Nirsot koirat ja nälkä

Ketju linkittyy myös tähän Katiskan artikkeliin:

Meillä aloitettiin hevosilla psylliumkuuri. Yhdellä on jatkuvasti vatsa löysänä, joka ei ole hevosilla hyvä asia, ja yksi syy siihen saattaisi olla hiekka. Hiekka ei ole terveellinen asia hevosen suolistossa ja saattaa muuttua ajan myötä vakavaksikin ongelmaksi – toki syy saattaisi olla joku muukin, mutta melkein kaikki muut kikkakolmoset on jo kokeiltu.

Psyllium muuttuu geelimäiseksi ja sitoo hiekan itseensä. Periaatteessa saman saisi aikaiseksi halvemmalla pellavansiemenrouheellakin, mutta siinä liman saaminen on huomattavasti työläämpää. Samalla pellavan sisältämä öljy toisi hieman turhaa energiaa.

Psylliumissa on yksi ongelma. Aika monet hevoset kieltäytyvät syömästä sitä ja sitten aletaan keksimään mitä ihmeellisempiä temppuja. Sillä akselilla pillerikammoisen koiran huijaaminen on lastenleikkiä.

Hevosille annettiin 4 dl psylliumia muiden turvotettujen rehujen päälle. Nuorimmainen puhalsi ensin ja oli hivenen epäluuloinen, mutta söi. Vanhemmat eivät edes kyselleet, vaan kaikki meni.

Naureskeltiin hetken aikaa, kunnes alettiin miettimään koska meillä on ollut viimeksi nirso eläin. Yksi käärmeenpoikanen oli, joka kieltäytyi muusta kuin elävästä ja se kuolikin. Tuota en laske, koska käärmeillä kuolevuus on ihan tolkuttoman korkea (jos joskus mietitte koirien sisäsiittoisuutta, niin se ei ole mitään verrattuna käärmeisiin – varsinkin viljakäärmeissä tilanne on karsea).

Muutoin ei ole ollut kuin kieltäytymisiä jostain määrätystä ruoka-aineesta. Yksi kavioeläin kieltäytyi kalaöljystä, ja entinen russelinarttu vältti raakaa maksaa viimeiseen asti. Mutta että olisi pitänyt houkutella eläintä syömään ja jopa vaihdella siksi ruokaa… ei ole ollut.

Eläimiä on meillä kummallakin mennyt käsien läpi sen verran paljon, että kyse ei voi olla vain sattumasta. Joten määrätty hyväsyömäisyys, jopa ahneus, täytyy silloin johtua rodusta tai tekemisestä. Ja kyllä, yleensä rodut, lajista riippumatta, ovat olleet sellaisia, että niille tyypillisesti kelpaa ruoka. Aina.

Olen usein sanonut, että ruoka-ahneus kulkee käsi kädessä muun viettivoiman kanssa. Kun vietit kärsivät, niin heikkenee syöminenkin – ja sen jälkeen suvunjatkaminen. En ole vuosien saatossa törmännyt yhteenkään syyhyn muuttaa mielipidettäni tuosta yleistävästä kaavasta.

Tekeminenkin vaikuttaa ja tarkoitan omistajan tekemisiä, en koiran fyysistä aktiivisuutta. Jos ei ruoka kelpaa, niin sitten ei syödä. Mikään ei myöskään takaa, että ruokaa tulee takuuvarmasti sinä päivänä ja jos tulee, niin mihin aikaan se tulee.

Koirilla on paastopäivänsä tarpeen mukaan, mutta hevosille moisia ei voi pitää, Luoja (jolla tarkoitan evoluutiota) on rakentanut hevosen syömään tiheästi ja usein, ja siksi niiden pieni maha erittää koko ajan ruuansulatusnesteitä. Pelkästään pitkät ruokintavälit, jos moinen on jatkuvaa, altistaa mm. vatsahaavalle. Mutta se, että heinät tulevat eteen, ei tarkoita, että myös muut rehut tulevat.

Kun vaihdetaan talvi- ja kesäaikojen välillä, niin ryhmät ja foorumit ovat täynnä ihmisiä, jotka parkuvat kuinka stressaantuneiksi eläimet tulevat, kun tulee tunnin odotus. Meillä ei piittaa yksikään nelijalkainen, koska päivätasolla on kellon suhteen variaatiota enemmän kuin mitä talvi/kesäaika tekee.

Meillä ei myöskään aleta heti lahjomaan eläintä, jos ruoka ei maistu. Ensin selvitetään onko se kunnossa ja kun on, niin todetaan, että eläinkin saa valita – ei ole pakko syödä. Ei meiltä ajeta kauppaan ostamaan toista lihaa, kermaviiliä tai uutte kuivamuonapussia. Itseasiassa meillä riittää periaatteessa vino katse ruokaan ja kuppi lähti edestä, jolloin koira löytää itsensä tyhjin vatsoin pihalta muiden lopetellessa omaa annostaan.

Saattaa olla valikoivaa havainnointia, mutta jos puoli vuotta sitten syötteessä ruuan vaihtamisen yleisin peruste oli närästys, suolisto-ongelmat tai jokin muu terveydellisempi ongelma, niin nyt on alkaneet lisääntymään kysymykset mitä ruokaa koiralle kannattaa antaa, koska se ei tykkää nykyisestä.

Toki tuohon leikkiin voi lähteä mukaan ja antaa koiran päättää yli ihmisen. Se tuppaa aika usein johtamaan myös siihen, että koira päättää kaikesta muustakin ja tekee omistajastaan todellakin palvelushenkilökuntaa, joka maksaa pomon mielihalut. Suurin riski kuitenkin on, että ruokavalikoima käy aika vähiin, jos ostetaan aina vain sitä mistä fifi tykkää juuri sillä viikolla.

Meillä eivät eläimet päätä mitä syövät tai koska syövät. Sen päättää ihminen. On tulkintajuttu johtuuko talouden nirsousvaje tuosta vai jostain muusta – kunhan syövät.

Tohon ylimpään tekstiin on aina välillä pakko palata :sweat_smile:
Yksi meiän koirista on mun ja tyttären yhteinen ja se asui ensimmäiset kuukaudet tyttären luona. Tyttärellä meni hermot kun oli huono syömään.
No sitten jossain vaiheessa jäi meille pidemmäksi ajaksi asumaan ja sain sen syömään ruokaa paremmalla mielihalulla eli ruoka kerran päivässä ja aika pieni satsi.
Meillä syö edelleen ihan hyvin kunhan muistaa pitää määrät aika pienenä mutta aina kun menee tyttären luo niin alkaa sama homma: aamulla luu kyllä kelpaa mutta tuttu, meiltä mukaan otettu ruoka ei, ei vaikka olis kuinka pieni annos.

Ja taas menee tyttärellä hermot pelleilevän koiran kanssa :rofl:

1 Like

Mulla on iso vaikeus tunnistaa, milloin kyse on nirsoilusta ja milloin taustalla on jokin ongelma. Mun koirat on ollut sellaisia, että välillä maistuu, välillä ei. Urokselle oli ihan normi että paastosi muutaman päivän aina välillä.

Oma syy, ei oo säännöllistä ruokarytmiä eikä vakiomäärää ruokaa :smiley:

Pakko alkaa jämptimmäksi, ihan vaan sen takia että vois tunnistaa helpommin milloin koiralla on jokin vialla. Vaikea uskoa että sanon, olispa ahne koira :joy:

Tuohon on vissiin aika hankala tehdä mitään vuokaaviota. Tai no, pitäisiköhän yrittää :wink: Ehkä en, koska niin moni kuitenkin sitoisi kätensä moiseen. Vai moisessa — miten tuo kuuluu taivuttaa.

Mutta jos koira on hiukankaan surkean näköinen, tai väistää ruokaa kuin se olisi myrkkyä tai hyökkäisi, niin varmaan silloin on taustalla joku ongelma. Tai jos haluaisi syödä, mutta ei syö.

Jos taasen koira ei piittaa ruuasta sen enempää kuin mistään muustakaan jonninjoutavasta, tai maistaa ja toteaa, että sellaista sitten tänään ja lähtee nukkumaan/leikkimään/ihmettelemään taivaan lintuja — eli on jotakuinkin normaalia — niin aika usein koira on silloin nirso. Eli sillä ei ole nälkä (tai koira on oppinut, että omistajaa pystyy komentamaan vaikka positiivisella dominanssilla, ja kohta saa jotain parempaa).

1 Like

6 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Miten oppisi ymmärtämään koiran normaalia käytöstä

Tuoi taas todistetuksi että vaikeaa hommaa :grimacing:
Koiralta poistettiin kolme hammasta. Yksi lohjennut ja kaksi pahasti tulehtunutta.

Ja kas kummaa, ruoka maistuu, sitä ei kannella ja piilotella ympäriinsä vaan syödään suoraan kupista.

Oon pitänyt käytöstä nirsoutena ja käyttänyt metodia routa porsaan kotiin ajaa, ja terve koira ei itseään kupin ääreen tapa. Joskus syömättömyyden takana onkin oikea syy :roll_eyes:

Meilläkin yhdeltä poistettiin syksyllä 2-3 hammasta parodontiitin takia. Ja siis itse asiassa just tältä ruuan kanssa pelleilijältä.
En ollut sitä ennen edes ajatellut että hassu nappulan puremisasento olis johtunut hampaista mutta poiston jälkeen sen huomas heti että söi normaalisti. No pelleilyyn ei vaikuttanut silti.
Mutta myöhemmin kun asiaa mietin niin eipä sitä itsekään kovin hienostuneesti söis kipeillä hampailla. Ei vaan tullu mieleen kun ei se(kään) vaiva yhdessä yössä tullut.

Tämäpä :roll_eyes:

Saa nähdä palaako peilleily täällä kunhan on pahin kalorivaje paikattu :grin:

1 Like