saisi käsiteltyä ne ja sen jälkeen haiman avulla saadaan tuotokset soluihin.

Haimasta valtaosa on avoeritykseen kuuluvaa, puhutaan eksokriinisestä osasta, joka erittää ruuansulatusentsyymit ja -nesteen. Loppu haimasta, parin prosentiin luokkaa, on umpieritysosaa – endokriininen osa – joka tuottaa elimistön sisäeritysjärjestelmän hormoneja.

Umpieritysosaa tuottaa mm. insuliinia, glukagonia ja somatostatiinia. Insuliini on ehkä tärkein aineenvaihdunnan hormoni säädellessään hiilihydraattiaineenvaihduntaa. Se käsittelee siten energiaa solutasolla. Glukagoni on vähemmän tunnettu hormoni, mutta varsinkin koiranomistajille se on mielenkiintoinen tapaus. Kun sanotaan, että koira ei tarvitse hiilihydraatteja, vaan tekee tarvitsemansa sokerit rasvasta ja aminohapoista, niin silloin tarkoitetaan maksan reaktiota, jonka glukagoni käynnistää. Sen vaikea nimitys on glukoneogeneesi. Somatostatiini taasen estää liikakasvua rajoittaen kasvuhormonin toimintaa.

Avoerityspuoli erittää haimasta ruuansulatusnestettä. Se on bikarbonaatin takia emäksistä eritettä, jonka tarkoitus on neutralisoida vatsalaukusta saapunut hapan ruokasula. Entsyymit ovat erittäin tarkkoja happamuuden suhteen ja niillä on jokaisella oma, kohtuullisen kapea, pH-alue, jossa ne toimivat. Ruuansulatusnesteen mukana ruokasulaan sekoittuu ruuansulatusetsyymit. Niistä tärkeimmät ovat proteiineja pilkkovat trypsiini ja kymotrypsiini, rasvoja pilkkova lipaasi sekä fosfolipidejä työstävä fosfolipaasi. Ihmisillä hiilihydraatteja pilkkova amylaasi on myös tärkeä, mutta koirilla sen eritys haimasta on hyvin lähellä nollaa käytännön elämälle – yksi syy siihen miksi hiilihydraattien sulavuus on koirilla niin heikkoa ja ne täytyy ensin kypsentää.

Koska trypsiini ja kymotrypsiini pilkkovat proteiineja piittaamatta mistä ne on saatu, niin elimistö on kehittänyt suojajärjestelmän estämään niiden toimintaa kehon omia kudoksia ja niiden proteiineja vastaan. Haimanesteessä on trypsiiniestäjää, jonka takia trypsiini aktivoituu vasta suolistossa, jota taasen suojaa mm. sen limakalvo. Kun trypsiini ikään kuin käynnistyy, niin se aktivoi puolestaan kymotrypsiinin. Jos tässä ketjussa jokin kohta pettää, niin ollaan pulassa.

Haima erittää myös sisäistä tekijää. Se on proteiini, joka sitoutuu B12-vitamiiniin ja kuljettaa sen suoliston läpi ohutsuolen loppupäässä. Jos sisäistä tekijää ei erity, niin B12-vitamiinia ei saada hyödynnettyä ja ajan myötä syntyy puutostila, jonka oireita on mm. anemia. Ihmisillä sisäinen tekijä eritetään vain vatsalaukussa, mutta koirilla sen sijaan haiman erittämä sisäinen tekijä on tärkeässä roolissa.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että kun maksa on tärkein elin imeytettyjen ravintoaineiden käsittelyssä, niin haiman rooli on vastata ruuansulatuksesta sekä sokeriaineenvaihdunnan säätelystä.

Haimatulehdus

Haimatulehdus, oli se sitten akuutti tai krooninen, on eräällä tavalla huolestuttavampi ongelma, joka saattaa viedä koiran hautaan nopeastikin. Akuutissa muodossa on kuitenkin eroja, eikä kaikkia aina edes tunnisteta, vaan osa paranee itsestään ja osa ohessa, kun luullaan hoidettavan jotain muuta ongelmaa. Tilannetta ei helpota myöskään diagnosoinnin vaikeus. Haimatulehduksessa entsyymit aktivoituvat liian aikaisin ja alkavat kuin sulattamaan haimaa. Syy tähän on tuntematon. Se voi johtua jostan viruksen tai bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta, stressistä, haiman rakenteen ongelmasta tai eläinlääkärien lempilapsesta: liiasta rasvan määrästä ruuassa.

