Ostin melontaliivit: NSR Clearwater Mesh Back PFD

Tilasin joku aika sitten XXL:stä itselleni uudet melontaliivit. Tai määritelmällisesti ne ovat kelluntaliivit. En ole ollut varauksettomasti tyytyväinen nykyiseen kelluntaliiviini, mutta sen kanssa on eletty. Kunnes törmäsin — itseasiassa Katiskassa — mainokseen, jota en voinut ohittaa. Joten joskus-aina-silloin tällöin netin mainoskohdennus niin sanotusti osuu ja uppoaa.

NRS Clearwater Mesh Back ostokykyiseen hintaan

NRS on melkoisen iso ja tunnettu melontapuolen valmistaja. Ja suuruus, sekä eittämättä ammattitaito tuotteiden suunnittelussa, tarkoittaa samalla melkoista hintalappua.

Heidän kelluntaliiveissään 200 euroa ja ylöspäin on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja niin tärkeä turvallisuusvaruste kuin kellunta/pelastusliivit ovatkin, niin moinen hinta on minun ulottumattomissani.

Vaikka itse saattaisin silmiä sen suuremmin räpäyttämättä moisen pyynnin maksaakin pankkitilin saldon niin salliessa, niin en pystyisi kotona moista hintalappua perustelemaan. Joten ostin ensimmäisen kelluntaliivini muusta tarjonnasta kuin melontapuolelta.

Nykyinen kelluntaliivini ION maksaa muutaman sentin alle 90 euroa. Kun mainos opasti minut NRS:n tuoreemman halpasarjan (oikeampi termi lienee kuluttajalinja) varsinaiseen melontaliiviin, jonka hinta oli tismalleen sama, niin en edes miettinyt kun ostin sen.

Clearwater viittaa juurinkin melontaolosuhteisiin. White water olisi koskimelontaa, mutta ei niille ole oikein kysyntää täällä, ainakaan isommissa myyntimäärissä ja minulle ei koskaan. Suomessa on hyviä koskia, mutta joko ne ovat kivisiä puroja Lapissa tai muutoin melontakelvottomia, ei sellaisia joita jenkit tarkoittavat puhuessaan koskimelonnasta.

Sea kayaking tai surffing tarkoittaa jotain muuta kuin Itämerta ja Suomenlahtea. Ollaan olosuhteissa, joissa on takana aito valtameri ja metriset vuorovesiaallot. Suomessa päästään siihen kun säätiedotus antaa kovan tuulen varoitukset avovesille. Minä en tarvitse todellakaan pelastusliivejä moisiin olosuhteisiin.

Joten olen aivan tyytyväinen, kun luonnehdinta on clearwater.

Mesh back on sitä miltä se kuulostaakin. Selkäosa on verkkoa. Sen pitäisi vähentää hikoilua. Kun minulla on minkä tahansa melontareissun jälkeen koko paita märkä, niin edes mahdollisuus vähäisempää hikoiluun on minun kohdallani myyntivaltti.

Kelluntaliivit jaetaan pääsääntöisesti kahteen luokkaan:

  • kokomitan kelluntapaneeleihin
  • high back eli selän kelluntapaneeli on kapeampi ja nostettu hartiatasolle pois selästä

Tuossa on selvä ero ja se tulee siitä, että onko kelluntapaneeli selän ja kajakin istuimen välissä tai pahimmillaan kantaa selkänojan päällä.

Minä olen taistellut tuon kanssa koko ajan, sillä nykyinen liivini kantaa koko ajan hieman selkänojassa. Joten mahdollisuus saada selkä selkänojaa vastaan oli… ylitsepääsemättömän houkutteleva.

Malli ja säädöt

kuva

kuva

Säätöhihnoja on kuusi: kaksi molemmilla puolilla molemmat olkapäät. Sain niiden kanssa liivin todella napakaksi ja se pysyi paikoillaan nousematta ylös.

Vetoketju on edessä, joka on ja ei ole hyvä asia. Toisaalta sen saa puettua päälle kuin takin, mutta kun olkahihnat ovat löysät, niin meikäläisen notkeus ja koordinaatio ovat koetuksella. Mutta suurempi vaiva oli edellisessä saada kyljessä oleva vetoketju kiinni.

