Omistaja ja koira samalle ruualle

Ehkä ei kuitenkaan samalle ruualle, mutta samoille purkeille ainakin. Kuitenkin samantyyppisiä ruokia pitäisi syödä. Maksan käyttö on hyvä esimerkki.

Suositan suunnilleen kaikille puhelinasiakkaille maksan antamista ja koska käytettävät annosmäärät ovat pienehköjä, niin aika usein yritän tarjota vaihtoehdoksi tehdä samalla maksaa itselle. Siinä törmää ihan pahuksen usein ikäpolvikysymykseen. Kun asiakas on yli keski-ikäinen, niin maksaa syödään. Nuoremmat taasen sanovat yök.

Maaseudun tulevaisuudessa oli juttu sivuvirroista ja silmiin osui maininta miten sisäelinten käyttö on romahtanut Suomessa:

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan suomalaiset söivät vuonna 2017 sisäelimiä vain 100 grammaa henkeä kohti, kun luku oli vielä 2,7 kiloa per henkilö vuonna 1990.

Osa tuosta erosta selittyy taatusti vuosituhannen vaihteen A-vitamiinikiihkoilulla, mutta ei kaikki. Nyt täytyy huomata, että tässä sisäelimet tarkoittaa kaikkea muuta kuin lihaa, eli mukaan mahtuu mm. kieli, sydämet ja kivipiira.

Kun minä olin kakara, niin kieltä syötiin siedettävän usein. Ei se jokaviikkoista ollut, koska kieli oli hieman arvokasta siihen aikaan, mutta silti halvempaa kuin lauantaimakkara. Se on muuten hyvää. Keitetään, nyljetään ja siivutetaan leikkeleeksi. Päälle ainakin suolaa ja rouhittua mustaa pippuria. Siksi aina välillä kiukuttelenkin kun kuulen jonkun syöttävän naudankieltä koiralle :laughing:

Sydäntä syötiin harvemmin, mutta ymmärtääseni se oli jo aikoinaankin enemmän maakuntakysymys. Broikun sydäntä ja kivipiiraa käytetään muualla paljon enemmän mm. grilliherkkuna – eikä tarvitse Ruotsia kauemmas lähteä.

Se, että jotkut anglot syövät eläimestä ihan kaiken, on historiallistaloudellinen kysymys. Ei Skotlannissa haggis suosittua ollut siksi, että se olisi jotenkin erikoista, vaan että siellä oltiin niin pirun persaukisia. Sen sijaan munuaispiiras (vastaava kuin meidän lihaperunalaatikko) onkin enemmän kulttuurikysymys.

Suomessa on unohdettu pitsan, kebabin ja hampurilaisten myötä ihan pahuksesti ruokakulttuuria. Eikä asiaa helpota sekään, että ruuanlaittotaito on katoavaa kansanperinnettä…

Mutta optimitilanne olisi, että kun omistaja grillaa sydäntä ja kivipiiraa, niin koira saa samalla. Sama juttu maksaruokien kanssa. Vaan ei – meillä murehditaan sitä, että koiralle ei voi antaa uunista broikunsiipiä ja samaan aikaan ihmiset vääntää siitä mikä on paras siipikastike.

Liian työlästä :joy:
Sehän ei ole työlästä kun koiraa varten pilkkoo maksan about 8g palasiksi, paistaa uunissa ja purkittaa pakkaseen viikkoannoksina :see_no_evil:

1 Like

Työlästä? Hookoon blöön kuoriminen on kovempi duuni kuin kielen nylkeminen.

Juuri maksan annostamisen vaivan takia suosin maksalaatikkoa aina ja kaikkialla :laughing:

1 Like

No kuulostaa siltä, että jokainen työvaihe vie ainakin tunnin :sweat_smile:

Koiran maksanpalaset on vaihdettu maksalaatikkoon. Tosin, muutamaan otteeseen se koiran maksalaatikko katosi isännän suihin, joten nyt niitä ostetaan useampi kerralla :joy: