Pyridoksiini (B6-vitamiini)

Alunperin julkaistu: Pyridoksiini (B6-vitamiini) | Katiska

Pyridoksiini (B6-vitamiini) on yhteisnimi, joka pitää sisällään ainakin neljä vitameeria, joista kolme muotoa on biologisesti aktiivisia. Se osallistuu B-vitamiinien tavoin koentsyymien osana useisiin koiran elimistön aineenvaihdunnallisiin tehtäviin ja sitä pidetään myös yhtenä ns. neurovitamiineista.

Tärkeimpiä vaikutuksia

  • osallistuu mineraali-, proteiini- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan
  • tuottaa hermovälittäjäaineita
  • säätelee punasolujen muodostumista
  • estää veren kokkaroitumista

Tärkein saantitie

  • sianliha
  • linnut
  • kala

Tarve

  • NRC: 49 µg/kgME
  • ruuan korkea proteiinipitoisuus nostaa tarvetta
  • FEDIAF: 150 µg/100 gKA

Muunnos

  • Pyridoksiinin määrä ilmoitetaan analyyseissä pyridoksiini vitameeri HCL vastaavana määränä

Pyridoksiinin vitameereista aktiivisia ovat vapaa pyridoksiini, pyridoksaali ja pyridoksamiini. Ne muutetaan maksassa, punasoluissa ja muualla elimistössä kahdeksi muodoksi, pyridoksaalifosfaatiksi ja pyridoksamiinifosfaatiksi, jotka ovat proteiinisynteesin koentsyymejä. Niitä käytetään mm. aineenvaihdunnassa sekä proteiinisynteesissä. Varsinkin tryptofaanin aineenvaihdunta on riippuvainen pyridoksiinin määrästä. Samaten rikin käyttö vaatii pyridoksiinia, sillä tauriinia, kysteiiniä ja metioniinia ei voida käyttää aineenvaihdunnassa ilman sitä.

Elimistössä suurin osa pyridoksiinista on lihaksissa ja pienempi osa maksassa. Kummassakin se on glykogeenifosforylaasi-entsyymin osana, joka kiihdyttää glykogenolyysiä eli glykogeenin (varastosokerin) pilkkomista glykoosiksi energian tuotantoon soluissa.

Ruuassa pyridoksiini on joko vapaassa muodossa tai sitoutuneena glukoosiin, ja se imeytetään ohutsuolesta joko suoraan tai osittain hydrolisoituna. Pyridoksiini eritetään virtsaan, ja keskimääräisesti ilmoitetaan, että annostellusta pyridoksiinista on koirilla noin 20 prosenttia löydettävissä virtsasta. Märehtijät tuottavat itse suolistoflooran avulla tarvitsemansa pyridoksiinin, mutta vaikka myös koirat tuottavat osan pyridoksiinista paksusuolessa, niin sekä imeytymisen vaikeus kuin myöskin määrät aiheuttavat sen, että oma tuotanto ei riitä.

Pyridoksiinista on harvemmin varsinaista puutosta, mutta lievempää vajaasaantia voidaan tavata sairausaikoina, stressissä, tiineyden ja imetyksen aikana sekä kovassa rasituksessa.

Puutokseen liittyy aina luuston ja hermoston oireita, sekä sekalaisesti oksentelua, painon laskua, väsymistä, ärtyneisyyttä, masennusta, pienisoluista anemiaa, hilseilevää kasvoihottumaa, limakalvomuutoksia ja suupielten halkeilua. Ihmisillä on lapsilla havaittu myös epilepsiaa ja aikuisilla huimausta, ääreishermojen tulehduksia sekä rannekanavaoireyhtymää.

Puutosoireiden laajuus liittyy usein siihen, että pelkästä pyridoksiinista on harvemmin puutetta, vaan usein on kyse laajasta B-vitamiinien puutteesta. Se vaatii koirilla huomattavan vähäistä lihan ja elinten käyttöä, ja normaaliruokinnalla puutetta ei saada aikaiseksi.

