Pyörötarha

Pyörötarha on pyöreä hevosten juoksutustarha. Hevosta opetetaan määrättyihin apuihin ja käsittelyyn moisessa. Yksinkertaistetusti hevonen on pitkässä juoksutusnarussa ja ohjaaja on keskellä ja hevonen juoksee ympyrää.

Hevonen on pakoeläin, jonka takia se menee pakotteesta poispäin. Ja aivan samasta syystä paineen poistuminen on sille palkkoa. Namittajat voivat selitellä porkkanat suussa ihan mitä huvittaa positiivisesta koulutuksesta ja hevosmiestaidoista, mutta aivan samaan heidän toimintansa perustuu. Itseasiassa hevosen ohjastaminen ja ratsastaminen perustuu paineen väistämiseen täysin riippumatta koulutusuunnasta.

Kun hevonen pyörötarhassa, niin se voi mennä vain eteenpäin. Ja koska tarha on pyöreä, niin hevonen ei pääse ihmistä karkuun, ja kilometrit eivät koskaan lopu kesken. Toki hevosta voidaan kouluttaa (tai juoksuttaa muuten vaan, treenin tai kuntoutuksen takia) juoksuliinalla isommallakin kentällä tai laitumella, mutta seinä helpottaa elämää — se kun rajoittaa hevosen vaihtoehtoja.

Ihan samasta on kyse koiratarhoissa.

Kunnolliset pyörötarhat ovat on tehty aidosti umpiseinillä. Joko lautaa tai peltiä. Hyvissä on lisäksi katto, että elämä olisi mukavampaa. Joten ne eivät ole halpoja.

Paitsi jos tekee halvan.

Aittatolppia sopivin välein. Aita on Puuilosta ostettua sellaista rakennussuojamuoviaitaa. Oli muuten sitten paljon ohuempaa kuin meinattiin. Ja sitten päällä menee vielä (kylmä) sähkölankaa muistuttamassa hevosta, että edes päätä ei viedä aidan yli.

Olipahan nopein aitaprojekti mitä olen koskaan tehnyt.

Juoksu-ura sitten tehtiin lantalaan ajetusta kutterista. Kaikkihan tietää, että se maatuu ihan pahuksen huonosti, joten sitä tavaraa riittää.

Suurin osa ajasta meni ensin kaksimetristen nokkosten nyppimiseen. Ja nyt ei puhuta muutamasta, vaan läpipääsemättömästä viidakosta. Nokkosethan antautuivat helposti, nehän eivät panosta vahvaan juuristoon.

Se mihin ne panostavat on juuristoverkosto.

Tuo satsi tuli neliön alueelta.

Mutta sitten päästiin ajamaan kehnosti maatuvaa kutteria juoksu-uralle.

Jos joku nyt väittää, että tuo ei ole kutteria, niin parempi pitää mölyt mahassa. Kun minä sanon, että se on kutteria, niin se jumalavita on kutteria.

Lantalan pinnassa ei ollut kuin sellainen 5 - 8 senttiä maatumatonta tavaraa — eli viimeinen kerros, joka talven viimeisinä päivinä siihen ajettiin. Sen alla oli sellainen 30 senttiä löysempää, mutta jo vahvasti multaan päin kallellaan olevaa tavaraa. Siitä sitten eteenpäin olikin multana.

Joten meillä ei sitten ollutkaan sitä kierrätyskutteria, jonka päälle oltiin laskettu. Joten ajetaan tuota hilkun vajaa maatunutta pohjaksi, ja sitten talvella siivotaan tallit tuohon kusisten purujen osalta.

Tuo tavara ei sitten kelpaa pelloille, koska siinä ei ole typpeä. Kun kysytään luontopuolelta, niin tuo on Olkiluodon jälkeen eräs pahimmista ongelmajätteistä, koska siinä on typpeä.

Ja edelleen — hevospuoli tietää taivahan totena, että kutteri ei maadu. Minä väitän tällä hetkellä, että se riippuu ihan siitä miten sen annetaan kompostoitua. Jos se ajetaan siirtolavalle ja vedetään pressu päälle, niin eihän niissä olosuhteissa maadu edes paska.

Niin tai näin, niin meillä on viittä vaille valmis round pen, ympyrätarha.