Ruokinnan ja tekemättömyyden motivaattorit

Tämä on ollut minulle aina aivan mahdotonta ymmärtää. Toki, ajanhallinta voi olla vaikeaa (ja ei, minä en todellakaan voi heittää ensimmäistä kiveä aiheessa oma elämä ja ajanhallinta…)

Mutta mietin näitä aina — historiani takia — harrastus- ja kilpakoirien kautta. Olen ennenkin aiheesta kiukutellut, mutta menkööt taas: panostetaan kouluttamisen oppimiseen, hierojiin jne, mutta sitten ohitetaan se tärkein eli ruoka. Tai halutaan ratkaista koko homma yhdellä purkilla.

Tähän on törmännyt myös sairaiden kohdalla — onneksi harvemmin asiakkaiden kohdalla, koska heillä on erilainen suhtautuminen, eivät he muuten olisi koskaan aikaa buukannetkaan, mutta somen puolella.

Halutaan helppo patenttiratkaisu, joka korjaa kaiken. Kun sitten alkaa selviämään, että

  • koiraa harvemmin saadaan terveeksi ja kaikki perustuu oireiden minimointiin
  • joutuu itse tekemään kokeilut ja seurannat, koska minä voin ainoastaan auttaa välttämään pahimmat karikot ja selittää mitä tehdään ja miksi tehdään

niin into lopahtaa siihen.

(Hmm… aletaan siirtymään pois aloituksesta, täytyy vissiin jakaa uusiin ketjuihin)

2 Likes