Nuoren koiran nivelrikko: Jalostus ja vastuu

Ostin koiran. Rotua kehuttiin terveeksi.
Reilun parin vuoden iässä koiralla paljastui paskat lonkat, paskat kyynärät ja nivelrikkoa molemmissa etujaloissa.

Miten ootte diilannut tälläisen asian kanssa?
Koiran nyt himpan yli 3v ja tarvitsee jatkuvaa kipulääkitystä. Lääkkeen avulla se voi juosta, riehua ja lenkkeillä niin paljon kun sielun sietää. Sitä ennen kokeiltiin 10kk konservatiivista hoitoa, koira sai lenkkeillä vaan Max 1.5km kerrallaan eikä juosta yhtään. Siinä vaiheessa päätin, että jos ei koira saa elää koiran elämää, niin sen aika on lähteä.

Tilanne tosiaan nyt parempi. Säännöllistä jumppaa ja lihashuoltoa. Yritän olla miettimättä tulevaisuutta liikaa.

Tein kantelun kuluttajanriitalautakuntaan. Se päätti, että niin lonkkadyslapsia kuin kyynärnivelten inkongruenssi on perinnöllinen, ja en ole itse voinut aiheuttaa sitä.

Aika vaiettu kulttuuri meillä tuntuu olevan koiran kasvatuksen ja sen vastuun suhteen. Omasta mielestä koiran kasvattajalla on kova vastuu siitä, millaisia jalostusvalintoja tekee.

1 Like

Ei se mikään vaiettu asia ole. Mutta se, että kasvattajalla on elinikäinen taloudellinen korvausvastuu on kestämätöntä. Moista ei ole missään muualla.

Jos jokin on harvinainen, niin se ei ole mahdotonta. Jalostus ei myöskään ole mitään on/off-valintaa, jossa voidaan päättää mitä tulee ja mitä ei. Nykyinen kasvattaja kun joutuu vastuuseen myös siitä mitä jossain viidennessä polvessa on. On hieman outoa, että kasvattajan pitää kyetä 100 % luottettavasti ennakoimaan tuleva, mutta ostajalta sitä ei vaadita :wink:

Lisäksi synnynnäinen on eri asia kuin perinnöllinen.

Kyllä, monet kasvattajat tekevät täyttä paskaa. Se ei kuitenkaan saisi tarkoittaa, että kasvattajalla on taloudellinen vastuu koko koiran eliniän, kuten nyt on.

Kun kyse ei ole pelkästään ostohinnasta. Sinä voit vaatia kasvattajalta aivan kaikki kulut ruokintaa myöten ja voitat sen keissin. Kerro minulle toinen liiketoiminnan ala samanlaisella vastuulla?

2 Likes

Arvasin tämän vahauksen ainakin joltakulta.
Ehdottomasti en ole vaatimassa elinikäistä vastuuta.
Tässä tapauksessa vähän yli 2v koiralle todettiin löysät lonkat B/C, ja kyynärät 2/2. Toisessa kytnärässä huomattavasti nivelrikkoa, toisessa lievemmin.

Myös mun 6v koiralla on todettu erinäisiä ongelma. Todellakaan en ole vaatimassa yhtään mitään siitä, se on elämää.

Mutta Se, että alle 2v koira on jo niin kipeä ja pitkälle edennyt nivelrikko, siitä en itseäni suostu syyttämään. Enkä myöskään sattumaa tai rakennetta.

Ja siis. Minulla on vakuutus joka korvaa hoitokulut. Vaadin takaisin osaa pennun hinnasta. ja ainoastaan siksi että kyseinen henkilö kielsi täysin ongelman olemassaolon ja syytti minua, plus edelleen lisäännyttää täyssiskoa ja isää.

Jos lisäännyttää koiria,jota ei ole tutkittu/tiedetysti paska luusto, miten sillon ei olisi vastuullinen? Edelleen toistan että kyse on nuoresta koirasta, jonka kehitys on lähtenyt vinoon alle 9kk iässä.

Sinun vaatimuksesi ovat merkityksettömiä, kuten tiedät itsekin. Siksi suuntasitkin kuluttajapuolelle. Ainoa merkityksellinen asia on oikeusistuimien työllä ja siksi

  • koirilla on elinikäinen takuu
  • kasvattaja on korvausvelvollinen kaikista koiran kuluista, muistakin kuin sairauteen liittyvistä

Lonkat on merkityksettömiä. Kyynärät on tällä koiralla ongelma. Ja sinun ongelmasi on se, että ensimmäisen ikävuoden jälkeen ei enää kyetä kertomaan, että johtuuko nivelrikko jalostuksesta vai tapaturmasta.

Sinun etusi on tietysti se, että päinvastoin kuin kaikessa muussa, niin kasvattaja on velvollinen todistamaan, että se ei ole jalostuksesta johtuvaa tai synnynnäistä (nuo ovat eri asia).

Ja tässä päästään siihen miksi minusta osan kasvattajista kuuluukin maksaa. Jo pelkästään siksi, että ovat idiootteja.

Ainostaan vatipää on suostumatta osaan hinnanalennuksesta. Jo ihan siksikin, että se on vähemmän kuin koko pennun hinta. Tässä päästään kahteen elämän perustotuuteen (joo, nyt mennään yli aiheen, ehkä):

  • melkoinen osa kasvattajista on täysin kyvyttömiä toimimaan ihmisten kanssa, siksi he koiria harrastavatkin
  • melkoinen osa kasvattajista on itseasiassa aika persaukisia, eikä heillä ole varaa minkäänlaisiin palautuksiin

Mutta se, että syyttää ongelmista

  • täyssiskoa, joka ei liity mitenkään asiaan
  • isää, joka silloin kaataa vastuun suoraan kasvattajalle

on jo jopa enemmän kuin tavallista idioottimaisuutta.

Isäuroksen tai sen suvun syyllistäminen on aika tavanomainen peliliike. Useimmiten siksi, että se ei ole kasvattajan oma koira ja silloin vastuu siitä, että on antanut uroksen harrastaa suojaamatonta seksiä oman narttunsa kanssa, siirtyykin sen uroksen omistajan harteille — siis kasvattajien mielestä.

Tutkimattomuudelle on monta syytä, mutta luusto-ongelmat eivät ole yksinkertaisesti periytyviä. Joten niiden ennakointi on täysin mahdotonta. Se, että käyttää tutkitusti sairasta, on sitten oma juttunsa.

Mutta hieron hieman suolaa sinunkin haavoihisi. Jos kerta sukutaulu on tutkimaton, niin miksi ostit sellaisesta pennun? Olisit ostanut tutkituista linjoista. Ja jos on tutkitusti sairaita, niin sitä suuremmalla syyllä — eikö jonkun varoituskellon olisi pitänyt soida.

(Minä olen hieman herkkä tämän asian suhteen, koska greyhoundeissa — ja muissakin — on niin tolkuttoman usein tullut vastaan tilanne, että ostaja ei tee kotiläksyjään; sukutaulua tärkeämpi tekijä on pennun väri, mutta jos väriä ostaa, niin väriä saa)

Meillä oli greyhoundeissa ajotakuu — jos pentu ei ajanut viehettä, niin sen tilalle sai sitten vastaavasta pentueesta uuden tilalle paperien hinnalla. Pari kertaa moinen jouduttiin korvaamaan. Terveysasioiden takia on kerran jouduttu maksumiehiksi, epilepsian tapaista oireilua, ja silläkin oli päävammatausta.

Minulta on parikin kilpailevaa kasvattajaa kysynyt, että miksi uskalsin moisen luvata. Syy oli sukutaulu. Kun se ajaa (ja on terve), niin suurella todennäköisyydellä sama pätee pennuilla. Asiaa ihmettelleet kasvattajat tekivät… erilaisia jalostusvalintoja.

Ja nyt päästään aiheen äärelle. Se, että todennäköisyydet olivat sukutaulun puolelta meidän etu, ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että ongelmat eivät olisi olleet mahdollisuuksia. Kukaan ei pysty insinööritarkkuudella ennakoimaan yhtään mitään — ei pystytä laitteissakaan.

Muttamutta… jalostuskysymykset ja vastuuasiat ovat oma asiansa. Toinen asia on se, että mitä tehdään sen koiran kanssa sen jälkeen kun paska on jo tuulettimessa.

Joten moderointipohjalta. Koska ketju alkoi, siirtyi ja pysyi jalostuksessa ja vastuissa, niin muokkaan hieman otsikkoa ja pidetään tämä ketju nimenomaan jalostus/vastuuakselilla.

Ja ja kun haluat jutella, että miten moista etupäästään rikki olevaa ja oireilevaa kannattaa hoitaa, niin teetkö uuden aloituksen siitä?

