Rentoutumismelonta Hiidenveden Kuninkaanlahdelle

Edellispäivät ovat olleet kovempaa tuulta. Ja hellettä. Ja huomenna on kovempaa tuulta. Je hellettä. Joten koska tänään luvattiin sellaista 2 m/s tuulta — ja hellettä — niin suuntasin kajakin kanssa järvelle.

Ajatuksena oli piipahtaa Hiidenveden luoteiskulmassa, Kuninkaanlahdella. Olen käynyt kahdesti Vanjoen paikkeilla olevalla niemi/lahti-kohdalle — se, jossa näkee selvästi, miten Hiidenvesi on joskus geologisissa myllerryksissä revennyt.

Minulla kestää, keleistä ja innosta riippuen, 45 minuutista tuntiin päästä niille paikkeilla. Joten ensimmäisellä kerralla, jolloin otin kohteeksi Vanjoen suun, ei ollut intoa jatkaa pidemmälle. Toisella kertaa loppui päivänvalo. Nyt olin paremmalla ajalla liikkeellä, joten päätin selvittää tuonkin lahdenpohjukan.

Olen jonkun kerrankin maininnut kuinka surkea olen vesillä arvioimaan matkoja. Minulla on tapana mennä kaikki melontareissut joillan etapeilla, eli otan määrätyn kiintopisteen, ja kun pääsen sinne, niin suuntaan seuraavaan. Se on oikeastaan ainoa tapa pitää suunta, meloo tai vaeltaa. Nyt arvioin joka kerta suunnilleen etäisyyden metreissä ja kauanko melonta veisi aikaa.

Metreissä arvioin koko ajan matkan aitoa lyhyemmäksi, mutta ajankäytössä osuin hyvin lähelle. Toki tuota helpotti se, että olin kuitenkin tutuilla vesillä.

Kun pääsin saarelle, joka on aiemmin ollut paluun kääntöpiste, niin pidin kelluvan paussin. Eli ajoin keulan rantaan tuulensuojaan, ja pidin tupakkapaussin. Ynnäilin siinä edessä olevaa matkaa.

Minulla oli kaunis ajatus kiertää rantoja pitkin. Kuninkaanlahti ei ole mikään atlanti, mutta ei se ihan pienikään ole. Mittailin silmämääräisesti etäisyyksiä ja ynnäilin kellonaikaa. Olin lähtenyt Pääkslahden rannasta aika tarkkaan kello 17 ja olisin valmis jatkamaan matkaa 18 paikkeilla. Jos pitäisin suunnitelmastani kiinni, niin olisin takaisin rannassa siinä 22 paikkeilla. Hieman liian myöhään, vaikka en varsinaisesti kellosta riippuvainen ollutkaan.

Mutta kokonaismatka ylittäisi jonkun verrankin 20 km, enkä edellisen Väänteenjoen retkimelonnan jälkeen ollut henkisesti valmis moiseen.

Oli vastahankaan toinenkin syy. Tuohon aikaan oli vielä +28 astetta ja vaikka ilta viilenisi, niin kylmä ei tulisi.

Tuuli, huimaavat 2 m/s, puhalsi lounaan ja idän suunnalta, joten minulla oli mennessä myötätuuli. Toki se helpottaa hieman melontaa, mutta myötäinen ei viilennä. Minulla oli kuuma. Tuokin on hieman vähättelyä, sillä ensimmäinen 45 minuuttia oli nostanut melkoisen hien.

Olin tuolla ensimmäisellä 5 kilometrin etapilla hikoillut… paljon. Aina muutaman melanvedon jälkeen sain pyyhkiä hikeä silmistä. Oli itseasiassa niin kuuma, että harkitsin vakavasti takaisin kääntymistä.

Jatkoin matkaa, mutta lyhyemmän kaavan mukaan. Meloisin suunnilleen suoraan lähelle lahden perukkaa ja sitten tulisin pohjoisempaa rantaa myötäillen takaisin. Pitäisin ruokapaussin suunnilleen samoilla korkeuksilla kuin missä olin tuolloin, mutta veden toisella puolella pienemmällä saarella — olen ollut siellä ennenkin, helppo hiekkaranta rantautumiseen.

Nuo rannat ovat jossain määrin tylsät, joten en menettänyt mitään kulkemalla kauempaa rantaviivasta.

Juuri ennen kuin muutin itä/länsi-suunnan pohjoiseen päin lahdenperukoille, menin mantereen ja pienenpienen saaren välistä. Se kapeikko ei ollut juurikaan 12 metriä leveämpi, ja näytti hauskalta. Ja olihan se hauska — varsinkin siinä vaiheessa, kun oivalsin veden oleva luokkaa enintään 10 senttiä syvä. Pääsin siitä ilman sen kummallisempia taiteiluja, mutta kerran kajakki otti pohjakosketuksen.

Pohjoisranta on hauskempi. Johtuu täysin siitä, että sillä syrjällä on korkeita kallioita lähes koko Hiidenveden matkalla. Jääkauden aikainen juttu, koska sieltä suunnalta jää on paennut Nummelan suuntaan. Kun se pysähtyi hetkeksi, niin mukana viety maamassa rakensi Lohjanharjun, joka on osa Salpausselkää.

Yhdessä kohtaa kallio oli todella jyrkkä, ja myös vesirajasta tulee heti syvempää. Pystyin melomaan aivan rantakallion kupeessa murentimatta kareja ja muita kallionlohkareita.

Ruokapaussi oli hieman päiväretkitasoa. Pullo Ediä, yksi chili-kana-reissumies ja vartti pitko pullaa. Plus pari tupakkaa. Mutta kahvia ei ollut mukana.

Loppumatkan 5 km oli vain rutiinimelontaa. Palasin lähes samoja jalanmelanjälkiä kuin tullessa.

Melonta-aikaa kertyi 2:43 tuntia ja matkamittariin kertyi 16,4 km.

Viimeisellä pätkällä tuli täyteen kaudelle asettamani 300 km tavoite. Ai miksikö juuri 300 km? Ihan siksi, että melontaporukat palkitsevat omissa piireissään kauden aikana 1000 km meloneet, joten ajattelin, että jos saan kasaan edes kolmasosan noiden elämäntapamelojien kilometreistä, niin hyvä.

Kun olin saanut tavarat purettua ja kajakin köytettä auton katolle, niin oli taas hiki. Lähtiessäni ajamaan kotia kohti, niin kiukuttelin, että nyt voisi olla kiva päästä uimaan.

Ajoin muutaman sataa metriä ja aloin — taas — epäillä omaa mielenterveyttäni.

Olin rantautunut 50 metrin päässä uimarannasta. Itseasiassa rantautumispaikassakin on hiekkaranta. Minulla oli uimahousut mukana, ja pyyhe. Viimepäivien tuulet ovat siivonneet sinilevän tuolta suunnalta. Joten… miksi en sitten mennyt uimaan? Ei pysty sanomaan — koska olen idiootti?

1 Like

Ei liity melontaan, mutta mikä on yleisesti hyväksyttävä etäisyys ohittaa mökkiranta.
Ajattelin, että voisin retkiuida tuota Urajärveä ympäri tai miten sattuu, mutta jos uisin rannan suuntaisesti etten poukkoilisi veneilijöiden reitillä niin onko esimerkiksi 50m rannasta ihan ok?

Kyllä mä luulen. Varsinkin jos siinä ei oo ketään. Ja jos on ja tuntuu että menee liian läheltä niin sit ohitat kauempaa :woman_shrugging:

Mutta retkiuida, huh, tapahtuuko se jollain kellukkeilla tms vai miten pystyy pitää taukoa? Mulle vesipelkoisena jo toi 50metrin päähän rannasta uiminen on henkeäsalpaava kokemus :grimacing:

Uimari saa kulkea missä haluaa. Mutta jos haluaa mennä vesiliikenteen mukaan, niin kyse on määrittelemättömästä etäisyydestä, jolla

  • ei aiheuteta haittaa
  • on mahdollinen (eli 6 m salmessa ei vaan pysty olemaan 50 m rannasta)

Aika yleinen käytäntö on vähintään 25 metriä ja 50 m on parempi. Jos on hankaluuksia miettiä pituuksia, niin ottaa 30 askelta niin aletaan lähtestyä 25 metriä — ei se paljon ole.

Mutta uimari ei saa koskaan mennä rannasta kauemmas kuin minkä pystyy aina ja missä tahansa tilanteessa, myös väsyneenä, uimaan.

1 Like