Äkillinen rasvan nousu (tai kuten joku tarjosi: kypsennetty sian rasva) syypäänä perustuu käytännössä kahteen ajatukseen. Ensimmäinen on todetut tapaukset, joissa kinkkurasvan ryöstön jälkeen on tullut haimatulehdus. Tuo on syy/seuraussuhteen osalta suunnilleen yhtä vahva kuin kuin kytkentä rusinoiden ja munuaisten välillä, sillä äkillinen rasvan nousu voi myös paljastaa kytevän haimatulehduksen – edelleenkään ei tiedetä paljonko tapauksia aidosti on.

Korkean äkillisen (paikoin myös jatkuvan) rasvan lisäksi tarjotaan vaihtoehdoksi ruokintaa, jossa on liian vähän proteiineja ja liikaa rasvaa. Kun kysyy, että paljonko on paljon, niin vastaukseksi saa epämääräisen toteamuksen, että jos rasvaa on enemmän kuin proteiineja. Se on oma juttunsa, että moisella ruokinnalla – jonka käytännön toteutus on vaikeaa – tulee varmasti ongelmia, mutta kytkentä haimatulehdukseen on vähintäinkin hämärä, jopa ontuva. Kun tekee jatkokysymyksen, että miksi niin suuri osa haimatulehdustapauksista on kuitenkin ns. tasapainotetulla ylläpitokuivamuonalla eläviä, joiden ruokintahistoriasta ei löydy rasvaryöstöä (olkoonkin, että joku lääketieteen valo tarjosi jopa ryöstettyä grillimakkaraa syyksi), tai miksi valjakkokoirilla haimatulehdukset ovat niin harvinaisia, niin vastineeksi saa puheenaiheen vaihdon. Oletus rasvan aiheuttamasta haimatulehduksesta on kohtuullisen vaivattomasti johdettavissa – vanhojen uskomusten lisäksi, jolloin uskottiin myös proteiinien vaarallisuuteen – yhteen artikkeliin: Steerin 1992 1 tekemään koosteeseen, jossa hän esittelee koulutettuja arvauksia ja hypoteesejä syistä sekä seurauksista. Jossain vaiheessa yhden eläinlääkärin artikkelimuodossa julkaistut ajatukset muuttuivat faktoiksi.

Mielenkiintoista on sekin, että kun Helsingin yliopistolla selvitettiin haimanestenäytteen ja varjoainekuvauksen mahdollisuuksia, niin jo pelkästään toimenpiteet aiheuttivat terveille beagleille haimatulehdukseen viittaavaa arvojen nousua, ja että osalla oli valmiiksi rakenteellista vikaa haimassa (Kähkönen 2007). Ei tarvittu arvojen nousuun rasvaa, tekeminen riitti.

Haimatulehduksen akuutti hoito on puhtaasti eläinlääkärin leipää. Silloin ei ole suurempaa syytä pohtia, että mikä ruokavalio on sopivaa, vaan koira pyritään ylipäätään pitämään hengissä. Kun ollaan varmoja siitä, että koira ei enempää kuivu ja lääkitys on aloitettu, niin keskitytään ruokinnalla tukemiseen.

Haimatulehduksessa ei ongelmana ole niinkään entsyymivaje, kuten haiman vajaatoiminnassa. Ongelmahan oli siinä, että entsyymin pilkkoivat itse haimaa. Akuutti haimatulehdus ei läheskään aina jätä kroonista ongelmaa ja haima toipuu ajan myötä – haimasta saa tuhoutua jopa 90 prosenttia, ennen kuin se vaikuttaa silminnähden, elimistöllä on varakapasitettia. Joskus haimatulehdus johtaa haiman vajaatoimintaan ja silloin tukihoito on tietenkin sama kuin vajaatoiminnassa. Haimatulehdus saattaa myös kroonistua, ja se on lähes poikkeuksetta vakavaa, mutta enemmänkin koiran ennusteen suhteen. Tukihoidot eivät mihinkään muutu, vaan aina tehdä samat asiat.

Eläinlääkärien ohjeistus on antaa vähän rasvaa ja ajatuksena taustalla on se, että lipaasieritystä ei tarvittaisi ja haima saisi levätä. Ajatus on kaunis, mutta siinä on parikin muttaa. Haima aktivoituu aina kun syödään. Siihen riittää usein myös nälkä ja ajatus ruuasta. Haiman ruuansulatusnesteen eritystä ohjaa ruoka, ei ruuan koostumus. Kaurapuuro käynnistää aivan samalla tavalla haiman toiminnan kuin raaka sian takajalka. Ohutsuolen loppupää sitten kertoo haimalle, että enempää ei tarvita. Lisäksi haimatuhoja aiheuttaa proteiineja pilkkova trypsiini, jonka eritykseen rasvoihin tarvittavan lipaasin kytkeminen vaatii jo kohtuullisesti yritystä.

Haiman lepoaikaa siis lisää kolme tekijää:

  • mahdollisimman pitkään kestävä kylläisyyden tunne,
  • mahdollisimman nopeasti tapahtuva ruuansulatus eli vatsalaukun tyhjeneminen ja ohutsuolen läpäisy sekä
  • mahdollisimman harvat ruokintakerrat.

Nämä ovat ne tekijät, joilla haimatulehduksessa vaikutetaan haimaan itseensä.

Toteutus onkin hankalampaa, koska siinä on huomioitava useampi käytännön asia. Yksi on pahoinvointi, joka on saatava kuriin. Siihen auttaisi useampi pienempi ateria, mutta se on kaukana optimista haiman itsensä suhteen. Usein joudutaan turvautumaan lääkitykseen. Sen sijaa yksi ateria päivässä rauhoittaisi haiman toimintaa, mutta taasen suuremman ruokamäärän takia lisää ruuansulatusaikaa. Kuivuminen on saatava kuriin ja koska haiman ongelmat vaikuttavat koko järjestelmään, niinn normaalisti nesteytykseen käytetyt apuvälineet – korkea rasva, useampi ruokintakerta ja lisätty nestemäärä – eivät ole mahdollisia, niin on huolehdittava muilta osin, että koira juo ja saa riittävästi elektrolyyttejä. Akuutissa pahassa vaiheessa tippa on usein ainoa mahdollisuus katkaista kuivuminen. Energian suhteen tehdään mitä tahansa, että saadaan painonlasku pysähtymään ja käytännössä se toteutetaan usein alkuvaiheessa matalalla rasvalla, vain tarpeet täyttävällä proteiinimäärällä ja korkeammalla määrällä hiilihydraatteja. Paastottaa ei saa, se vain pahentaa ongelmia

Käytännön ongelmaksi jää löytää nuo vaatimukset täyttävät raaka-aineet. Yleensä se tarkoittaa aivan täysin samaa ravintoa kuin mitä annettaisiin haiman vajaatoiminnasta kärsivälle.

Usein todetaan, että koska haimatulehduksessa ei ole ongelmaa entsyymien puutteessa, vaan että haiman pitäisi tehdä mahdollisimman vähän töitä, niin asia on ratkaistavissa matalalla rasvalla eikä entsyymilisää tarvita. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että sulavuus heikkenee huomattavasti haimatulehduksessakin, ja sianhaima tukihoitona on toimiva tapa – ainakaan siitä ei ole haittaa. Osa eläinlääkäreistä sanoo, että sianhaimaa ei saisi antaa, koska se vähentää haiman omaa tuotantoa. Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa, mutta vaikka tuota oletettaisiinkin, niin se palvelisi ainoastaan ajatusta haiman lepäämisestä.

Haiman vajaatoiminta

Koska ruokinnalla ei vaikuteta vajaatoiminnassa haimaan, niin keskitytään pelkästään koiraan suolisto-ongelmaisena. Sille etsitään sellainen ruoka, jota se sietää mahdollisimman suurilla – lue: riittävillä – määrillä ilman. että se saa näkyviä oireita. Se on siinä. Enempää ei voi tehdä, eikä vähempi ole millään mittarilla hyväksyttävä vaihtoehto.

Koiran haimaongelmien ruokavalio

Usein lääkärillä sanotaan, että rasvan lähteenä on käytettävä hyvin sulavaa rasvaa. Piste lauseen loppuun, lasku käteen ja jätetään omistaja ihmettelemään haimasairaan koiransa kanssa. On ymmärrettävä, että ruuat ovat kokonaisuuksi. Jos omistajalle myydään eläinkääkärin vastaanotolta ruokaa mukaan, niin sen rasvasisältö on mikä on, eikä siihen voida vaikuttaa. Voidaan myös paikoin kysyä, että miten noissa sinänsä virheellisesti funktionaaliksiksi tai eläinlääkinnällisiksi ruuiksi kutsuissa toteutuu vaatimukset rasvan ja proteiinien hyvästä sulavuudesta – alhaiset määrät niissä toteutuvat helpostikin.

Sama pätee raakaruokinnassakin. Ei omistaja pysty erikseen vaikuttamaan raaka-aineiden proteiinien ja rasvojen sulavuuteen ja huomattavan harvoin edes määrään. Kun tuote perustuu ns. lihaan, niin niiden proteiini- ja rasvamäärät ovat hyvinkin vakiota tai vaihtelulla ei ole käytännön merkitystä. Työkaluiksi jää silloin possun välttäminen sekä miettiä hevosen ja seitin väliltä. Hevosen sulavuus on heikompaa kuin muiden punaisten lihojen ja riippumatta mitä analyysi sanoo rasvan määrästä, niin se ei ole sopivaa ruokaa haimapotilaan hoitoon. Seiti sulaa helposti ja siinä on siedettävän hyvä aminohappokoostumus joten sitä voi käyttää osana ruokaa, mutta se on aivan liian vähärasvaista. Yksi tapa parantaa pakastekalaa olisi silloin kalaöljyn käyttö, koska se on helposti hyödynnettävää ja siinä on terveellinen rasvahappokoostumus. Toinen vaihtoehto on rasvaisten jugurttien käyttö.

Oleellista on edelleen kokonaisuus. Jos ihmisten kylmäaltaista kerätään vain vähärasvaisia tuotteita, niin hetken kuluttua lääke on ongelma. On huolehdittava siitä, että kaikista raaka-aineista saatava kokonaissaanti on riittävä ja koiralle sopiva.

Muistetaan vielä, että alhaisella rasvalla ei hoideta haimaa, vaan koiran suolistoa. Tuo on oleellinen ero tajuta, koska se määrää mitä voidaan ja mitä ei voida tehdä.

Haiman lepo

Mitään sellaista kuin haiman lepuuttaminen ei voida tehdä muutoin kuin harventamalla ruokintavälejä. Missään nimessä ruuan koostumus, tai rasvan vähentäminen, ei ole minkäälainen lepuutustemppu.

Rasvainen liha

Pitkä tie

Fakta on, että suurimmalta osalta eläinlääkäreistä ei saa toimivia ohjeita ruokintaan ja ravitsemukseen. Tämä ei liity mitenkään eläinlääkärien ammattitaitoon, sillä ravitsemus ei kuulu heidän osaamisalueeseen. Ei se kuulu humaanipuolellakaan ja siksi akateemisesta koulutusmaailmasta löytyy erikseen ravitsemusterapeutti. Koiramaailmassa vastaavaa Valviran valvomaa nimikettä ei ole, joka kannattaa pitää mielessä.

Ravintoneuvontamaailma on villiä länttä koirien suhteen. Kun haet apua ravinto-ongelmiin, niin tee taustatyöt kunnolla. Käytetty titteli, oli siinä mukana diplomi tai terapeutti, ei tarkoita mitään muuta kuin että henkilö on sellaista päättänyt käyttää. Mikään ei säätele eikä rajoita nimikkeiden käyttöä. Edes CV:ssä mainittu koulutuskaan ei takaa mitään, koska koulutuksia järjestävät vain yksityiset toimijat, eikä heitä kontrolloi kukaan. Jos käytät neuvojan koulutusta valintakriteerinä, niin googleta taas ahkerasti – eräs komealta kalskahtava kouluttaja on opettanut ravintoneuvojilleen miten koirat saadaan takuuvarmasti kalsiumin puutteeseen.

Jos ravintoneuvojasta löytyy merkintöjä muualtakin kuin hänen omilta kotisivuiltaan, ja jos hänen toteuttamansa ratkaisut eivät vaadi uskoa ja lääketieteen hylkäämistä, ja jos hänet opettaneet ovat itsekin alan ammattilaisia, niin alat olla kohtuullisen turvallisilla vesillä. Muista kuitenkin, että sinä vastaat koirasi hoidosta, vaikka olisitkin neuvoista maksanut ja jos ohjeet eroavat radikaalisti eläinlääkärisi neuvoista, niin pyydä kummaltakin perustelut miksi jotain täytyy tehdä tai jättää tekemättä – tämä pätee myös eläinlääkäreihin ja varsinkin asioissa, joihin heillä ei ole koulutusta, kuten ravitsemuksessa.

On kuitenkin syytä sisäistää sekin, että ravitsemus varsinkin silloin kun sitä tehdään tukemaan muuta hoitoa, vaatii erityisosaamista. Se ei kuulu koiranomistajan perustaitoihin.

Tarvitsetko apua?

Heräsikö sinulla kysymyksiä tai jotain kommentoitavaa? Jaa mieluusti ajatuksiasi sivun kommentoinnissa tai mieluummin Meta-foorumilla. Mutta muistathan, että kysymyksiin voidaan vastata vain yleisellä tasolla eikä kommentoinnin kautta pysty antamaan erityisesti sinun koirallesi hyödyllisiä neuvoja ja vinkkejä. Se vaatii tarkkaa tutustumista koiraasi ja sen taustoihin. Jos koet, että et itse pysty tai uskalla muuttaa haimasairaan koiran ruokavaliota, niin hyödynnä vahvoja ammattilaisia: varaa aika Katiskan puhelinpalvelusta.

Ketju toimii kommentointina myös Katiskan jutulle Haima ja rasva

https://www.katiska.eu/tieto/koiran-terveys-sairaus/koira-sairaus-elimet/haima-ja-rasva/

Katiskasta olen lukenut haimanvajaatoiminnasta ja löytänyt ohjeen, että suojaravintoaineita annetaan enemmän. Mitäs tuo käytännössä tarkoittaa koiralle, joka on liharuokinnalla? Olen nyt laskenut lisät normaalin ohjeen mukaan eli saa sinkkiä, kalkkia, merilevää, D-, E-, ja B-vit sekä maksaa. Kuituna pellavansiemenrouhe. E-vitamiinin annosta saisi ilmeisesti nostaa 12-16mg/kg? Meillä on Equibalans B-vitamiini liuos erikseen, onko siihen mitään järkevää annostusta? Tämä koira on vastannut painollaan enemmän kuin hyvin hoitoon, mutta menee välillä ripulille ja siihen joudutaan hakemaan kohtuu usein B12 pistos lääkäristä, mikä auttaa, mutta vain muutaman viikon. Välillä oksentelee oletettavasti sianhaiman rasvaa.

Sai alkuun nappulaa ja haimaa, mutta koska lihoi alipainoisesta tynnyriksi, niin nyt saa haiman lisäksi vain n. 100g vähärasvaista broilerinfilettä. Ell ohjeen mukaan haimaa 300g/pv, joka näyttäisi täyttävän koiran energiantarpeen pitkälti kokonaan (sterkattu narttu, ihannepaino 19kg). Haimasta voisi tietysti korvata osan jauheella, mutta onko tuo haitallista, että lihaa saa noin vähän?

@Karo – siirsin kysymyksesi haimatulehdusketjuun.

Lisien tarve on arvuuttelu. Itse usein neuvon, hieman tapauksesta ja päivästä riippuen,

  • D-vitamiinille 1 µg/kgEP johonkin järkevään annoskokoon ylöspäin pyöristäen, esimerkiksi kuukaudeksi tai kahdeksi
  • E-vitamiinia, kun se on DL-alfa-tokoferolia, 12 - 20 mg/kgEP niin kauan että koira on terveen kirjoissa (ei tämä kuin ei ylipäätään antioksidantit sinänsä tulehdukseen vaikuta, mutta oletettavasti antioksidanttien tarve on korkeampi)
  • maksa ainakin tuplataan ja annetaan joka päivä

B-vitamiineilla ei tiettävästi ole mitään merkitystä itse haimatulehdukselle, mutta kun käytännössä jokainen haimakoira on ollut rajoitetulla ruokavaliolla, niin varmistetaan, ettei ole vajauksia. Plus koska itse suosin aina BE-litkuja, niin bertat tulee automaattisesti.