Pyridoksiini on ruuassa kohtuullisen vakaa ja sen kypsennyshävikki on matala. Sen sijaan se ei kestä valoa, ilmaa eikä emäksisyyttä.

Naisilla on pyridoksiinia käytetty PMS-vaivoihin ja raskauspahoinvointiin, mutta suurilla annoksilla. Onnistumisprosentti on kuitenkin ollut kehnohko. Olisi mielenkiintoista tietää, että voisiko B6-vitamiini auttaa nartuillakin vastaavissa kiimaan ja tiineyteen liittyvissä ongelmissa. Olen kokeillut sitä muutamilla nartuilla, mutta hyötyä en havainnut.

Pyridoksiini imeytyy passiivisesti eli mitä suurempi määrä sitä saadaan, niin sitä enemmän sitä myös imeytetään. Riboflaviinilla sen sijaan on aktiivisempi imeytyminen, joka kyllääntyy määrän noustessa ja imeytymistä vähennetään. Säätelyä ei siis siltä osin pyridoksiinilla ole. Tästä aiheutuu se, että pyridoksiini luokitellaan B-vitamiineista helpoimmin myrkytyksiä aiheuttavaksi. Siitä huolimatta riboflaviinilla on alhaisempi LD50-arvo akuutille suun kautta saadulle annokselle – pyridoksiinille LD50suun kautta saatuna on 1 g/kgEP.

Ihmisillä 100 – 500 mg annokset ovat pitkäaikaisessa käytössä aiheuttaneet osalle neurologisia ongelmia, mutta koirilla ei ole saatu oireita annoksilla 20 – 25 mg/kgEP. Sen sijaan 50 mg/kgEP aiheutti oireita. Vielä isommat annokset, yli 150 mg/kgEP vähintään viikon ajan ovat aiheuttaneet hermosto-oireita sekä painonlaskua, jotka ovat korjautuneet kun annostusta on laskettu. 90-luvulla on beagleille ilmoitettu myrkylliseksi annokseksi kolme grammaa, joka olisi noin 200 mg/kgEP. Laajempia hermostovammoja saatiin koirille aikaiseksi antamalla 150 mg/kgEP 100 – 112 päivän ajan.

Määrät ovat niin isoja, että yliannostus on ravintoteitse täysin mahdotonta. Myrkytyksen saaminen edellyttää lisäravinteita, kuten purkin ryöstämisen, ja siinäkin pidemmällä aikavälillä. Ruuassa turvalliseksi rajaksi on ilmoitettu 1 g/kgMA enintään 60 päivän ajan ja 500 mg jos ruokitaan yli 60 päivää. Nyrkkisääntönä on, että tarvitaan yli tuhatkertainen ylitys tarpeeseen, ennen kuin saadaan myrkytys aikaiseksi.

Yksi B6-vitamiiniin eli pyridoksiiniin liittyvä lisäravinnekysymys tulee nykyään useammin ja useammin esille: uskaltaako Vidan sinkkiä käytää koiralle, koska siihen on lisätty B6-vitamiinia.

Lyhyt vastaus on, että uskaltaa. Lisätyllä B6-vitamiinin määrällä ei ole merkitystä — ainakaan riskipuolella.

Pidempi vastaus on hieman monimutkaisempi. Tai ei monimutkaisempi ole, vaan… pidempi.

B6-vitamiini on yksi niistä harvoista B-vitamiineista, joista voi tulla yliannoksena ongelmia. Hyvä esimerkki (tai ainakin esimerkki…) siitä, että määrä tekee myrkyn.

Tiedetään, että sellainen 25 mg/kgEP ei haittaa mitään. Tiedetään myös, että yhdessä Vidan sinkkipillerissä on 4 mg B6-vitamiinia. Yksinkertainen jakolasku 25/4=6,25 kertoo, että 6 pilleriä, ja vartti päälle, per painokilo on turvallinen määrä.

