Riippumatto

Laitoin tällaisen Facebookiin:

Olen hieman mainonnan ja hypen uhri, ja olen alkanut katselemaan riippumattoja. Näiden eräällä tavalla mainstream merkkien suhteen olen nyt jäänyt katselemaan DD Hammocks Frontline Hammock XL mattoa sillä silmällä.

kuva

Olen lukenut kauppojen kommentteja, joten ne ovat tuttuja, Ne kuitenkin vain raapaisevat pintaa. Joten onko joku koennut DD:n maton sen verran surkeaksi, hankalaksi tai jotain muuta, että on vaihtanut toiseen merkkiin? Tai päinvastoin — jos siitä ei luovu, niin mikä siinä on niin mahdottoman hyvää?

Oma pituus on 186 joten alle 3 metrinen matto ei liene vaihtoehto. Kroppa on tyypillisen suomalaisen keskivartalolihavuuteen taipuvan toimistotyöntekijän malli, joten painorajat eivät ole rasite.

Parempaakin saa vinkata, jos kertoo miksi on parempi. Grammanviilaukseen ei tarvitse mennä, minä saan pidettyä pakkauksen peruspainon itselleni sopivana ja aika paljon tulee kuitenkin liikuttua kajakilla. Ja yöpymiset rajoittuu kesään ja hieman sen molemmille puolille. Käyttöaktiivisuus on mallia vapaa-ajan kulkija, ei harc core vaeltaja —. Ja pysyn puurajan alapuolella.

Hintaraja on, mutta se on einen häälyvä. Tuon riipparin listahinta tarppeineen, toisilla naruilla ja halaajilla on hieman yli 200 euroa, joten jossain sillä akselilla menee kipuraja. Se tarkoittaa aika pitkälle samalla sitä, että vaikka Ticket to the moon tipahtaa valikoimasta, koska sen kokonaishinta taitaa kiivetä iloisen lähelle 300 euroa — ja siinä vaiheessa alan katselemaan telttaa, koska hehkutuksesta huolimatta teltta on monikäyttöisempi kuin riippumatto (ja nopeampi pystyttää :wink: )

Ideoita?

Olen vilkuillut DD Hammockiin liittyviä videoita Youtubesta. Kyllä, olen virtuaaliopiskelija ja näiden mentaaliharjoitusten myötä olen täysoppinut riippumattoretkeiljä jahka kesä koittaa :rofl:

Nuo videot ovat aika valaisevia. Muutamasta saa ihan oikeasti hyödyllisiä vinkkejä, jopa ihan rautalankatasolla. Mutta suurin osahan on ihan kuraa. Joko ne ovat hyödyttömiä tai niiden hyöty on enemmänkin akselia älä helvetissä tee niinkuin tuo weekend warrior teki.

Kuten tyyppi, joka selitti miten telttakiilat on ihan turhia, koska aina löytyy maastosta keppejä. Ja sitten kiinnitti tarppinsa jollain pudonneella laholla pikkuoksalla — sellaisella, joita koivuista tippuu aina kun tuulee. Mutta hän mainostikin olevansa aito weekend warrior, ja oli reissussa farkuilla ja buutseilla. Siksi en ollut yllättynyt, kun hänen mattonsa rojahti vaaksan verran alemmas kun istuutui siihen; ne puunhalajaat kun pystyy kiinnittämään väärinkin.

Mutta, minä en ole koskaan kiinnittänyt minkäänlaista riippumattoa, joten hieman katteettomasti naureskelen.

Koska on lähes helmikuun puoliväli, enkä todellakaan harrasta talviretkeilyä, niin tyydyin levittämään DD Hammockin lattialle koirankarvojen joukkoon ja aloin ihmettelemään. Ideana oli koota se edes narujen suhteen siihen kuntoon, että keväällä voi alkaa riitelemään puihin kiinnittämisen kanssa.

Ne maton mukana tulevat narut, sellaiset lakritsimaton näköiset ja malliset, mutta pidemmät, ovat… mielenkiintoiset. Ilmeisesti DD:n ajatus on ollut, että ensimmäisellä kerralla ne jotenkin solmitaan rusetilla puuhun — molemmissa päissä oli moinen lituska pujotettu tunneliin ja päät olivat ehkä hieman yli metrin mittaisia. Moisen kiinnittäminen vaatii, että puut ovat niin lähellä toisiaan, että matto mahtuu jotakuinkin tarkkaan siihen väliin, plus säädöt ovat, jos ei mahdottomia, niin ihan pirun vaikeita.

