Nuoren koiran nisäkasvaimet

Yleisen tiedon mukaan alle 5-vuotiaiden narttujen nisäkasvaimet ovat lähes aina hyvänlaatuisia kasvaimia. Eläinlääkärit kuitenkin melko helposti suosittelevat patin poistoa ja sterkkausta. Käsittääkseni sterkkaus pitäisi kuitenkin tehdä hyvin nuorena, jotta sillä olisi mitään vaikutusta nisäkasvaimien ennaltaehkäisyyn. Kannattaako siis 3-vuotiaan nartun pienelle nisäkasvaimelle tehdä muuta, kuin seurailla? Aikomukseni ei ole ollut sterkata koiraa, ellei siihen tule jotain painavaa syytä.

Tässä on hiukan eri asioista nyt kysymys. Ennen ensimmäistä kiimaa tehty sterilointi poistaa käytännössä kokonaan nisäkasvainriskin. Silti voi tulla syöpä vanhemmiten, koska koirilla ylipäätään kasvaimet ovat yleisin vanhuuden kuolinsyy.

Sterkkaaminen vanhempana laskee kuitenkin riskiä siltä osin kun se liittyy hormonikiertoon.

Hyvä- ja pahalaatuisen kasvaimen ero on elinennusteessa. Hyvälaatuisesta jäädään henkiin, pahanlaatuiseen kuollaan – kyllä, yksinkertaistus, mutta pätevä. Silti hyvälaatuisetkaan eivät ole haitattomia.

Leikkaaminen tietysti riippuu eläinlääkäristä ja hänen näkemyksestään, mutta kokemusperäisesti tekisi mieli väittää, että asiaa ei kannata kysyä kirurgilta – he ottavat aina ja kaikessa ensimmäiseksi puukon käteen :wink:

Onhan noita narttuja ollut, joilla on ollut pieni patti. Jos se ei kasva lisää eikä leviä, niin ei sille useinkaan sen suurempia tarvitse tehdä. Mutta kun siinä on sekin, että yhden pienen patin leikkaaminen on paljon helpompaa kuin että aletaan siivoamaan isoa kukkakaalipeltoa. Niissä operaatioissa kun riski kasvaa siellä komplikaatiopuolella (eikä vähiten eläinlääkärien omituisen antibioottihaluttomuuden takia, koska ei osata enää erottaa tarpeellista tarpeettomasta, mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää).

Joten valitan, tähän ei ole olemassa mitään selvää kyllä/ei-vastausta.

Itse en varmaan lähtisi operoimaan yhtä pattia, jos se on pieni ja muuttumaton. Mutta toki silloin otan riskin, että kyseessä on pahanlaatuinen ja pelaan todennäköisyyksillä. Mutta – taas kokemuksiin perustuen, joka on suunnattoman epävarma tapa miettiä – jos tuon ikäisellä on syöpä, niin se kuolee kuitenkin eikä sillä operaatiolla saada kuin hiukan jatkoaikaa lisää.

Mitä haittaa voi olla hyvänlaatuisesta kasvaimesta, jos sekään ei ole haitaton? Ihmisiltähän ei välttämättä leikata hyvänlaatuisia kasvaimia, elleivät ne aiheuta ongelmia. Vai onko riski suurikin, että patti muuttuu pahanlaatuiseksi ajan kanssa?

Entä jos patti olisikin pahanlaatuinen ja se poistettaisiin, niin miksi ennuste eliniästä olisi silti niin huono? Eihän syöpä välttämättä ole levinnyt muualle, joten jos poisto tehdään nopeasti ja onnistuneesti, niin eikö ennusteen pitäisi olla silloin hyvä? Poistetaanhan vanhemmilta koiriltakin paljon nisäkasvaimia, ja silti saattavat elää vielä useamman vuoden :thinking:

Eihän hyvälaatuisista olekaan haittaa, ennen kuin niistä on haittaa :wink: Siksi niitä ei aina räpelletekään. jos eivät kasva tai lisäänny. Niistä vaan tuppaa tulemaan haittaa, kun kasvavat. Tai lisääntyvät.

Useimmiten kun koira on kehittänyt syövän, niin se ei jää siihen. Tietysti jos kyseessä ei ole aggressiivinen, eikä ole etäpesäkkeitä (tai se nisäkasvain ei ole etäpesäke…) niin ennuste on hyvä. Tai ainakin parempi.

Tietysti osa elää useamman vuoden. Osa ei elä. Ja osalla poistetut nisäkasvaimet ovatkin hyvälaatuisia.

Kuten sanottua, niin ei tähän ole olemassa mitään selvää kyllä tai ei vastausta.

“Nisäkasvaimet” paljastuivat lopulta onneksi tukkeutuneiksi maitorauhasiksi ja ne katosivat valeraskauden myötä.

Mutta olisi toinen kysymys hieman aihetta sivuten, onko mitään ideaa miksi koiralle nousee kovia patteja erityisesti selkään aina valeraskauden jälkeen? Eivät ole kipeitä tai häiritse koiraa. Saattavat pysyä muutaman kuukaudenkin, kunnes katoavat ja tulevat seuraavien juoksujen jälkeen uudestaan. En ole koskaan törmännyt vastaavaan, mutta kuulemma koiran suvusta löytyy yksi, jolla samaa vaivaa tutkittu lääkärissä koepaloja myöten tuloksetta.

1 Like

Onneksi noin, koska nuorilla kasvaimet ei ymmärtääkseni antaisi kovinkaan lupaavaa tulevaisuutta. Mutta noita tukkeutuneita maitorauhasiahan ne yleensä tuppaa olemaan. Antibiootit olisi nopeuttaneet, mutta niitä ei enää suuremmin käytetä.

Ne selän patit on aika usein hormonaalista perua olevia neste- ja rasvakertymiä (usein ei siis tarkoita, että moiset olisivat muutoin yleisiä). Joskus väitettiin, että liikuttamalla kovempaa ne saisi häviämään, lihaksiston oman aineenvaihdunnan sekoiluja siis. Mutta en tiedä – olen vain kuullut noista, mutta itselle ei ole osunut kohdalle.

1 Like