Vetoketjua ei lukita nepparilla, vaan siinä on tiukka ja ahdas kumiputki, jonne vedin tungetaan. Tuossa näkyy suoraan halpa hinta, enkä aivan täysin ymmärrä tuollaista ratkaisua.

Alalukko vetoketjun alapuolella on kiinteällä mitalla. Tai ainakaan en ensimmäisellä kokeilulla löytänyt siihen säätöä. Hihnoissa on varaa vaikka kuinka, mutta tuo tullee rajoittamaan varmaan enemmän kuin kokoluokittelussa määritelty rinnan ympärys. Toisaalta — rintapaneelit ja vetoketju tuon välin määräävät, joten ei siihen kohtaan edes tarvittaisi säätöä.

Olen ihmetellyt toisaalla, että olenkohan kutistunut vanhemmiten, koska kaikkien vaatteiden koot ovat pienentyneet. NRS ilmoittaa jokaiselle kokoluokalle rinnanympäryksen ja vaikka tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, niin mittanauhaa kannattaa käyttää ennen tilausta.

Olen 186 pitkä ja vartaloltani tyypillinen henkisen työn tekijä, josta näkee kilometrin päähän, että fyysinen rasitus ei ole koskaan ollut minun juttuni. Silti olin hieman yllättynyt, että minun olisi pitänyt tilata XS/M.

Olin muuttamassa tilausta kokoluokkaa ylemmäs, koska mittasin rinnanympäryksen teepaita päällä. Mutta päätin luottaa valmistajan suosituksiin.

Minulla on kaikki säädöt minimissään. Joten vaikka pukeutumiseen tulisi kerroksia ja kuivapuku, niin silti mahtuisin tuohon melontaliiviin. Se myös tarkoittaa sitä, että kokoa isompi olisi ollut liian iso.

Taskuja on kaksi. Oma vanha iPhone 7 jotain mahtui sinne, mutta paljon isompaa ei saa tungettua. Joten väitän, että minkään valmistajan isot pro-mallit eivät taskuun mahdu.

Rintapaneelien yläpuolella on kaksi pienempää päältä avonaista taskua — toinen logon alla, toinen melojaveitsen kiinnityspisteen alla. Olisin kaipanut verkkotaskuja, mutta taas — kalliimmissa moiset ovat. Noillakin toki pärjää.

NRS:n kokonaispituus oli ainakin 6 senttiä vähemmän kuin käyttämäni IOS:n liivien. Mutta kelluntapaneelit olivat vastaavasti paksummat — jollain tavallahan sama kelluttavuus on saatava. Mutta kun paksumpi selkäpaneeli nousee pois selkänojalta ja rinnan kohdalla sillä ei ole merkitystä, niin ainoa oleellinen ja hyödyllinen muutos on liivin kokonaismitan lyhentyminen.

NRS on selvästi painavampi kuin ION:n liivit, joka oli minulle yllätys. Heidän kalliimmat versionsa eivät painoa paina. Onko tuolla painoerolla sitten käytännön merkitystä? En usko. Mutta aika näyttää.

Kelluntaliivi vai pelastusliivi?

Kerrataan välissä kellunta-, melonta- ja pelastusliivin erot.

Kelluntaliivissä on maksimissaan 50 newtonin nostovoima. Se ei myöskään käännä ihmistä selälleen ja pidä päätä pinnalla. Joten jos kelluntaliivillä tipahtaa tajuttomana naamalleen veteen, niin taatusti hukkuu, mutta raato löytyy helpommin. Siis eräällä tavalla sama idea kuin lentokoneiden pelastusliiveissä.

Kelluntaliivit ovat uimisen tuki, eli ne kelluttavat, mutta itse joutuu uimaan. Siksi tilanne, että meloja joutuu aavalla vedelle eroon kajakistaan (tai kanootistaan, sup-laudasta jne.) on niin huolestuttava. Joten kelluntaliivin idea on auttaa pysymään pinnalla sen aikaa, että pääsee takaisin kyytiin tai lähimpään rantaan.

