Paljonko koira tarvitsee energiaa?

Alunperin julkaistu: Paljonko koira tarvitsee energiaa? | Katiska

Kun aletaan miettimään koiran syömistä ja ruokakipon sisältöä, niin useimmiten kumpuaa kaksi kysymystä: kuinka paljon koiran täytyy syödä ja kuinka paljon koiran täytyy saada energiaa.

Usein nuo tarkoittavat kysymystasolla samaa, mutta silti kyse on kahdesta eri asiasta. Vastaus kysymykseen kuinka paljon koiran täytyy syödä kertoo kaikkien ravintoaineiden summan. Vastaus kysymykseen kuinka paljon koiran täytyy saada energiaa kertoo kalorit, ja siten rasvan sekä hiilihydraattien määrän.

Katiskan Energia-juttua oli kommentoitu:

En ymmärtänyt. Etsin helppoa laskuria, jolla voisin karkeasti arvioida koirani energiantarpeen.

Kyllä, tuo piti paikkaansa. Otsikoinnista Energian tarve huolimatta juttu selitti energiakäsitteen perusteita, ei energian saannin tarpeesta. Valitettava fakta tosin on, että on mahdotonta tehdä helppoa laskuria, tai edes vastata yksiselitteisen helposti mikä on koiran energiantarve. Tai on:

koiran aito energian tarve täytetään sellaisella ruokinnalla, jolla koiran paino on sopiva.

Kuten jokainen taatusti tietää, niin tuo saavutetaan käytännön elämässä useilla eri ruokintatavoilla ja ruokamäärillä, jopa samankokoisten koirien välillä.

Jos haluaa helpon vastauksen, niin kannattaa hypätä heti jutun loppuun.

Tarve

Koira tarvitsee lämpöneutraalissa ympäristössä (ei liian kuuma, eikä liian kylmä) ylläpitoenergiakseen 500 – 550 kJ ME/kgME (ME = Muuntokelpoinen energia, kgME= kg0,75 = Metabolinen paino). Tämä tarkoittaa sitä, että 30 kiloisen koiran laskennallinen ylläpitoenergian tarve on 6409 – 7050 kJ, eli 1530 – 1684 kcal, vuorokaudessa. Tämä tarve kasvaa työn mukaan. Kilpailevalla greyhoundilla energian tarve on käytännössä sama, mutta esimerkiksi tunnin metsästävällä metsäkoiralla tarve kasvaa 1,1 kertaiseksi, päivän metsästysrupeama nostaa energiantarpeen 1,4 – 1,5 kertaiseksi ja päivän aherrus valjakon edessä vaatii 2 – 4 kertaa yli. Lämpötilan lasku nostaa energian tarvetta, sillä koiran on tuotettava lisää lämpöä. Paksuturkkisilla roduilla tämä kriittinen lämpötila on noin 0°C, lyhytturkkisilla etelän ihmeillä, kuten greyhoundilla, jo aikaisemmin. Silloin lasketaan koiran tarvitsevan 12,5 kJ ME/kgME enemmän.

Kun haluat laskea koirasi laskennallisen energian tarpeen, niin

  1. korota koirasi elopaino potenssiin 0,75, niin saat sen metabolisen painon
  2. kerro metabolinen paino 550:llä, niin saat päivän perusenergian tarpeen

Tuo pätee peruslaiskoilla normilämpötilassa, kun ne eivät tee kovaa työtä.

Jatkokurssimateriaalia taasen on, että tuo ei kerro koiran energian tarvetta. Se kertoo sen ruokamäärän, jota tarvitaan pitämään koira painossaan, kun ruuassa on määrätyissä ja hyvin epäselvissä suhteissa proteiinia, rasvaa ja hiilihydraatteja, niin annoksen laskennallinen energia on oltava ns. tarvelaskun mukainen.

Tämä on asia, joka useimmille vaikea ymmärrettävä. Ruuan energiamäärät ovat vertailuarvo, jolla verrataan samankaltaisia annoksia keskenään. Se ei ole se energiamäärä, jonka koira saa tai jonka koira tarvitsee.

