ūüćĹ Parisuhteiden karikot

Minna ja minä olemme jakaneet sängyn ja lusikat joltisenkin aikaa. Joten kumpikin on oppinut ja tottunut toistensa tapoihin ja omituisuuksiin jo aikaa sitten. Tai en minä ihan aina tottumisesta tiedä, mutta oppinut elämään asioiden kanssa kuitenkin. En esimerkiksi ymmärrä miksi peruselintarvikkeita, kuten suklaata, täytyy piilottaa.

Mutta aina aika ajoin tulee uutta vastaan.

Meillä on jääkaapissa paria eri laatua kreemiä, sellaista valmista. Vaniljaa ja suklaata. Kysyin ihan rutiinikysymyksen, että onko se ostettu jotain määrättyä tarkoitusta varten, vai syömiseen. Minua katsottiin kuin vajaamielistä ja todettiin, että leivontatarvikkeitahan ne on. Ei kukaan syö hiivaakaan vain siksi, että sitä on kaapissa.

Typerä vertaus. Ostetaanhan hilloja ja torttutäytteitäkin, tai niitä erivärisiä kiiltäviä ripoteltavia juttujakin, tai vaikka murskattua Mariannea. Ja kaikki voi syödä, sellaisenaan. Niin tottakai kreemiäkin.

Siihen todettiin, että hyvä kun tuli puheeksi ja täytyy varmaan sitten aina muistuttaa ja ehkä myös merkitä mitä saa syödä suoraan purkista ja mitä ei.

Todella typer√§√§. Tosin varmistin, ett√§ jos ne tulevat p√§iv√§m√§√§riins√§, niin saanko sitten sy√∂d√§ ne. Sain luvan. Niiss√§ on muuten tolkuttoman pitk√§t myyntiajat. √Ąrsytt√§v√§√§.