Onko närästys yleistynyt?

Jokin aika sitten ehkä yleisin aihe sairauksissa oli allergiat. Sitten painopiste siirtyi hiivaan. Jossain vaiheessa joka toisella oli haimatulehdus. Sitten valokeilaan nousi IBD/IBS-tyyppiset suolisto-oireet. Tätä kirjoitettaessa närätys on otsikoissa.

Saattaa olla, että koirat sairastelevat enemmän. Saattavat olla sairastelemattakin. Riskinä on some, vahvistuskupla ja bias.

Some mutkistaa

Some helpottaa asioista puhumista. Muistaako joku vielä esimerkiksi Lemmikkipalstat? Se oli foorumien kulta-aikaa ennen kuin Facebook tuhosi keskustelun ja Instagram lopetti sen kokonaan. Mutta pointti on, että ihan yhtä paljon aiheista kyseltiin silloinkin. Ero tuli siitä, että pienempi osa koiraharrastajista oli foorumeilla kuin Facessa. Ja sekin määrä jakaantui useamman foorumin kesken.

Keskustelun keskittyminen Faceen ja sitä myöten aktiivisuuden lisääntyminen antaa helposti vinoutuneen kuvan. Katiskan face-ryhmässä on noin 24 000 ihmistä. Kun heistä 100 kyselee närästyksestä, niin näyttää siltä, että määrät ovat nousseet. Silti he edustavat per ihminen 0,005 prosenttia ryhmään kuuluvista.

Toki osa sellaisista, joilla on närästävä koira, ovat hiljaa. Mutta silti - se viestimäärä, joka antaa kuvan massiivisesta ongelmasta, edustaa kuitenkin vain viittä promillea liittyneistä.

Bias on esimerkiksi keskustelun suuntautumista. Katiska on ollut tyypillisesti ongelmiin keskityvä sivusto ja sen face-ryhmä on samanlainen. Silloin useimmat kysymykset kohdistuvat nimenomaan sairauksiin, ei esimerkiksi kuvaketjuihin kenellä on kaunein panta - ja tuo vain vahvistaa vahvistuskuplaa.

Katiskassa on paljon aiheita koiran lihapohjaisesta ruokinnasta, jota myös raakaruokinnaksi kutsutaan. Se on myös bias - aidosti raakaruokinta ei ole koiramaailmassa niin yleistä, kuin mitä Katiskan sisällöstä voisi kuvitella.

Omistajat ovat herkempiä

Minä olen aika usein maininnut puhelimessa asiakkaille, että paras lääke koiran määrättyihin oireisiin saattaisi olla diapamit omistajalle - ja sitten ollaan molemmat naurettu päälle. Ei se aina ole ollut ihan niin totaalinen vitsi.

Osa ihmisistä ovat niin herkkiä, että jokainen venyttely (hitto, kun paikat puutuu), jokainen maiskuttelu (taatusti jäi ruokaa hamoaan koloon ja nyt kuolen nälkään) ja jokainen nuoleskelu (mamma tiputti tähän hilloa keväällä 2007) tulkitaan närästykseksi.

Nuo ovat toki tyypillisiä oireita, ja aika usein ne kertovat närästyksestä - mutta ei aina, ei jokainen kerta, eikä jokaisella koiralla.

Ruoka on muuttunut

Yleinen käsitys on, että koirien ruuat ovat parantuneet muinaisen Pluton ajoilta (jonnet ei muista :rofl:) ja onhan asia noin monin osin. Mutta - ruuat heikkenevät tällä hetkellä rajua vauhtia. Ruokateollisuus ei kehity, vaan se taantuu.

Aikoinaan koiranmakkarat olivat tolkuton ongelma - täysin samat oireet muuten kuin nykyään allergiadiagnooseissa. Eivät koirat olleet allergisia, vaan syötettiin karseaa sontaa, joka aiheutti puutostiloja. Eikä se vaan koiria koskenut, vaan kissanpennuilla paper bone (D-vitamiinin puutteesta johtuva luuston haurastuminen, vastaava kuin riisitauti) oli turhan yleistä. Ei se enää ole, ainakaan sivistyneissä maissa.

Suunta on sama. Paperilla ruuat näyttävät hyviltä, mutta siinä kikkaillaan reseptiikan kanssa. Luonnolliset ihmiset ovat onnellisia, koska E-koodit vähenevät. Me muut emme ole, koska ruokabisnes on kääntymässä samaan kuin mitä barf oli aikoinaan - syötetään toiveita, uskomuksia ja exceliä, kun pitäisi antaa ruokaa.

Ruuan heikko laatu ja romahtanut sulavuus ovat taatusti yhtenä tekijänä altistamassa närästykselle (joka on silloin se pienin ongelma).

Jalostuksen helmi

Jalostusta syytetään monesta. Usein syystä, joskus turhaan. Samalla unohtuu sellainen pikkuasia, kuin että

Jalostus tarkoittaa kasvattajan siitosvalintoja, joita tehdään siksi, että ostajat haluavat ostaa

Joten kun kasvattajia syytetään korruptiosta ja ahneudesta, niin ostajien kannattaisi vilkaista peiliin. Näyttelytuomareita syytetään sairaan rakenteen suosimisesta, ja tuo pitää täysin paikkaansa, mutta se onnistuu vain siksi, että ihmiset haluavat ostaa koiria, joita palkittaisiin näyttelyissä - vaikka vanhaa kakkosta kummallisempaa ei koskaan tulisikaan.

Mopsia ja kingcharlesia mainitaan usein pahimpana jalostuskatastrofina. Olen eri mieltä. Ne ovat chihuahua ja ranskanbulldog. Anteeksi rotujen harrastajat, mutta noin se vaan menee. Tosin, ei italiaanojen tai irlisten harrastajien kannata paljonkaan ryhtiään kohentaa.

Kirjoitin aikoinaan Katiskaan kasvattaja-allergiasta. Silloin syytin vahvimmin käytäntöjä. Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin, allekirjoitan kaiken, mutta laajennetaan sitä.

Ongelmana on vatsaongelmaisten käyttö jalostuksessa. Kun narttu (myös isäuros) saadaan kohtuullisen oireettomaksi manaatti-bataatti ruualla, kortisonilla ja Antepsinilla, niin se muuttuukin jalostuksen voimavaraksi - varsinkin, jos pentukysyjiä on jonossa.

Sitten ihmetellään miksi minulla ja muilla samalla alalla häärivillä on niin paljon määrättyjen rotujen edustajia asiakkaina. Yksi syy siihen miksi olen tällä hetkellä huolestunut staffien ja lapinkoirien tulevaisuudesta.

Elintaso paranee, mutta ei paranna

Ennen ihmiset kuolivat epöterveelliseen ruokaan ja liikaan työhön. Tällä hetkellä kuollaan epterveelliseen ruokaan, vaikka kuin syötäisiin suolatonta VHH:ta ja liian vähään työhön. Koirat eivät ole mikään poikkeus.

Ei koirien ylipaino ole mikään epidemiologinen ongelma Suomessa. Tuo harhakäsitys on syntynyt siitä, että kuivamuonateollisuus ja eläinlääkärit ovat täysin kykenemättömiä erottamaan Suomen siitä mitä tapahtuu Lontoon tai New Yorkin keskusta-alueilla. Itseasiassa laihuus lisääntyy huolestuttavasti. Ja kuvitelma, että kaninpapanat ovat normaali ulostemäärä ja -muoto minkä kokoisella koiralla tahansa, on edelleenkin voimissaan.

Koirien huono fyysinen kunto on ongelma. Koirat eivät liiku. Ja silloin kun ne liikkuvat, niin se on mahdollisimman yksipuolista - kyllä, nyt luon kyräilevän katseen nimenomaan agilityn suuntaan. Toki ongelma on sama mm. tokoilijoilla, leveäkalloisten weight pullingissa jne, mutta agility on määrällisesti suurin ja itseasiassa ohjaa nykyään vahvimmin sitä käsitystä mitä fysiikka on.

Huono fyysinen kunto altistaa kaikelle kivalla. Pieni paradoksi on kylläkin siinä, että laiskuus yhdistettynä sopivaan ylipainoon (ja hyvään eläinlääkäriin) itseasiassa saattaa pidentää elinikää. Aikoinaan kansansanonta oli, että juokseva koira ei elä vanhaksi. Se tarkoitti useampaakin syytä, mutta aktiiviset tuppaavat menemään aikaisemmin hautaan - vilkkaampi aineenvaihdunta tekee hassuja asioita, ja ehkä sitä E-vitamiinia olisi syytä yliannostaa (mutta ei antioksidanttihoitojen mittakaavoihin, se on kusetusta).

Närästys on huomattavan usein laiskojen ongelma. Kroppa, mukaanlukien vatsa, ei enää toimi kuten sen kuuluu.

Stressi tappaa

Ihmisillä on aina kiire. Syödään huonosti, nukutaan huonosti, parisuhde brakaa. pomo vittuilee ja täytyisi vielä ehtiä harrastamaankin.

Ensin hajoaa pää. Sen jälkeen hajoaa vatsa. Ja juurikin tuossa järjestyksessä.

Koirat eivät eroa ihmisistä. Täysin samat asiat vaikuttavat. Osalla koirista hajoaa nuppi hermorakenteen takia. Osalla aivot ja koko stressihormonien määrä ovat ylikierroksilla siksi, että halutaan harrastaa koiran kanssa. Koska ihminen jaksaa, niin koirakin jaksaa.

Siihen päälle vielä ympäristön aiheuttamat paineet - postinkantaja, roska-auto, ihmiset… - niin pakkoyhteys vieraisiin koiriin koirapuistossa saattaa kaataa nupin. Podcast Koirapuistot närästyttävät koiraa käsittelee ympäristön ja stressin yhteyttä. Masentavaa on se, että aika monet jämähtivät koirapuistoon ymmärtämättä kokonaisuutta ja kontekstiä - tuosta syytä itseäni, minun pitäisi olla selvempi selittäjä.

Vastaava hyvin vahvasti väärinymmärretty ja jopa välittömän kieltoreaktion aiheuttava väite on, että aktivointi ei ole koiran elämänlaatua parantavaa tekemistä, vaan heikentävää. Poistetaan koiralta lepo, koska koiran pitäisi jostain täysin käsittämättömästä syystä olla aktiivinen koko ajan.

Jos vatsavaivoja on parannettu liikkumisella, niin paljon on tullut onnistumisia silläkin, että aletaan vaan olemaan. Ja tämä aiheuttaa monille niin kivaa tuskaa, että sitä ei haluta edes harkita: ehkä koiran olisi parempi elää jossain muualla kuin sinun kanssasi.

Närästys ei olekaan närästystä

Aina silloin tällöin, itseasiassa aika useasti, närästys ei olekaan merkki vatsan ongelmista. Koiralla on jokin muu terveydellinen ongelma, jonka oireet näyttävät kuin olisi närästystä.

Venyttely onkin selkäkipua. Nuoleskelu onkin kivun sijaistoiminta. Tyhjän vatsan oksentelu onkin sisäeli nongelma, kuten sappivaivaa. Tai koiran vatsalihakset ovat tolkuttoman tukossa, joskus myös selkä

Lihaksistosta johtuvat vatsaongelmat eivät lisääntyneet agin suosion mukana, vaan kun omistajat ulkoistuvat liikkumisen Doboon - sama asia kuin että ostaisi itselleen cross trainerin, koska ei ole aikaa eikä halua liikkua omatoimisesti.

Kyse on siitä, että jos koiraa närästää, niin koskaan ei saa sulkea vaihtoehtoja ja betonoida omaa tekemistään johinkin yhteen syyhyn.

Onko närästys sitten lisääntynyt?

En minä tiedä. Ei kukaan tiedä. Siitä puhutaan enemmän, joka on eri asia.

Olisin silti taipuvainen uskomaan, että ylipäätään koiran ruuansulatusjärjestelmän ongelmat ovat lisääntymässä. Mutta aiheuttaako tuon “vääristymän” se, että useampi asuu kaupunkioloissa ja hankkii siksi pienemmän koiran, että on helpompi kulkea julkisilla koirapuistoihin?

Mikä sinun näkemyksesi on?

Jonkin verran sivusta seuranneena suosittelisin koiran sijasta omistajalle lääkitystä…
Eikä pahaa tekisi useammalle ellillekään.

Tieto lisää tuskaa. Ja sitä tietoa tuotetaan nykyään tolkuttoman paljon. Se on hieman kaksiteräinen miekka.
Ja oikeastaan tiedon käyttökin on taitolaji.

Järjen käyttö on kielletty. Samoin ajattelu. Itse en kyllä kiikuttaisi eläintä tai lasta lääkäriin niin herkästi miten ihmiset nykyään vievät.

Meillä närästää koirapuistot sekä koiria, että minua. Kolmesti olen sinne koirat viennyt ja kolmesti ne on sieltä karannut.
Yli, ali ja läpi.
Ei ole meidän juttu.

Toinen koira harrastelee aktiivisesti, mutta lepopäiviä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti johtuen töistä.
Toisen koiran elämäntehtävänä on tarkkailu. Sillä ei harrasteta yhtään mitään. Ja oikein tyytyväiseltä tuo vaikuttaa elämäänsä. Seikkailee metsässä, pellolla ja kaupungilla välillä.
Ja kumpaakaan ei närästä.
Tai sitten en vaan ole osannut tulkita oikein.

Mutta sen voin sanoa, että yllättävän paljon koiratkin nukkuvat, jos niille siihen vaan on tilaisuus.

Mä oon tässä jonkin aikaa pohtinut, että mahtaako helikobakteeri olla seuraava allergia/hiiva/ibd/närästys.

Kaipaisin todella itselleni rauhoittavia. Koiraa on närästänyt vuoden verran. Välillä on ollut oireettomia kausia, jolloin jokaista pientä maiskautusta alkaa kyttäämään. Koira vaihtaa kylkeä nukkuessa ja maiskuttaa muutaman kerran: kostuttaako se suuta vai taasko se alkaa?! :face_with_monocle:

Tosin enää en ole varma, onko oireilu närästystä vai vatsakipua. Vai jotain muuta tai jotain neljättä.

Joo, rauhottavat kiinnostaa :joy:

1 Like

Tuo määrätty oma allergisoituminen oireille on ihan aito ongelma. Kun on riittävästi tapellut oireiden kanssa, niin sitten näkee mörköjä jo ihan normaaleissakin asioissa. Yritä siinä sitten arvioida mitä pitäisi tehdä, vai pitäisikö olla tekemättä.

Purkka-automaatti täynnä pameja keittiön nurkassa on yksi vaihtoehto. Toinen on antaa koira jollekin lainaan hetkeksi.

2 Likes