Pesimärauha

Huomisesta alkaa viikon sateet, joten yritän nyt viime hetkillä ajaa kaksi huonointa laidunta alas siitä vähästä mitä tämän paskan jäisen talven jäljiltä on versonut. Plus samalla yrittää levittää paskakasoja. Siinä on taas kyläläiset ihmeissään kun menen keltaisella stigalla laitumia ees taas.

Meillä on kesälaitumiksi joku 3,5 hehtaaria. Kasvussa on ehkä kolmasosa. Loput on ottaneet pahasti siipeensä ensin jään takia ja sitten tulvasta. Toivottavasti ne lähtevät kasvuun tai heinäkuun alussa meillä menee hevoset lahtiin.

Yhden lohkon puolessa välissä on lähde. Tai on niitä useampi tällä mäellä, mutta se on isoin ja koska viimeisenä vuokrakeväänä naapuri päätti kyntää aikoinaan snadin lammen tapaisen, niin siinä on sitten tällä hetkellä sellainen parin aarin kosteikko.

Kun pääsin niittohommissa niille kulmille, niin paikalla pähkäillyt töyhtöhyyppäpariskunta ei ollut tilanteesta kovinkaan innoissaan. Isäntä yritti houkutella muualle ja jossain vaiheessä emä veti maassa siivet leviäksi ja oli sen näköinen, että kohta alkaa muuten sitten turpasauna.

Pidin kahvipaussin ja kiikaroin kuistilta, että millä hollilla se pesä oikein on. Toki se on siinä kosteikkoalueella jossain, mutta jospa saisi tarkemmat koordinaatit. Emä patsasteli huomattavan paljon yhdessä määrätyssä paikassa, joten palasin katselemaan mikä kohta täytyy kiertää.

Ei sieltä pesää löytynyt, mutta yksi kakara kylläkin piilottelemassa ruohojen joukossa. En etsinyt loppuja, koska suunnilleen samoilla neliömetreillä ne ovat — siis jos pesintä on onnistunut kunnolla.

Töyhtöhyypän lapsukaiset ovat ns. pesäpakoisia, eli häipyvät pesästään heti kun kynnelle kykenevät. Vanhemmat sitten ruokkivat niitä maahan aina löytäessään jonkun jälkikasvustaan.

Hyvä esimerkki siitä, että läheskään aina löydettyjä poikasia ja pentuja ei saisi pelastaa, vaikka kuinka olisi eläinystävä.

Töyhtöhyyppä on sellainen mustavalkoinen, hieman rastaan kokoinen lintu. Päässä sillä on taakse taittuva selvä letti. Yleinen peltojen ja kosteikkojen lintu ja aikainen muuttaja, mutta taantumassa — ja syykin on selvä: maatalous sekä salaojitukset.

Tuo on sellainen asia, jota olen miettinyt vuosia. Peltotyöt nimittäin lahtaavat aika paljonkin asukkaita. Heinämailla varmaan vieläkin enemmän, koska sato otetaan kahteen kertaan — tosin kun ensimmäiset heinätyöt tehdään juhannuksen jälkeen, niin iso osa lienee jo saanut ensimmäisen poikueensa maailmalle.

Kylän luomuviljelijä parturoi muutama vuosi sitten yhden harjun kaljuksi. Aloitti metsätyöt kesäkuun alussa. Kun katselin moton avohakkuuta metsässä, jossa tiesin olevan liuta pöllöjä, jonkun verran tikkoja, aika ajoin metsäkanalintuja ja melkoisesti pienempää tirppaa, niin oikeastiko koirien kiinnipitoaika on niin helvetillisen tärkeää?

Samaa ajattelin siinä vaiheessa, kun sama maajussi raivasi ja kuivatti yhden pienen soisen palstan peltomaaksi.

No, meillä on nyt osa laitumesta rauhoitusalueena, ainakin siihen asti, että löytävät uudet väistötilat jostain.

Aika paljon oli muuten sisiliskojakin. Olen aina luullut, että harrastavat toisenlaista maaperää.

Töyhtöhyyppähän on hyvin pitkälle yhtä kusipää kuin joutsen. Kellään ei ole mitään asiaa samalle reviirille. Ymmärrän sen, että pariskunta karkotti ketun, mutta ne vetää turpiin yhtälailla myös variksia ja harakoita. Senkin vielä jollain tapaa ymmärrän, koska nekin ovat tilaisuuden sattuessa pesärosvoja.

Mutta se, että ei päästetä laitumelle edes västäräkkejä, alkaa vaikuttamaan ylireagoinnilta. Se itikansyöjä ei tietääkseni ole kiinnostunut sen isommasta ravinnosta.

Meillä meinas kyyhkynen tehdä pesän mäntyyn joka on just kulkuväylällä. Onneksi ymmärsi siirtyä ajoissa muualle kun siinä kuljin ees taas eikä jääny väkertää pesää loppuun. Siitä ei välttämättä olis haittaa ollut mutta niistä variksista ja harakoista kyllä jotka olis yrittäny munat varastaa, ei olis ulos ollu asiaa.

Mutta sitten taas tuijassa on jonkun pikkulinnun pesä, ja se on oikeastaan vielä enemmän kulkuväylän vieressä ja koirien aitauksen sisällä mutta niin vaan siellä taitaa olla jo poikaset ja ne ei oo kulkemisesta häiriintyny. En oo nähny mikä lintu sinne suojaan pujahtaa kun niin nopeasti aina lentää.

Töyhtöhyypät kyöräsi laitumelta iltapalaa hakemaan tulleen ketun. Mielenkiintoista oli, että hetken kuluttua talkoisiin liittyi toinen, kauempana pesivä, pariskunta.

Tuo töyhtöhyyppähän on vielä suurempi kusipää kuin arvasinkaan.

Meillä on ollut harakat jonkinlainen ongelmanpoikanen. Ihan niin simppelistä syystä, että he hakkaavat hevosten paskat rikki, jolloin siivoaminen on lähellä mahdotonta.

Nyt heräsin siihen, että harakoita ei ole näkynyt, kuin joku yksinäinen joskus ja harvoin. Aloin ihmettelemään, että onko talvi tappanut ne kaikki.

Hitot — hengissä ne on. Töyhtöhyypät ei vaan päästä niitä laitumelle.

Nyt ne yrittää ajaa russelit pois pihasta. Onnea yritykselle, koska nuo valkoiset pikkupirut ottivat haasteen vastaan ja etsivät piha-aidoista pikkukoiran mentävää rakoa laitumen suunnalle.

Töyhtöhyypän pesimärauha on päättynyt. Selvisi myös miksi se laajensi reviiriään pihan suuntaan. Tuossa pari päivää sitten kolme kakaraa harjoitteli lentoon lähtöä ja laskeutumista haastavammille alustoille, kuten hevosten laitumen vieteriportin päälle ja aitatolpan nokkaan.

Eilen sitten huomasin, että töyhtöpäät ovat hävinneet. Ja tänään varikset olivat palanneet laitumelle.

Aika kauan töyhtöhyypän kakara sitten kasvaa lentokykyiseksi. Haudonta kuitenkin alkoi ja aiemmin keväällä. Ja tuskin se toista poikuetta maailmalle nyt pisti.

Se tiedetään, että eäinkanta muuttaa ympäristöön. Noinkohan töyhtöhyyppä vaikutti laitumen pienötököihin, koppakuoriaisiin ja muihin? Varikset ja harakat hakkaa aina hevosenpaskat hajalle ja syövät mitä sieltä sattuvat löytämäänkin. Mutta nyt ne eivät ole päässeet tekemään, sitä koska takatukkatyypit eivät ole päästäneet muita paikalle.