Russelin käytöskasvatuksen toivottomuus

Jackrusselit ovat aktiivisia koiria. Rehellisesti sanottuna, minun makuuni turhankin aktiivisia. Eri muunnoksilla lienee eronsa, varsinkin kun rotu on jakautunut käyttöön ja näyttöön (vaikka näyttelypuoli sitä ei allekirjoitakaan). Minun silmiini working russelit ovat kuitenkin erilaisia kuin kennelliiton papereilla olevat — enkä tarkoita nyt jalkojen pituuksia.

kuva

Lähdetään liikkeelle siitä, että minä en ole koirankouluttaja. Olen sanonut sen usein ja monissa eri yhteyksissä. Olen kouluttamiseen aivan liian laiska ja kärsimätön. Sillä ei saada aikaiseksi mitään. Tai saadaan — tuloksia saadaan greyhoundeilla aika helpostikin, siis merkityksessä tapakäyttäytymisen oppiminen. Itseasiassa greyhoundharrastajat eivät edes tajua kuinka helppoja koiria heillä ja kuin vähällä he pääsevät.

Tiedän kuitenkin paljon koirien käyttäytymisestä. Tunnen koulutusmetodien erot, haitat ja hyödyt. Osaan erottaa tyhjät selittelyt miten hanhien kouluttamistapoja pitäisi soveltaa koiriin, tai mitä seuraa jos kielto kielletään. Tiedän jääkausien, kolinapurkkien (joita meillä on joskus käytetty noudon opettamiseen) tai dominanssi- ja johtajuusteorian päätä huimaavat typeryydet. Mutta se on konsulttiosaamista, ei tekemistä. Njooh, se siitä.

Russeleilla käy aivoherne tuhatta ja sataa, kun jotain tapahtuu. Tai meinaa tapahtua. Osaavat ne silti rauhoittua, nytkin kaksi tapausta vetää unta palloon, vaikka viisi minuuttia sitten ei pysähdytty pihalla ja yritettiin tappaa (leikisti) kaveri. Mutta muutoin… käveleminen on täysin turhaa, koska voi edetä hyppimällä ja juoksemalla.

Russelit tietävät koska menen tupakalla. Kun rööki ilmestyy suupieleen, niin ralli alkaa. Juostaan ympyrää, vedetään matot kasaan, hypitään joko päin tai 360 asteen ilmapyörähdyksiä. Hypitään ovia päin, palataan takaisin ja tullaan uudella vauhdilla, jos ovi ei avautunut.

On ihan sama miten yrittää tilannetta rauhoittaa. Oma passiivisuus ei auta. Russelit riehuvat sen 30 sekuntia, ennenkuin lyödään perse penkkiin ja odotetaan, että ovi aukeaisi. Pienikin kädenliike käynnistää koko ruljanssin uudestaan. Tuota kevätkuviota saa toistaa sellaiset puoli tusinaa kertaa, ennenkuin ollaan tilanteessa, että ovi saa aueta hiukan. Mutta se on vasta keittiön väliovi. Sama toistuu eteisessä. Kun siitä selvitään, niin vastassa on kuistin ulko-ovi. Ja taas sama toistuu.

Ainoa minkä ne ovat oppineet omistajan passiivisuudesta, on että riehutaan 30 sekuntia, toistetaan kuusi kertaa, niin sitten ovi aukeaa.

Olen välillä palannut takaisin alkuun. Russelit toteavat, että ei sitten mentykään ja rauhoittuvat paikoilleen. Kun nostaa oman perseensä, niin sama ralli jatkuu. Tai tässä tapauksessa — alkaa uudestaan.

Palkkaaminen rauhoittumisesta on aivan turhaa puuhaa. Ei russeli, ainakaan meidän koirat, pysäytä kierroksiaan ruuan takia. Ne ottavat sen, mutta jatkavat uudestaan, ja ehkä innokkaammin, koska ovat saaneet lisää kaloreita. Palkkaaminen vasta sitten kun ne pysähtyvät ei todellakaan palvele mitään. Siinä opetetaan yksi ja vain yksi asia — 30 sekunnin riehumisesta palkitaan, ja sitten voikin aloittaa uudestaan,

Lelu ei muuten kelpaa palkaksi. Se vain keittää koirat yli kahta kauheammin.

Huutaminen ei auta, koska koirat eivät ole ääniherkkiä. Potkiminen ei todellakaan auta, koska ne ovat… russeleita.

Erikseen ulos päästäminen tavalla, että kakkonen pääsee vasta kun on rauhoittunut, ei auta. Ykkönen tekee omat piruettinsa joka tapauksessa ja samaan aikaan toinen huutaa keuhkojensa voimalla oven tai portin takana. Kakkosen rauhoittuminen vie oman aikansa, ja kun se on saanut kierroksensa alas ja päästää sen, niin silti tehdään samat 30 sekunnin riehumiset — mutta potenssiin kaksi, koska toinen on jo ulkona.