Anglot käyttävät termiä PFD — personal floating device. Aika ajoin käytetään myös tutumpaa nimitystä lifejacket, mutta se on määritelmällisesti yhtä väärin kuin kutsua kelluntaliivejä pelastusliiveiksi.

Pelastusliivit kannattavat isompaa kuormaa pidempään. Erot niiden välillä tulevat siitä, että kuinka paljon isompaa kuormaa — uimari vastaan lämpöhaalarit — ja kuinka haastavissa aalto-olosuhteissa.

Mutta oleellisin ero on siinä, että pelastusliivit kääntävät aina selälleen ja pyrkivät pitämään pään pinnalla. Josta seuraa suoraan se, että pelastusliivien kanssa uiminen on enemmän kuin haastavaa. Se on vähimmillään surkean epämukavaa ja raskasta, ja pahimmillaan/parhaimmillaan mahdotonta.

Melontaliivit eroavat kelluntaliiveistä vain sen suhteen kuinka helppoa niiden kanssa on meloa — kuten isommat kädentiet — ja miten hyvä niiden kanssa on istua kajakissa — useimmiten keskustellaan aiheesta selkäpaneelit.

IOS, ei ehkä melontaan

Olen käyttänyt tähän asti ION Booster X liiviä, joka on eräänlainen perustason kelluntaliivi yleiskäyttöön. Kelluntapaneelit kattavat koko selkä- ja rintaosan.

kuva

Ei se huono liivi ollut, mutta kaukana toimivasta melonnassa. Käsien aukot eivät ole tarjonnan kapeimmasta päästä, mutta meloessa kädet eivät pääse joka tilanteessa liikkumaan ilman pientä hinkkaamista jossain kohtaa,

IONin ongelma oli sen nousu kainaloihin. Se ei pysy edes istuessa alhaalla, ja uidessa ne nousi leukaan asti. Moinen vaikeuttaa pulikointia aika tavalla. Siinä on alhaalla poikittainen kiinnitysremmi, varmaan leijasurffailuun tarkoitettu, ja kun pujotin siitä housujen vyön soljen, niin pysyi hieman paremmin paikallaan.

Silti olkahihnat olivat meloessa korvien korkeudella ja aika ajoin hinkkasivat kaulan syrjää.

Plus kokopaneeleissa hikoili niin selkä kuin vatsapuolikin.

Suurin ongelma oli sen mitta. Lähes järjestään kokopaneeleilla olevat liivit ovat pidempiä kuin high back melontaliivit. Joten edessä paneelit makasivat hieman vatsan päällä ja selän puolella paneeli häiritsi selkänojan käyttöä.

Usemmiten takapaneelit olivat jonkun matkaa selän ja selkänojan välissä, jonka takia istuin hieman liian edessä. En paljon, mutta muutaman sentin. Suurin ongelma tuli siitä, että en saanut selän alaosalle tukea, vaan tuki oli vain selän puolen välin korkeudella ja sielläkin vain lyhyen matkaa.

Kun olin melonut pidempään, niin minulle tuli ensin takapuoli kipeäksi ja loppuvaiheessa selkää särki. Oli jo hahmottanut sen kelluntaliivin mallin aiheuttamaksi ongelmaksi, mutta koska en halunnut maksaa kunnollisten liivien hintaa, niin yritin vain elää tilanteen kanssa.

Testiajo

Lähdin Vihdin Kirkkojärvelle 5 m/s tuulessa koeajolle. Virallinen versio oli, että treenasin varmuutta sivutuulessa melomisessa (joka sinällään piti paikkaansa), mutta aito kiihoke oli kokeilla uutta melontaliiviä.

Jo istuessani huomasin selvän eron. Takapuoleni meni sinne minne piti, ja selkä sai tuen.

Olen Buccaneerin kohdalla kiukutellut milloin mistäkin, kun asiat on tehty vain sinnepäin. Ja nyt, hieman opittuani melomaan, olen joutunut pakittamaan kiukutteluistani.

Kyllä, se on halpa. Kyllä, se näkyy materiaaleissa. Mutta silti sen melontaominaisuuksissa on häivähdys parempaa ja se kykenee sellaisiin asioihin, joiden puuttumisesta saman hintaluokan veneissä usein valitetaan.

