Raisa Omaheimon kolumni: Nuoria on turha syyttää työelämätaitojen

Omaheimo syyttää osaamattomia (ja piittaamattomia) työnantajia ja varsinkin esimiehiä siitä, että nuoret eivät opi työmaailmaa. Toinen syy on tietenkin se, että kesätöitä ei ylipäätään ole enää suuremmin.

Olen tismalleen samaa mieltä. Paitsi että ongelmahan ei ole mitenkään nuoriin rajoittuva, vaan koko työelämää koskeva.

Joku kioski ja pikkupulju on oma juttunsa. Siellä aina/melkein aina joudutaankin asioimaan omistajan kanssa. Mutta isommissa yrityksissä ei. Siellä on väliporras, työnjohto. On ihan se ja sama kutsutaanko moista vuoropäälliköksi, myymäläpäälliköksi tai miksi tahansa — mutta hän on työnjohtaja.

Ja tästä se ongelma sitten syntyykin.

Työnjohtaja mielletään työnantajan edustajaksi suhteessa työntekijöihin. Mutta ei se pidä paikkaansa. Työnjohtaja on koordinaattori. Se, että hän käyttää monissa asioissa työnantajan valtaoikeuksia, on oma juttunsa — ja vain vahvistaa käsitystä, että työnjohtaja on työnantaja.

Ongelma on siinä, että työnjohtajia ei kouluteta. He saattavat saada jonkinlaista omaa työnohjausta, riippuen yrityksen koosta, mutta useimmiten eivät oikein mitään. He oppivat työssään.

Joten törmätään kahteen, kun puhutaan osaamattomista työntekijöistä:

  • piittaamattomiin ja osaamattomiin yrittäjiin
  • osaamattomiin työnjohtajiin (joista osalla on noussut kusi päähän)

Mutta ei siitäkään päästä yli ja ympäri, että osa työntekijöistä ei vaan

  • osaa kelloa eikä kalenteria
  • osaa lukea
  • osaa ylipäätään oppia tai olla edes aktiivinen

Ei sitä tilannetta korjaa osaava esihenkilö tai työnjohtaja.

Aikoinaan työympäristö koulutti kakarat. Eikä mitenkään hellästi, jos oppi ei meinannut mennä perille. Mutta nykyään koulu jo aloittaa lähtökohtaisen ajattelun, että tullaan viihtymään.

Anteeksi keskiaikainen ajatteluni, mutta

  • kouluun ei tulla viihtymään, vaan oppimaan
  • töihin ei tulla viihtymään, vaan tekemään niin paljon tuottavaa työtä, että on palkkansa väärtti

Se, että koulussa tai töissä on siedettävän mukavaa, on tietysti plussaa. Ei kukaan jaksa olla paskassa paikassa. Mutta viihtyvyys ei ole ensisijainen asia ja töissä joutuu aina luopumaan omasta vapaa-ajastaan ja tekemään aika ajoin (tai välillä aina) sellaista mistä ei tykkää ja jopa lyömään kätensä paskaan — välillä sananmukaisesti.

2 Likes

Tämä on asia josta paljon puhutaan yhden meidän lapsen kanssa. Hänellä on ihan mukava työpaikka mutta yhteishenki ei niin kiva toisinaan joka tottakai väsyttää hänen luonteella varustettua tyyppiä.
Mutta hänellä on etu että pystyy tehdä töitä yksin tai työkaverin kanssa.
Jokaisessa työpaikassa on omat hyvät ja huonot puolet. Yksikään työpaikka ei ole sellainen että olis joka päivä huisin hauskaa.

Mutta joo, paljon on sellaista mitä oletetaan että nuori jo osaa tehdä vaikkei olisi asiaa kertaakaan näytetty. Sanotaan vaan että no kyllähän sä koulussa sen oot oppinu tms. Mitä väliä sillä, aina voi silti näyttää miten asia hoidetaan eikä olettaa.

1 Like