Koska 550 kilojoulen sääntö vaatii mukaan hiilihydraatin, niin sitä ei saisi käyttää raakaruokittujen koirien energialaskuihin. 200 – 300 kj/kgME olisi lihapohjaisessa ruokinnassa lähempänä totuutta.

Kulutuksen hankaluudet

Tarvelasku kertoo koiran teoreettisen energiantarpeen, kun ei huomioida koiraa. Tuo tarkoittaa sitä, että jokaisella on kuitenkin aidosti erilainen tarve. Osa ihmisistä pysyy hoikkina, vaikka söisivät mitä. Osa taasen lihoo kymmenen kiloa vain siksi, että ajattelivat syövänsä pullan kahvin kanssa. Aivan sama pätee koirilla.

Tuo johtuu kahdesta pääasiasta:

  • ruuansulatuksesta
  • aineenvaihdunnan nopeudesta

Jos koira on ns. läpipasko, niin sen on saatava enemmän ruokaa. Tuo on periaatteessa aivan eri asia kuin energian tarve, koska kyse on ruuansulatuksesta eli kuinka hyvin koira saa ruuan sisältämät kalorit. Jos ruoka ei sula kunnolla ja omistajalla menee kakkapussien ostamiseen lähes saman verran kuin ruokaan, niin koira ei sulata ruokaansa riittävän hyvin tai sillä on nopea suoli. Toinen koira taasen tuottaa jäniksenpapanoita ja kaikki syötetty tarttuu kylkiin. Käytännön elämässä se menee kuitenkin samaan: kuinka paljon ruokaa tai kuinka rasvaista ruokaa koiran on syötävä.

Aineenvaihdunnan nopeus kertoo eräällä tavalla kuin nopeasti tai hitaasti koiran sisäinen moottori käy. Sillä ei ole mitään tekemistä suoliston nopeuden kanssa, joka taasen on sama kuin edellä käsitelty läpipaskokysymys. Kilpirauhaspotilaat tietävät mistä on kyse. Vajaatoiminnassa aineenvaihdunnan nopeus laskee, jolloin koira lihoo, vaikka söisi kuinka vähän. Elimistö ei tarvitse niin paljon energiaa kaloreita tekemiseen ja entistä enemmän jää talteen läskiin varastoitavaksi. Narttujen sterilisaatio tekee usein saman. Vaikka koirilla ei käytännössä juurikaan ole kilpirauhasen liikatoimintaa, niin se tekee juurikin päinvastaista. Aineenvaihdunnan nopeus kiihtyy ja laihtuu, vaikka söisi mitä.

Ongelma on siinä, että meillä ei ole mitään mittaria laskea juuri sen oman koiran aineenvaihdunnan nopeutta ja kaloritarvetta. Siksi energiantarpeessa kaava 500 – 550 kJ/kgME on täysin teoreettinen suure. Ja vaikka tiedetään kuinka paljon keskimäärin työ, helle ja pakkanen lisää kulutusta, niin ei tiedetä mistä se lisä täytyisi laskea. Ei edes tiedetä, että tarvitseeko se oma jahtikoira nimenomaan 1,1 kertaa enemmän vai ehkä peräti tuplat. Kun valjakolle ilmoitetaan, että työ lisää 2 – 4 kertaa kulutusta, niin se tarkoittaa samaa kuin että ruokamäärä pitäisi kaksin- tai nelinkertaistaa:

  • normaalisti menisi 500 grammaa, niin haarukka olisi työssä
    • alkaen 1 kg
    • jopa 2 kg

Jokainen ymmärtää, että käytännön elämässä tutkittu tieto, että tarve lisääntyy 2 – 4 kertaiseksi, muuttuu täysin hyödyttömäksi: haarukka on niin iso, että sen laskeminen ei enää arjessa perustuisi mihinkään ja mikä tahansa ruokamäärä mahtuu laskuihin.

Tämä on yksi syy miksi on mahdotonta tehdä helppoa ja yksinkertaista laskuria, josta olisi jotain hyötyä. Ja silti osa ravintoneuvojista tarjoaa maksullista palvelua, jossa ruokinta suunnitellaan energian tarvelaskujen mukaan.

Ruuan koostumus

Ilmoitettu tarve 500 – 550 kJ/kgME ja lisättynä (hatusta vedetyillä) kertoimilla on täysin hyödytön, jos sitä ei saada siirrettyä ruokintaan. Toki sen voi laskea, jolloin:

  • proteiinista saa 17 kJ/g (4 kcal/g)
  • rasvasta saa 37 kJ/g (9 kcal/g)
  • hiilihydraatista 17 kJ/g (4 kcal/g)
  • kuitu antaa 8 kJ/g (2 kcal/g) ja orgaaniset hapot 13 kJ/g (3 kcal/g), mutta niitä ei käytännössä koskaan lasketa

Kuivamuonasta voidaan suoraan katsoa ilmoitettu energiamäärä ja laitetaan annos tarvelaskun kanssa samaan. Raakailijat joutuvat ynnäilemään grammojen suhteen.

Asia on kunnossa ja kaikki hyvin. Paitsi että ei ole ja helppo osuus loppui tähän. Mutta lyhyesti: energialaskuilla ei ole mitään tekemistä energian saannin kanssa ja koiran energiantarve ei kerro energian tarpeesta, vaan ruuan koostumuksesta.

En yritä edes selittää tätä kattavasti ja ravintokouluttajillakin on jostain syystä vaikea sisäistää asian merkitystä, mutta mennään pintapuolisesti väitteet läpi.

Kuivamuonat

Ravintoaineessa on energiaa, jos siinä on hiiltä ja happea, ja jos elimistöllä on mahdollisuus polttaa aine kaloreiksi. Tämä on eri asia kuin että niin tapahtuisi. Mutta siksi energiaravintoaineiksi lasketaan proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat – niissä on mitattavaa energiaa laboratorion tutkimuksissa. Se, että onko mitattu energia sama asia kuin koiran saama, onkin aivan eri juttu.

Proteiineja ei polteta energiaksi kuin kahdessa harvinaisessa poikkeustapauksessa (pitkä paasto ja hetkellinen kova rasitus) ja niitä muutetaan läskiksi eli varastoidaan vain huomattavan pienessä määrin. Liiallinen proteiini poistetaan munuaisten kautta ja siksi ylijäämä on mitattavissa virtsasta.

Osa proteiineista tulee esimerkiksi rustosta, nahasta tai naudan pötsistä, jopa luista. Ne ovat kaikki sellaisia raaka-aineita, jotka eivät sula ja sulamaton ruoka ei anna syöjälleen proteiineja eikä edes energiaa.

Silti ruuan koko proteiinimäärä lasketaan ruuan energiaan mukaan.

Rasva käytetään lähes kokonaan energiaksi tai varastoidaan läskiksi. Lähes siksi, että osa rasvojen komponenteista käytetään muualle, kuten vaikka soluihin, tai ihon huoltoon. Rasvamäärä on siis käytännössä kokonaan mietittävissä energiaksi, mutta kaikki siitä ei silti sula.

Hiilihydraatit menevät vain ja ainoastaan energiaksi, josta ylimäärä varastoidaan läskiksi. Ongelmaksi tulee sen ruoka-aineen sulavuus, josta hiilihydraatit saadaan. Jos koiralle annetaan glukoosisiirappia, niin se imeytyy käytännössä sataprosenttisesti. Mutta jos koiran saamiksi hiilihydraateiksi lasketaan kuivamuonan maissi, niin sulavuus onkin vain ehkä 40 prosentin luokkaa ja silti koko hiilarimäärä lasketaan ruuan energiasisällöksi. Voit joskus törmätä väitteeseen, että esimerkiksi juurikin maissin hiilihydraattien sulavuus on noin 98 % – ei, tässä ei ole ristiriitaa, sillä tuo prosentti on laskettu maissin sulavasta osasta ja ohitetaan iloisesti se sulamaton.

Ruuan metabolinen kokonaisenergia on se energiaravintoaineiden määrä, joka on periaatteessa mahdollista saada ruuansulatuksen kautta elimistöön. Se ei siis ole ruuan hyödynnetty energiamäärä.

Jos meillä on kaksi ruokaa, joissa on

  • proteiinia 40 % ja rasvaa 15 %
  • proteiinia 20 % ja rasvaa 15 %

niin säkin analyysin mukaan niissä on sama energiasisältö. Silti 40/15 ruoka laihduttaa kun 20/15 lihottaa, jos niitä syötetään sama määrä. Näin siksi, että

  • koska proteiineista ei saada hyödynnettävää energiaa ja
  • koska molemmista saadaan samasta määrästä rasvaa yhtä paljon kaloreita,
  • niin ainoa erottava tekijä on hiilihydraatti.

Kaikkien ruuan ravintoaineiden osien summa täytyy olla 100. Ei yli, ei alle. Koska ruuissa on saman verran kosteutta, suunnilleen saman verran kuitua ja mineraaleja eli tuhkaa, niin proteiinin noustessa täytyy olla vähemmän hiilihydraattia ja proteiinin laskiessa hiilihydraatin määrä nousee.

Koska hiilihydraateista saadaan hyödynnettävää energiaa, niin 20 % proteiinilla olevassa kuivamuonassa on enemmän hiilihydraattia kuin 40 % proteiinia sisältävässä ja siksi tuo laihemmaksi mielletty ruoka onkin aidosti vahvempaa merkityksessä siitä saa enemmän hyödynnettäviä kaloreita.

Tuo kaikki tarkoittaa sitä, että energian tarpeen kaava 500 – 550 kJ/kgME ei ole koiran energian tarpeen määrä vaan tarkoittaakin kuivamuonaa, jossa on oltava määrätty määrä proteiinia, hiilihydraattia ja rasvaa, että koira ei laihdu syödessään kuivamuonaa sellaisen annoksen, joka sisältää ”tarvelaskun” mukaisen määrän laskennallista energiaa.

Se mitä kutsutaan energian tarpeeksi, onkin kuivamuonien koostumusta määrittelevän reseptiikan laskuja. Koira aito energiantarve, jota ei siis voida edes mitata ilman laboratorio-olosuhteita ja joka on joka koiralla erilainen, on huomattavastikin alempi.

Raakaruokinta

Raakaruokkijat ovat vieläkin enemmän ihmeissään, sillä heidän ruuistaan puuttuu hiilihydraatti. Silti kaava 500 – 550 kJ/kgME edellyttää, että ruuassa olisi oltava hiilihydraattia mukana – noin 40 %, jos jonkun mittarin haluaa.

Joten jos yrittää noudattaa tuota kaavaa, niin saa automaattisesti joko

  • reippaasti tarpeen ylittävän määrän proteiinia, jos sellaista lihaa löytää
  • liian matalan proteiinin, jos ajaa hiilihydraatin vajauksen kiinni rasvan määrää nostamalla

Silti monet laskevat raakaruokinnan ruokamääriä kuivamuonien tarvelaskujen kanssa. On hyvä harjoitella matematiikkaa, mutta on myös hyvä oivaltaa, että ne laskut menevät tuloksen suhteen vielä enemmän pieleen kuin kuivamuonilla.

Prosentit painosta

Kun kaivataan energialaskuria, niin yleensä ollaan etsimässä jotain sellaista webbipalvelua, johon laitetaan koiran paino ja sitten saadaan lopputulokseksi ruoka-annoksen koko. Mutta tuo on aivan eri asia kuin energiantarve. Plus että tulos on aivan puutaheinää. Silti ruokafirmat tarjoavat moista ja syykin on selvä. Kun ihminen ynnäilee, että hänen koiransa tarvitsee 250 g päivässä ruokaa, niin hän on tyytyväinen asiakas ja ostaa viisi puolen kilon pötköä 10 päivän ruuaksi. Kun ruoka loppuukin vuorokaudella 8 tai 12, niin ei hän enää muista ihmetellä laskurin väitteitä.

Laskurit ovat sinällään harmittomia, mutta niiden ongelma on se, että ne ohjaavat ihmisiä vääriin väitteisiin. Laskurit voisi tehdä järkevämmänkin, jos haluttaisiin.

Kyse on barffin perinnöstä, jossa ruoka-annoksen koko laskettiin koiran painosta. Usein niin, että vähimmäismäärä oli esimerkiksi 1,5 % painosta ja aktiivisilla 3 %. Tuohon ei tarvita mitään webformia, vaan sen osaa laskea taatusti itsekin.

Ongelma on siinä, että vaikka 30 kg koiran 3 % osuudella painosta oleva 900 grammaa ruokaa on sama määrä tarjottiin sitten 4 % rasvalla olevaa broikun rintaa tai 24 % rasvalla olevaa sikanautaa. Ei niillä ruuilla kuitenkaan ole mitään yhteistä. Ensimmäisellä se koira laihtuu eläinsuojelutapaukseksi ja toisella annoksella lihoaa muodottomaksi. Silti laskuriin luotetaan ja aletaan kyselemään mikä vika koirassa on.

Energian tarve

Koiran energian tarvetta ei voi koskaan laskea. Tämä on ymmärrettävä ensimmäiseksi. Sen sijaan voidaan hahmottaa millaista ruokaa sille olisi tarjottava, mutta on tiedettävä mitä se on ennen syönyt tai mitä vastaava koira on saanut.

Valitan. Ei ole oikotietä onneen.

Energialaskuille on aina jokin tarve, varsinkin kun halutaan helppoa ratkaisua. Vaikeaa ratkaisua hakevat ovat opettelemassa ravitsemuksen teoriaa ja heille kaikki edellä esitetyt kaavat ovat harjoittelun nimissä tehtyä numeronmurskausta.

Yleisimmät syyt ovat

  • lihottaminen
  • laihduttaminen
  • ruokintatyylin muuttaminen

Nuokin ovat aina lavennettavissa yhteen kysymykseen: paljonko annan koiralle ruokaa. Ollaan yhdessä perusteesissäni. Ihmiset eivät oikeastaan koskaan kysy ratkaisua esittämäänsä kysymykseen, vaan johonkin ongelmaan, jota eivät kerro.

Jos koira on syönyt ennen vaikkapa 24/14 kuivamuonaa 400 grammaa, ja se pitäisi saada

  • laihtumaan, niin annetaan 300 grammaa samaa ruokaa tai vähemmän matalarasvaisempaa ruokaa
  • lihomaan, niin annetaan 30/20 kuivamuonaa 400 grammaa, jolloin rasvan määrä nousee reippaasti
  • vaihdettua lihalle, niin annetaan sellaiset 500 grammaa 14 % rasvalla olevaa lihaa, että saadaan sama rasva ja katettua hiilihydraatin puuttuminen

Oleellista on tajuta, että missään vaiheessa ei lasketa koiran energian tarvetta, vaan koiran energian saantia. Laihdutettaessa lisätään kulutusta ja vähennetään kaloreita; lihotuksessa vähennetään kulutusta ja lisätään kaloreita; ruokinnan muutoksessa pyritään samaan.

Sitten kun nähdään mihin paino liikkuu, niin ruokintaa muutetaan.

Koiran energialaskuissa ei käytetä laskinta. Siinä käytetään omia silmiä, että nähdään miltä koira näyttää. Ja joskus vaakaa koiran punnitsemiseen, ei ruuan mittaamiseen.

Ravitsemuksen teoria on tarkkaa. Ruokinta ei ole koskaan.