B12-vaje ei korjaannu lisillä eikä ruokavaliolla silloin, JOS ruoka tarjoaa riittävästi B12-vitamiinia. Silloin kun se johtuu haimasta, niin imeytyminen ei onnistu, kun haima ei eritä riittävästi sisäistä tekijää (B12-vitamiinin kuljettaja). Silloin ei auta kuin injektiot ja jos se ei riitä kuin muutaman viikon, niin lekuri antaa aivan liian vähän.

Hieman vaan ihmettelen, sillä haimatulehdus aika harvoin vaikuttaa sisäisen tekijän erittymiseen ja B12 imeytymiseen. Ja silloin kun vaikuttaa, niin ollaan pahassa kroonisessa ripulissa ja syy on siinä, että ei vaan ehditä imeyttää. Mutta toki, asiat vaihtelee per koira ja jos joku on harvinainen, niin se ei tarkoita, etteikö jollekin voisi tulla.

Sterkatut ovat hankalia. Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että ruokamäärä itsessään on niin alhainen, että se alkaa aiheuttamaan vajeita. Mutta miksi annat sille possunhaimaa, onko siihen joku varsinainen syy, jota et kerro?

Sinulla on lisäksi ajatusvirhe. Ihannepainot koskevat normaaleja koiria. Sinä olet hidastanut nartun aineenvaihduntaa kaavamaisesti ajatellen 20 %, joka tarkoittaa yhtä kaavamaisesti ajateltuna 20 % vähemmän kaloreita – mutta sen paino vaatii edelleenkin ravintoaineita normaalisti ja itseasiassa enemmän, koska

  • aineenvaihdunta rakentaa ja muuttaa asioita hitaammin
  • paino nousee

Kylläm sterkatuilla ollaan tilanteessa, jossa ei voi voittaa. Laihdutuksessa leikataan mm. rasvoja, joka tulee aiheuttamaan ongelmia, sekä myös ruuan kokonaismäärää, joka tulee aiheuttamaan ongelmia. Toinen vaihtoehto on hyväksyä paksumpi koira.

https://www.katiska.eu/tieto/koira-tieto-ruokinta/paino/sterilisoidun-ruokintadilemma/

Sian haimaa on annettu hinnan vuoksi, mutta kun nyt laskin päivähinnan, niin eipä taida ollakaan eroa jauheeseen. Eli siis voisi siirtyä antamaan lihaa ja jättää haiman pois. Annoksen koon laskemiseen olen käyttänyt ohjetta 2-5% koiran painosta, mutta siihen laskin mukaan sen haiman. Onko siis 2% liian vähän silloinkin kun puhutaan pelkästä lihasta ja unohdetaan se haima, vai mikä olisi nyrkkisääntö lihan määrälle?

Entä kun puhutaan terveestä koirasta, joka syö kotiruokaa eli lihan lisäksi vaikka puuroa, niin kuinka iso osuus lihaa täytyy olla, jotta voi käyttää Katiskan ohjeita lisien laskuun? Olettaen siis, että kun lihan määrää leikataan ja osa korvataan hiilareilla, niin lisien tarve varmaan muuttuu jossain kohtaa? Tämä vain teoreettisena kysymyksenä vähän aihetta sivuten kun lihan määrästä tuli puhe.

1 Like

Elli soitti äsken ja kertoi, että meidän koiralla on haimatulehdus arvolla 450.

Tässä kun alan aiheeseen perehtymään ja ilmeisesti keittämään koiralle puuroa, pitää kysyä yhtä ellin sanomaa asiaa:

Jos koira alkaa laihtumaan, annetaan sille b12-vitamiinia.

?

Mä en löydä näiden asioiden välille mitään yhteyttä :thinking: Varsinkin kun b12, folaatti yms oli normaalin rajoissa tai niiden yli, niin voisin olettaa, että ei koiralla ole imeytymisongelmia. Mihin sitä b12 annetaan?

Kysyin myös, että kun koira tällä hetkellä syö noin 80-90g rasvaa päivässä niin paljonko sitä rasvan määrää pitäisi vähentää. Ei osannut vastata, palasi aiheeseen “antakaa ruoka useassa osassa”.

Jee taas saa opiskella uusia asioita :woman_facepalming:

Ja ei, siltä elliltä ei pysty/muista/onnistu kysymään kaikkea :joy:

Edit. Nyt tiedän miksi ja milloin b12-vitamiinia annetaan, mutta en edelleenkään ymmärrä miten se sitä laihtumista ratkaisee.

Mutta pääsinpä purkamaan pahimmat elli-turhautumiset :see_no_evil:

Ei laihtumisella ja B12-vitamiinilla ole sinällään mitään yhteistä. B12-vajaus tulee kahdesta asiasta: haima ei eritä sisäistä tekijää (joka on haimatulehduksessa harvinaista) ja typeristä ruokavalioista. Eli koira ruokitaan tavalla, että sille ei voi tulla muuta kuin B12-puutos, ja samalla se laihtuu.

Syötä vaan puuroa. Buukkaa kuukauden kuluttua puhelinaika rajun laihtumisen takia, niin laitetaan sitten se ruokinta sellaiseksi kuin se täytyy olla. Ei hymiötä.

Joo ei todellakaan hymiötä, en keitä. Tai vaikka keittäisin, niin se tulee nykyisen ruoan lisäksi, ei korvikkeeksi. Tää oli jo toinen elli tänä vuonna joka jauhoi ruoan rasvan vähentämisestä. Vuoden sisään neljäs elli, joka ehdottaa koiran ruoan huononnusta koiran “parantamiseksi”.

Ihan vaan vituttaa. Ja erityisesti väsyttää jatkuvasti tapella ellejä vastaan. Kun tilanne on kuitenkin se, että tarvitaan lääkäriä selvittämään, miksi oireilu on luokkaa ‘todella paha’ sekä lääkkeiden saamiseksi. Silti tuntuu, että koira pysyisi terveempänä ilman lääkäreitä.

Koiralla on paino tippunut 1,5kg parin kuukauden aikana. Voi toki johtua ihan vaan pakkasista, mutta kohta alkaa huolestuttamaan, että johtuuko jostain vakavammasta. Ja pian on paino-puskurit käytetty.

“Normaalisti suosittelen Hillsiä tämmöisessä tilanteessa, mutta koska on tiedossa, että Siirin vatsa ei näistä pidä, suosittelen vaihtamaan 17% naudanlihan 10%. Myös sei on hyvä vaihtoehto. Ja puuroa kaloreiden saamiseksi.”

:expressionless:

Minulle on nyt tullut peräkkäin muutamakin asiakaskeissi, jossa eläinlääkäri on pelottanut omistajalta paskat housuihin miten koira menehtyy haimatulehdukseen suunnattoman herkästi, jos hiukankaan lipsutaan ruokaohjelmasta.

Ja sen jälkeen käy komento syöttää 10 % rasvalla olevaa klinikkaruokaa. Litalginia ei tietenkään anneta, koska se on niin tolkuton myrkky.

Tästä päästään kahteen eri aihelinjaan:

  • miksi niin monet eläinlääkärit ovat edelleen piittaamattomia kivulle
  • jos koira laihdutetaan hengiltä, niin sillä ei ole mitään tekemistä haimatulehduksen riskien kanssa
1 Like

Hei! Meillä on tammikuussa 11 vuotta täyttävä itäsiperian laikka/venäläiseuroopalainen laikka/walesinspringerspanieli. Vuosi sitten alkoi oksentelemaan. Välillä oksensi heti ruuan syötyään. Vietiin lääkäriin ja todettiin haima tulehdus. Arvot olivat tosi korkeat. Sai ruuaksi tietty Royal Canin low fat. Tilanne rauhoittui ja oli jopa kuukauden tauko ettei oksentanut. Oli jonkin verran ylipainoa, ei kauhiasti. Nyt on läskit lähtenyt ja näyttää ihan hyvältä. Ajattelen vain ettei enempää sitten laihtuisi. Koira on aina syönyt nappulaa, ja meidän ruuan jämiä saanut nuolla lautaselta. Pähkinöitäkin sai, jälkeempäin ajatellen ei varmastikaan koirallee sopivia. Aika usein sai myös siankorvia. Nyt kun olen antanut pakasteena myytäviä kanapullia ja naudanlihaa, sekä keitettyä riisiä ja kanaa, alkoi taasen oksentelemaan ei nyt kovin montaa kertaa mut kuiteski. Olisikohan entsyymilisästä hyötyä. Outoa ettei liha pysy sisuksissa. Ripulia ei ole ollut. Harvoin on ollut vähän löysemmällä. Koira on aika helposti tressaantuva. Nytkin kun ulkona ilmat vaihtuu ja kun asumme omakotitalossa alkaa nurkat naksumaan ja paukkumaan, niin koira on aika hädissään mistä oikeen on kysymys. Kun lääkärissä kerroin tuosta tressi käytöksestä, sai siihen zylkene nimisiä pillereitä, kahden pillerin jälkeen ei suostunut niitä ottamaan ja oli huonovointinen ja taas oksensi. Jostain luin että haimatulehdus voi tulla stressaamisesta. Pitääköhän oikein paikkaansa? Ai niin koira syö kaksi kertaa päivässä.

Jäi tuosta viestistä pois. Vaikka korkeat haima-arvot koiralla. Ei ole ollut kuumetta ja muutenkin on tosi leikkisä ja iloinen

@Pirkko_Hyvönen Miksi et siirrä sitä takaisin sille ruualle mitä sai ennen kuin haimatulehdus tuli? Ja jos sillä on edelleen haimatulehdus vuoden jälkeen, niin se on sitten krooninen eikä enää parane. Ei se iso juttu ole.

Entsyymit ei tee mitään vatsalaukussa, joten ei ne oksentamiseen auta. Jotenkin tuntuu siltä, että nykyinen oksentaminen voi olla ihan oma juttunsa muutenkin.

Ok! Täytynee hakea sitä ruokaa mitä ennenkin sai eikä tosiaan miettiä uusia sävellyksiä. Kuitenkin syönyt samaa ruokaa kymmenisen vuotta ongelmitta. Jokin asian vuoksihan tuo laukesi, vaan eihän ruoka sitä saa aikaan.

Nimenomaan: ruoka sitä ei laukaissut. Eikä ylläpidä.

Haimatulehdusta hoidetaan ulkoisten oireiden mukaan. Jos koira sietää sille tuttua ruokaa, ja voi sillä siedettävän hyvin, niin vaihtamiselle ei ole mitään syytä.

Sitten jos se ei sovi, niin voi alkaa miettimään mikä saattaisi sopia, ja miksi sopimattomat eivät sovi.

Kiitos vastauksesta !

Voiko haimalipaasiarvon roikkuminen rajatapausarvoissa kertoa kroonisesta haimatulehduksessa? Lieviä haimaan sopivia oireita ajoittain on.

Periaatteessa voi, mutta luultavammin ei. Ensinnäkään ne rajat ei ole ehdottomia, ne on tyypillisiä, joten yksilöeroja on. Toiseksi lipaasiarvo reagoi muihinkin asioihin, kuten vaikka määrättyihin suolistotulehduksiin. Tai sappirakon ongelmiin.

Mutta eihän sillä ole merkitystä. Vaikka se olisi krooninen, niin mikään ei muutu. Ruoka vaan haetaan mahdollisimman oireperusteisesti.

Sappirakon ongelmia poissuljettu ultralla, samoin otettu laajasti veriä sisuskaluista, jotka kaikki ok. Lipaasiarvo tosiaan lähes siellä haimatulehduksen puolella ja TLI yli asteikon. Näillä saatiin dg haimatulehdus.

Ruokintaa olen fiksannut. Saa nyt melko perus ylläpitonappulaa, ja pienen määrän kypsää hevosen maksaa useana päivänä viikossa. Ruuansulatusentsyymeistä hyötyy, joten niitä saa ruuan mukana. Kokeilin yhtä ruokintakertaa, mutta ruuan jälkeen oli toooosi huonovointinen, kahdella ruokinnalla voi päällepäin paremmin, tiedä sitten miten paljon enemmän haima syö itseään. Ennen sai osan ruuasta kypsää lihaa (noin 1/3) mutta tuntui helpommalta siirtyä kokonaan nappulaan. Nimenomaan tuntui, en tiedä onko sillä käytännön merkitystä.

Ei ole laihtunut, peräpäästä tulee ihan priimaa tavaraa nyt näillä eväillä.
Kipuja on, mutta niihin hyvät lääkkeet (Litalgin + Tramal). Eikä taida ruokinta kuitenkaan tuota kipua poistaakaan noin vain.

Kysymys lyhyesti: Jos suolisto tuntuu nyt pelittävän normaalisti, niin en taida voida ruokinnalla tehdä juuri muuta?

Et. Tietysti edellytyksellä, että suoliston normaali toiminta pitää sisällään myös sen, että akuutteja kipuiluja ei ole. Jos on, niin se hoituu Litalginilla.