On yksi tapa saada tilanne hallintaan. Se on saada molemmat samaan aikaan komennon alle. Mutta tuo ei ole tapakoulutusta. Siinä koirat oppivat, että oltaessa seurauksessa, niin ei riehuta. Jos komentoa ei oteta, niin mikään ei ole muuttunut käytöksessä. Oikeammin — kun komentoa ei oteta; aika harvassa on ne huushollit, jossa uloslähteminen tapahtuu komentoketjun maahan, seuraa, vapaa kautta.

Lisäksi täytyisi opettaa kaksi koiraa yhtä aikaa.

On yksi tapa, jolla saa riehumisen loppumaan. Otetaan nuorempi ja hullumpi kainaloon ja väännetään hetki niskakarvoista, että pysäyttää rimpuilun — ei se poispyrkimistä ole, vaan päinvastoin. Sen jälkeen otetaan vanhempi ja rauhallisempi kainaloon — joka on aika helppoa, koska se hyppii päin siinä vaiheessa. Samalla sitten puristetaan hieman ilmoja pois nuoremmasta, jonka mielestä vanhempi saisi painua vittuun, koska yhden ihmisen syliin mahtuu vain yksi koira.

Ongelman ydin on siinä, että tehdään mitä tehdään, niin alkuriehumista ei saa katkaistua. Tai saa sen, mutta siinä joudutaan joka kerta käyttämään kovaa ääntä ja vielä kovempaa uhkaa (eletasolla). Ei sitä kukaan jaksa useaan kertaan päivässä joka hemmetin päivä. Tai ainakaan minä en jaksa.

Onneksi nuo ovat siedettävän sisäsiistejä. Siis jos ei sada taivaan täydeltä tai ole -20 pakkasta. Jos on, niin sitten pantataan siihen asti, että päästään sisälle. Mutta jos noilla olisi samoja ongelmia tuolla akselilla kuin niin monella muulla pikkukoiralla, niin olisin jo lopettanut molemmat. Enkä nyt laske ihan edes leikkiä.

On luojan lykky, että meillä on enää vain yksi greyhound, joka ei piittaa russelien skitsoiluista. Koska kisakoiralauman kanssa tämä elämä olisi mahdotonta.

Eräs rodun harrastaja totesi minulle, että piruakos otit. Tuo on arkipäivää russelien kanssa ja siihen sitoudutaan. Anteeksi, mutta minä en ymmärrä miksi millään rodulla pitäisi hyväksyä luonnonlakina paska kotikäytös.

Virhe tehtiin pentuaikana. Se perustui huomattavan pitkälle siihen, että pennun kanssa pidettiin kiirettä päästä ulos. Samaan aikaan (silloin) kaksi aikuista hetsasi ulospääsemisestä. Toinen virhe mikä on tehty — tästä tykätään — on että meillä koirat pääsevät aivan liian usein ulos. Siitä on tullut automaatio: kun ihminen nostaa perseensä, niin koirat pääsevät ulos.

Moinen käyttäytyminen olisi houkuttelevaa laittaa surkean hermorakenteen piikkiin. Ehkä se sitä onkin, määrätyissä tilansteissa hallitsematon vilkkaus on sitä, mutta asia ei ole noin yksinkertainen. Jos lähden vessaan tai muualle ja koirat eivät pääse mukaan, niin pelkkä ei tai kielto kädellä pysäyttää, ja russelit palaavat koomaan.

Kyllä. Olen yrittänyt huijaamalla myös. Ensin kielto, sitten palaaminen ja kutsu. Se pissii siihen, että russeli vetää täydet kierrokset puolessa sekunnissa.

Huoh. Ja tätä kestää vielä ainakin 12 vuotta.

1 Like

Näin myös meillä :woman_facepalming: että osaa ne muutki rodut ku russelit. Ai mutta ehkä syyllisen löytääkin peiliin katsomalla :grin:
Ok-talo ja aidattu piha on hyviä keksintöjä mutta aiheuttaa koirille hirveät spurtit jos vähänkin joku lähestyy takaovea…

Mikä vika siinä “komentoketjussa” on? Kun sitä takoisi jonkin aikaa, siitä tulisi automaatio?
Jos se on se tapa, millä ne koirat etenisi edes jotenkin rauhallisesti, niin tekisi sitten sitä (vaikka vaan kokeeksi) x aikaa niin siitä tulisi tapa. Joo, alkuun niitä käskyjä saa toistaa kyllästymiseen saakka, mutta siitähän se lähtee pikkuhiljaa. Vai onko omistajalla hermoja tuohon pikkuhiljaa meininkiin :face_with_hand_over_mouth::face_with_hand_over_mouth:

Kun ei tule. Vaatii jatkuvaa käskyttämistä, koska siitä tulee automaatio vain komennon jälkeen. Eikä russelien, ja aika monen muunkaan rodun kanssa, edes luotettavaa automaatiota.