Joten nuo menevät vaihtoon ja siksi minulla onkin whoopie slingit.

Mutta törmäsin yhteen käytännön ongelmaan, jonka takia pakkasin maton takaisin säkkiinsä ja jään odottamaan perheen käsityöläistä ja nahkaseppää. En nimittäin osaa solmia järkevästi whoopieta mattoon, sillä sehän on vaan suora naru, jonka toisessa päässä on se hirttosilmukka, jolla kireyssäätö tehdään.

Täytyykö minun ensin änkeä sinne kankaan kanavaan joku toinen naru, mahdollisesti lenkkinä?

Samalla vaivasin ajatuksiani jopa puolikkaan tupakan verran, että teenkö naruston kiinnityksen puupäähän karabiinihaoilla vai solmuilla. Olen kallistumassa solmumaailmaan — paristakin syystä.

Ensinnäkin minulla on einen epäluottamusta edullisiin karabiinihakoihin malliin Tokmanni. Ne kuitenkin kantavat koko painoni. Ja taatummin kestävät taasen maksavat suhteettoman paljon, ainakin brändimarkkinoilla. Plus kestävätkin saa rikki, jos ne laittaa epähuomiossa väärin päin, joka minun kohdallani on aina aito riski.

Toinen syy on äärimmilleen viety laiskuuteni. Hieman samaa, että opettelen melonnassa taistelemaan sivutuulta vastaan mieluummin harjoittelemalla kajakin kanttaamista, koska peräsimen opettelu on vaivaalloisempaa. Joten ripustan mieluummin — ainakin mentaaliharjoituksissa — riippumaton solmupohjaisesti, koska jotakuinkin osan tarvittavat solmut, ja minun ei tarvitse lähteä erikseen ostamaan jotain hemmetin karabiineja.

Naapurusto pitää meitä, jos ei hulluina, niin aikakin huomattavan omituisina. Emme oikein sovi maaviljelijäkulttuuriin. Joten tuskin maine sen suuremmin muuttuu, kun tässä joku kaunis talvipäivä änkeän kylätien varrelle ja ripustan riippumaton — en nimittäin jaksa nähdä sellaista vaivaa, että taapertaisin metsän suojiin.

Ja mitä ei Youtube kerro, niin se on turhaa. Tietysti, aika monet asiat mitä Youtube kertoo, on myös turhaa :rofl:

Oli se hyvä, etten alkanut sitomaan whoopie slingejä mitenkään. Tässä valitettavasti kulminoutuu eräs henkinen ongelmani: katsotaan nopeasti ja huolimattomasti, ja sitten mennään eteenpäin kuin päätön kana. Tuota hirttosilmukkaa kun ei sidota.

Se minkä missasin, oli kiinteä silmukka. Puolustelen itseäni sillä, että DD:n markkinoimassa whoopie slingissä kiinteä silmukka on eri narun osassa kuin muissa, joissa se on pidemmässä osassa. Tai ainakin siltä on näyttänyt, koska nyt tunnen itseni hyyyvin epävarmaksi.

Kuitenkin. Se kiinteä silmukka ängetään sinne kankaan tunneliin. Joko solmitaan vakiona olevaan kiinnityssysteemiin (jolloin kannattaa kylläkin vetää läpi säätösilmukka edellä) tai tökitään jonkun kepin avulla.

Sitten vain pujotetaan säätösilmukkapuoli kiinteä silmukan läpi ja kirrataan tehty lenkki maton puoleiseen päähän. Urakka on valmis (siis henkisesti, en tehnyt sitä vielä reaalimaailmassa).

Nyt kun yksi murheen aihe on ratkottu, ja mentaaliharjoitukset riittävät, niin on aika hypätä juoksumatolle, että jaksaa sitten kesällä raahata tuota pari kiloista majoitettu (suurimman osan aikaa taitaa kulkea käyttämättömänä kajakin kyydissä :rofl: )

Nyt tosin murehdin, että onko tuo sidonta riittävän pitkä :flushed: