🇳🇴 Norjan kuningasperheen uusi sekarotuinen koira ihastuttaa ja vihastuttaa

En ihan ymmärrä miksi ketään kiinnostaa jonkun norjalaisen pariskunnan koirahankinnat, mutta en muutoinkaan ymmärrä tätä jalostus- ja sukulinjaperusteista asioiden palvontaa. Aivan kuin todella uskottaisiin, että jonkun perheen asema tekisi heistä parempia ainoastaan sisäsiitoksen määrällä laskettuna.

Toisaalta — onhan tuo ihan tuttu ajattelutapa koiramaailmassakin.

Mutta se, että Iltalehti lähti klikkihuoraamaan kommenttien perusteella, ei pitäisi enää ketään hämmästyttää.

Klikinsäästäjänä, niin joku osa Norjan kruunupäisten perheestä oli ostanut koiran. Ja uskoakseni koska äiti sairastaa keuhkofibroosia, niin sitten ostettiin labradoodle. Se siitä.

Nyt sitten osa kommentoijista — jotka eivät ole Norjassa Instagrammin ”keskustelijoina” luultavammin yhtään sen näppärämpiä kuin suomalaisetkaan — kiukuttelevat kun on menty ostamaan pentutehdaspentu ulkopuolelta FCI-maailman. Kun missään muualla ei ole kantakirjoja, ei valvontaa, ei rajoituksia.

Ei puututa siihen, että suurin osa maailmasta ei kuulu FCI:hin, joka on itseasiassa pienin maailman ns. kaikkien rotujen kantakirjoista, mutta… eikun pakkohan siihen on puuttua. FCI ei ole kovinkaan merkityksellinen. Rotuja ohjaa ja valvoo tehokkaimmin mm. brittien kennelklubi, jenkkien AKC, aussien vastaava, afrikkalaiset kenneljärjestöt jne, mukaanlukien kaikki työ- ja harrasteperäiset kantakirjat.

Itseasiassa mitä tulee periytymisen luotettavuuteen, niin FCI taitaa olla heikoimmassa jamassa.

Teen esimerkin hieman selvemmäksi. Koska sekarotuisten koirien määritelmä näyttää perustuvan siihen mihin järjestöön itse kuuluu, niin minun näkökannastani kaikki englanninvinttikoirat ja muutkin rodut ovat itseasiassa sekarotuisia, koska ne eivät kuulu mihinkään greyhoundien kantakirjaan.

Kyllä, minä pidän labradoodlea rajusti ylihinnoiteltuna. Mutta sama pätee suurimpaan osaan muotirotuja. Kyllä, labradoodlen terveysväitteet omistajan suuntaan ovat kestämättömiä, mutta niin ovat järjestään kasvattajien ja rotuyhdistysten mainokset, jotka eivät kerro mitä rodut ovat, vaan mitä ne unelmissa saattaisivat olla.

Mikään tuosta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että labradoodlen kanssa tuettaisiin pentutehtailua ja oltaisiin ilman valvontaa ja säätelyä.

Inhoan muutenkin koko pentutehtailutermiä. Suurin osa maailman pentutehtaista toimii kennelliittopohjaisesti, eikä Suomen pentutehdasongelma löydy Baltian suunnalta, vaan kotimaisista Kennelliiton säännöillä toimivista.

Jos et halua tukea pentutehtailua, niin pysy kaukana kaikista alle 10 kg koirista sekä jokaisesta muotirodusta.

Mitä tulee valvontaan ja säätelyyn, niin en nyt kovinkaan äänekkäästi mainostaisi pevisan onnistumisia ja puuttumattomuutta.

Ja ei, mikään tuosta ei tarkoita, että puhtaat sekarotuismarkkinat (pun intended) olisivat terveitä. Eivät ne ole ja rakkipuolella kusetetaan ostajia aivan 5-0. Mutta koska samaan aikaan seropimaailmassa ei omistajia kiinnosta suuremmin mikään syvempi asia koirissa ja yleinen tieto/taito on vielä heikommissa kantimissa kuin rotupuolella, niin eräällä tavalla rakkikaupassa ostaja pyytää tulla nyljetyksi.

Hieman paljon samalla tavalla kuin koirasusikaupassakin.

Mutta edelleenkin labradoodlet ja -poodlet ovat verrattavissa suoraan kennelliittomaailmaan, eivät sekarotuismarkkinoille.

Mutta.

Labradoodlea mainostetaan hyvänä vaihtoehtona allergiaperheelle, sillä sen turkista ei irtoa lähes lainkaan karvoja

Koska päästään eroon käsityksestä, että allergia liittyy karvoihin? Ei varmaan koskaan niin kauan kun koko villakoiramaailma markkinoi tuota uskomusta. Kyse on ihon pölystä, hilseestä. Jos karvat menevät keuhkoihin, niin ongelmaksi ei nouse allergia, vaan tismalleen samat kuin vaikka asbestissa.