Joten Point 65 Buccaneer on halvalla varustettu, mutta rungon suunnittelu on kuitenkin hintaluokkaansa parempi.

Kiukutteluun ovat kuuluneet mukamas-anatomisesti muotoiltu istuin ja paska selkänoja. Siksi olen joutunut laittamaan pehmustetta takapuolen alle.

Edelleenkään Buccaneerissa ei ole mitään istuimeen liittyviä säätöjä. Kyllä, se on kovaa muovia. Ei, selkänojassa ei ole aitoja säätöjä, vaikka ruuvikiinnitys alkaa moista ymmärtää — mutta mitoitus ei mahdollista selkänojan siirtämistä (ja vaikka sallisikin, niin työkaluvaatimus ei liity mitenkään säätöihin).

Nyt kun melontaliivi siirtyi pois selkänojalta ja siirryin muutaman sentin taaksepäin, niin takapuolella olikin siedettävän hyvät oltavat ja anatominen muotoilu alkoi noudattamaan anatomiaa.

Mutta mikä parasta, niin selkä, myös selän alaosa, sai tuen. Kajakissahan ei kuulu rötköttää kuin nojatuolissa, vaan melonta-asento on ryhdikäs ja aivan ikkiriikkisen eteen kallistuva.

Olen joutunut pitämään asennon tähän asti ilman selän tukea. Nyt sain tuen ja muutos oli… jos ei dramaattinen, niin täysin selvä. Vakaamman istunnan takia jopa melonta oli helpompaa — tai sitten iloisempi asenne vaikutti. Ihan sama, mutta muutoksen toi melontaliivin vaihtuminen.

2,5 tuntia kajakissa, josta puolet vastatuuleen tai kovaan vastatuuleen melomista. Selkä ei muistuttanut olemassaolostaan kertaakaan.

Piipahdin Pääksniemen Rysätarhan laavulla tupakalla. Suoraan mentäessä noin 5 km ja 45 minuuttia, mutta nyt menin hieman kiertäen ja käytin tunnin aikaa. Kun nousin maihin, niin selkä oli kuiva. Rintapuoli hikoili, mutta en tiedä miten sen voisi edes välttää.

Ensimmäisen kerran minulla ei ollut tarvetta riisua melontaliiviä pois. Joten nyt ymmärrän miksi sanotaan, että hyvän melontaliivin tunnistaa siitä, että sen unohtaa päälle.

Tuo on merkkivalmistajan halpaversio ja olen tyytyväinen. Nyt pohdin sitä, että kuinka paljon parempia ne kalliit ovatkaan.

Minulla on taipumusta syyttää välineitä omasta kyvyttömyydestäni. Tällä kertaa tilanne on se, että välineissä oli ongelmaa, ja jos olisin vaihtanut kelluntaliivin melontaliiviin aikaisemmin, niin olisin välttänyt muutamilta ongelmilta.

1 Like

Muistaessani — halpatuotantolinja näkyi yhdessä ominaisuusvajessa, jota en ihan täysin ymmärrä. Liivissä on käytetty perin vähän heijastavia materiaaleja.

Olkakiristysten lukkojen kiinnityspätkä on jotain, joka näyttää heijastavalta. Vastaava pieni kangaspala löytyy takaa toisen olkapään kohdalla. Ja se siitä. Muuta ei ole.

Uskallan myös väittää, että niiden heijastuskyky on… surkea. Ollaan samoissa kuin maantieliikenteessä, jossa liian monet heijastimet vain näyttävät heijastimilta, mutta eivät aidosti suuremmin heijasta.

Minulla on vaikeuksia uskoa, että materiaali olisi niin kallista, että sen karsiminen laskisi kustannuksia. Ompeleminen taasen voikin olla sellainen tekijä. Mutta kun päälikangas tulee kuitenkin isoissa pakoissa tai valmiiksi leikattuna Kiinassa (jossa epäilykseni mukaan nuo muutenkin valmistetaan), niin olisiko heijastinnauhan suurempi käyttö oikeasti vaikeuttanut leikkausta?