10 kg koira voi siis huoletta syödä 62,5 tabua Vidan sinkkiä päivässä, eli puoli purkillista, ilman pelkoa. Taatusti mainittu koira ripuloi ja oksentelee, mutta ei B6-vitamiinin takia, vaan rajun sinkkiöverin seurauksena.

Oletettu myrkytysraja, joka on eri asia kuin tappava, alkaa B6-vitamiinilla annoksella 50 mg/kgEP. Jakolasku 50/4=12,5 kertoo sen pillerimäärän, jota ei saa antaa joka päivä, jos haluaa välttää koirallaan B6-vitamiinin myrkytyksen.

Ja samaten käytännön tasolla 10 kg koiralla — älä anna 125 pilleriä, eli noin purkillista, joka päivä ja kaikki on hyvin.

Laskemista voidaan jatkaa vielä pidemmälle, vaikka nyt on jo aivan selvää, että sinkkitableteistakaan ei myrkytystä voi millään tavalla saada. Otetaan mukaan kuolemanriski. Se ilmaistaan usein termillä LD50, joka kertoo tilanteen, jossa puolet koe-eläimistä on kuollut määrätyllä annoksella.

B6-vitamiinissa akuutin, eli kerta-annoksen, koiran LD50 annos 1 g/kgEP tai sama 10-kertoimilla: 1000 mg/kgEP.

Kun et anna 10 kg koiralle 250 pilleriä eli hieman päälle kahta purkkia Vidan sinkkiä kertalaakista, niin et joudu pohtimaan onko koiralla 50-50 mahdollisuudet kuolla. Tuokin on teoreettinen määrä, sillä moinen määrä sinkkiä saa koiran takuuvarmasti oksentamaan, jolloin sillä ei enää olisi tuota määrää B6-vitamiinia sisuksissaan.

B6-vitamiini on ehdottoman tärkeä, kuten ylipäätään kaikki B-vitamiinit. Ja kun sen yksi oleellisen merkityksellinen rooli on olla mukana aina kun proteiineja käsitellään millä tahansa tavalla, niin lisäannoksesta B6-vitamiinia ei todellakaan ole haittaa.

Se, että onko sinkkitabketin 4 milligramman annoksesta mitään iloakaan, on sitten on juttunsa.

Vertailuna. B6-vitamiinia saadaan eläinperäisestä ruuasta riittävästi — myös ihmiselle, koska ihminen on ruuansulatukseltaan ja aineenvaihdunnaltaan sekasyöjä, ei vegaani. Kun vilkaistaan Finelin arvoja, jotka toki ovat hieman epäluotettavia varsinkin koirien rehujen suhteen, niin saadaan hieman suhdetta siihen paljonko tarvitaan kattamaan yksi Vidan sinkkipilleri:

  • broilerin jauheliha tarvitaan noin 1,4 kg
  • 17 % naudan jauhelihaa vaadittasiin 950 g
  • naudan maksaa 390 g

Siinä suhteessa Vidan sinkki antaa huomattavan paljon. Plus jos vielä mietitään sitä niin, että 10 kg koiran perustarve on noin 275 µg eli se tyydyttyisi vaikka naudanlihassa 150 gramman ruoka-annoksessa, niin Vidan antama lisä on totaalisen turha.

Mutta se on haitaton.

Sitten mukana on hieman kysymysmerkkejäkin. Leader ei ilmoita mitä B6-vitamiini aidosti on. Se on eräänlainen yleisnimi, joka kattaa useita erilaisia samankaltaisia B6-vitamiiniksi kutsuttuja aineita. Niistä osa kestää säilytystä heikommin kuin toiset, ja osa ei ole ollenkaan vitamiiniaktiivisia. Täysin samanlainen tilanne kuin esimerkiksi E-vitamiinin kohdalla on. Mutta se herättää kysymysmerkin, että saadaanko sinkkitabletista ylipäätään ilmoitettua B6-vitamiinimäärää koiran, tai omistajan, käyttöön.