Olisihan tämän voinut tuohon edelliseenkin laittaa, mutta en jaksanut editoida vastausta, joka on jo lähtenyt maailmalle.

Minulla on snadi käsitys mistä rodusta @Said puhuu. Siellä on tällä hetkellä laajempi ongelma kehkeytymässä kuin etupään ongelmat (koiralle itselleen toki rikkinäiset olkapäät ja kyynärät on usein suurempi kiusa).

Se johtuu taatusti jalostuksesta, oikeammin jalostuksen puutteesta. Koska kysyntää on, niin siirrytään pennuttamaan. Kolmessa sukupolvessa saadaan mikä tahansa rotu pilattu, kun markkinat ovat riittävän kuumat.

Tämä on minulle ollut aina henkisesti hieman hankala asia ymmärtää. Kaikki kasvattajat hehkuttavat kuinka he tekevät terveitä ja rodunomaisia koiria — ja sitten käytännön työ on tasolla parvekejalostus (sisäpiirivitsi, en jaksa avata enempää), siitosnarttujen valinta pentulaatikosta ja lähimmän uroksen käyttö.

Yleisellä tasolla, niin hyvän uroksen käyttö maksaa ihan saman kuin keskinkertaisen tai paskan. Uroksista on tarjontaa vaikka kuinka (paitsi marginaaliroduissa), joten ei ole mitään pointtia tingata siitä.

Nartut ovatkin hankalampi asia, koska niitä on vähemmän saatavilla ja käytettävissä, joten puolikkaan perimän takia täytyy tehdä aika ajoin kompromisseja. Joten jos tehdään kompromissi myös isäuroksen kanssa, niin silloin vesitetään pentujen koko perimä.

Ai niin, ainahan sieltä kolmannesta sukupolvesta löytyy joku kummin kaiman serkku, jolla saa tehtyä pentumainokset :man_facepalming:

Hassuinta on se, että Kennelliitto suosii ja jopa pakottaa siihen rajoittaessaan siitoskäyttöä. Olisi muuten mielenkiintoista laittaa aikajanalle eräänlainen terveysindeksi ja sitten verrata miten se on muuttunut Kennelliiton matadoripaniikin ja jalostuskäytön rajoitusten mukaan.

(Aidostihan urosten käytön rajoittaminen ei liity mitenkään jalostukseen ja geenien monimuotoisuuteen, vaan se on markkinoita ohjaava taloudellinen työkalu)

Minä olen yhden urosvalinnan tehnyt rahan takia. Minähän en maksa hyppymaksuja — en ole maksanut enkä tule koskaan maksamaankaan. Kun eräs kotimainen sitä halusi, niin peruin diilin ja tilasin kalliimmat siemenet ulkomailta. Ajan myötä selvisi, että päätös oli oikea — mutta ei siinä sen kummempaa näkemystä ollut kuin uroksenomistajan pyrkimys kupata satku siitä työstä, jonka minä tein :rofl:

Minkälainen laajempi ongelma rodulle on kehittymässä? Itsellä tiedossa mistä rodusta tässä on aloitus.

Melkoisesti iho-oireilua. Luonnepuolesta olisi myös mehukasta puhua, mutta se on vaikea aihe. Ja vaarallinen :wink:

Oi oi, aihe mistä olisi mun mielestä yhtä tärkeää puhua kuin vaikka näistä luustojutuista. Tai ehkä tärkeämpääkin.
Nivelhommat pystyy monesti hoitamaan leikkauksilla (ei aina) mutta luonnetta hankalampi muuttaa millään.

3 Likes

Joo, vähän kiehahti.

Kyseisen koiran kasvattaja kielsi koko ongelman, sysäsi vastuuta koira omistajalle ja ei antanut minkäänlaista tukea.
Se oli ensimmäinen koirani, tein ison virheen. Kasvattajan koirat olivat yleisesti todella palkittuja ja kaikki näytti hyvältä, en ottanut tarpeeksi selvää rodusta enkö tiennyt ko. ongelmasta, kun siitä ei rodun keskuudessa juuri puhuta, ja se on ihan oma vikani. Tämä oli eka ja vika ko. eodun edustaja itselläni.

Alle 3v koiraan on palanut tonneja, eikä odotettavissa ole rodun edellyttämää ikää.
Eniten suututtaa, että koirat kärsivät eniten.

1 Like