Lopeta se röökaaminen, niin on vähemmän uloslähtöjä ja rallikohtauksia kestettävänä :tipping_hand_woman:

1 Like

Ei toimi. Silloin päätön ja hermostunut pyörimisen ympäri tupaa vain provosoisi. Paluu menneisiin aikoihin, jolloin tunnetusti kaikki oli paremmin, saattaisi auttaa — eli polttaminen sisällä. Se ei kuulemma ole vaihtoehto :rofl:

(Aidosti demonstroin vain sähköpostitse vastaamista)

Facebookin puolella törmäsin mielenkiintoiseen suhtautumiseroon. Ei yllätys, mutta en ole moiseen aikoihin kiinnittänyt huomiota.

Kaikki sellaiset, joiden harrastamilla roduilla tai yksilöillä on vastaava käyttäytymistä, pitivät juttua hassun hauskana. Ongelmaa ei ole, ja moinen sählääminen kuuluu asiaan.

Muiden mielestä se ei ollut ihan… niin ongelmatonta.

Toki — vastausten sävyyn vaikutti satavarmasti se, että aloitus oli minun. Jos se olisi tehnyt kuka tahansa muu, niin ketjun sävy ja suunta olisi saattanut olla toinen — olisiko se suunta ollut parempi tai huonompi… en halua arvailla

(Sähköpostilla vastattaessa kannattaa poistaa mahdolliset allekirjoitukset)

1 Like

Sit se ois Jagster itse joka meuhkaa ja juoksee ovia päin :rofl: saattaisihan tuo hetkeksi hiljentää russelit, kun ne ihmettelisi, että mikä tuolle nyt tuli. Mutta vain hetkeksi.

Voin hyvin uskoa tämän kahtiajaon. Ja sen, että jos itsellä on ollut vain helposti koulutettavia (ja toki oma osaaminen vaikuttaa tuohonkin), niin on helppo paheksua ja olla ymmärtämättä niitä, joiden koirat ei tee niin kuin omistaja sanoo.

Mä oon aina ollut siinä käsityksessä, että ylipäätään terrierit on hankalasti koulutettavia. Ainakin suurin osa. Ne kun on melkoisia jääräpäitä. Siksi lähistöllä asuva russeli, joka kulkee hihnassa nätisti ja hiljaa, yllättää aina.
Toinen lähistöllä asuva russeli onkin sitten vielä pahempi räyhääjä kuin meidän koira.

3 viestiä yhdistettiin ketjuun: Ketjuun vastaaminen sähköpostitse

Eihän terrierit ole hankalia kouluttaa, se on itseasiassa todella helppoa, kunhan motivointi on kunnossa.
Ne on aika putkiaivoisia eläimiä ja ainakin omalla terrierinkoulutus historialla sanoisin että sellainen asia mikä niille on kerran kunnolla opetettu on sitten siellä pääkopassa ja pysyy. Ongelma tulee siinä jos ne itse itsekseen oppivat jonkun ei niin mukavan jutun :face_with_hand_over_mouth:

Vähän off topic mutta mua ärsyttää suunnattomasti sellaiset rotuperusteiset selittelyt, että ei tälle voi koska tää on xx rotua. Jokainen on kuullut näitä tuolla kentillä ja kisoissa, joo mutku tää on terrieri. Ei vaan terrierillä tarttis tollasta kokeilla. Tervetuloo vaan yrittään terrierillä. Jne.
Sitten kun joku tulee ja tekee sen terrierillä, niin ei ole enää mihin vedota ja selittää. Eikä tämä ole vain terrieri jutut tasoa, vaan siis se rotu voi olla mikä hyvänsä.

Ja siihenhän niiden oppi perustuukin. Kuten kaikilla sinnikkäillä roduilla. Eihän ne fiksuja ole, ainakaan minusta, mutta ne palkitsevat itse itseään tekemällä ja kun tarpeeksi tekee, niin jotain tapahtuu — ja taas tulee palkka.

Silti väitän, että kanan kouluttaminen on helpompaa kuin greyhoundin :rofl:

Selvä asia että on lähtökohtaisesti helpompaa kouluttaa rotua, joka on jalostettu toimimaan yhteistyössä ihmisen kanssa kuin yksin ja ihminen on vaan joku joka irrottaa sen remmin että pääsee toteuttamaan itseään :face_with_hand_over_mouth:

1 Like