Onhan se toki punainen (olisin poikkeuksellisesti ostanut poikamaisemman sinisen, mutta niitä ei ollut varastossa), ja toki punainen näkyy hyvässä valossa. Mutta kun olosuhteet ovat hämärämmät, niin punainen sulautuu taustaan ja alkaa muuttua tummaksi.

Ymmärrän toki näkemyksen, että heijastimet ovat olennaisia vain pelastuksessa, kun yritetään etsiä kelluvaa aallokosta — mutta vaikka toivon, että en koskaan joudu moiseen tilanteeseen, niin haluaisin senkin option.

Veneliikenteessä kun ei käytetä samalla tavalla ajovaloja kuin maanteillä, vaan valot varoittavat muuta liikennettä. Silloin ei myöskään satunnaisen melojan heijastimet näy ennenkuin aivan edessä, ja silloin on jo myöhäistä. Siksi myös melojien — oli liikkeellä kajakilla, kanootilla tai suppilaudalla — olisi käytettävä valkoista merkkivaloa.

Minulle heijastinkysymys on hieman akateeminen. Melon suunnattoman harvoin huonon näkyvyyden olosuhteissa ja silloin osaan käyttää valoa. Plus jos muu liikenne on minulle riski, niin siirryn sellaiselle linjalla, jonne konevoima ei tule. Ja jos tulevat, niin ovat äkkiä ongelmissa karien tai matalan veden takia.

Mutta aina tuokaan ei ole vaihtoehto, vaan joutuu menemään isomman veden yli ja joko samaan suuntaan muun liikenteen kanssa, tai niitä risteävästi.

Kun tullaan enemmän syksyyn ja kelit muuttuvat koleammiksi, niin vedän joka tapauksessa kokonaan heijastavan takin päälle — tuulitakiksi, mutta samalla saan enemmän heijastavaa pintaa kuin mitä mihinkään kellunta- tai melontaliiviin koskaan saadaan.

Paitsi jos nekin tehtäisiin samasta materiaalista — mutta moinen ei ehkä myisi esteettisten kysymysten takia. Kun halutaan kivoi värei.

2 Likes

2 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Melonta/huomio/heijastinvalo

Ei, kankaan päällehän se aina ommellaan. Tai siis, mulla on nyt ajatuksena päälle ommeltava heijastinnauha mitä useimmiten käytetään. Jos tarkoitat, että vaikka puolet etuosasta olisi heijastavaa kangasta niin:

Tässä olet oikeassa. Jokainen sauma ja ommel maksaa lisää. Ja sauma on ehkäpä kalliimpi kuin ommel: kankaan päälle ommeltava heijastinnauha olisi siis valmistuskustannukselta halvempi kuin keskellä vaatetta kulkeva sauma.

Ennen kuin kangas leikataan paloiksi, tehdään suunnitelma siitä, miten kaavat asetellaan kankaalle niin, että hukkapaloja tulee mahdollisimman vähän. Mitä useammasta palasta vaate koostuu, sitä isompi työ kaavojen asettelu on ja useimmiten myös hukkapalamäärä kasvaa. Toki nämä kaikki tehdään melko pitkälle automaationa nykyään.

Heijastinnauha ja -kangas, ainakin ne laadukkaat vaihtoehdot, vaativat kaikenmoisia sertifioituja standardeja. Ja ne maksaa. Lisäksi, mitä enemmän ostaa, sitä halvemmalla saa. Heijastinteippiä ei tarvitse ostaa niin tolkuttomia määriä kuin vaatteen varsinaista kangasta, joten hintaa ei saa painettua kovinkaan alas.
En tiedä vaikuttaisiko hintaan myös se, että tavara tulee rullissa valmiiksi oikean levyisenä, ei pakassa josta itse suikaloitaisiin sopivaa leveyttä.

Mä aloin pohtimaan tuota kustannuskysymystä jo niin syvällisesti, että selvitin missä 3m valmistaa heijastinnauhojaan → jos valmistus olisi ollut muualla kuin Aasiassa, olisi nauhan rahdista vaatteen valmistusmaahan tullut lisäkustannuksia.

Mutta joo, kaikki vähän erilainen ja vaativampi materiaali maksaa vähän extraa.