Naturehike rinkka 70+5 litraa

Mutkien kautta E-Villeltä tilaamani vajaan sadan euron hintainen 70 litran Naturehike saapui. Ottaessani sen pahvilaatikosta ensimmäinen ajatus oli, että onkohan kiinalaisille erilainen litramitta. Se nimittäin näyttää hieman pienemmältä. Toinen ajatus oli, että kiinalaisten malleina käyttämien täytyy olla melkoisen lyhyitä, koska minun selässäni moinen ei ylitä pään korkeutta. No, ihan sama — kunhan saan tavarani siihen ja sillä pystyy kantamaan.

Naturehike on kiinalainen kopiomerkki. Jos haluaa googlettaa, niin ulkomuodoltaan vastaava löytyy nimekkäämmältä brändltä. Tuossa politiikassa ei ole mitään uutta, vaan kiinalainen tuotanto perustuu hyvin vahvasti, jos ei kokonaan, kopiointiin. Mutta sellaista se on, globaali kauppapolitiikka.

Kiinalainen tuotanto sen sijaan ei tyypillisesti kopioi laatua. Siksi tuotteet ovat edullisempia. Löytyy edullisuuteen toinen ja kolmaskin syy. Toinen on valtion tolkuttoman vahva subventio ja kolmas syy on lähes ilmainen tuotanto matalien palkkakulujen takia — usein työvoimalla, jota ei lasketa täällä eettiseksi tai moraaliseksi.

Nyt ei puhuta länsimaiden tuotannosta Kiinassa. Se on eri asia — paitsi ehkä työvoiman suhteen. Kyse on nimenomaan kiinalaisista brändeistä kiinalaisessa omistuksessa.

Ongelmista huolimatta Kiinasta ostetaan. Niin tein minäkin. No, se siitä.

Ihan alkuun on kuitenkin alleviivattava, että en kuvitellut saavani Ospreytä halvalla. Olen melkoisen realisti kiinalaisen laadun kanssa, mutta silti oletan, että saisin 100 eurolla parempaa kuin Tokmannista 40 eurolla.

Jokohan pitäisi päästä itse rinkkaan?

Rinkassa on suurinpiirtein kaikki säädöt, jotka kuuluvatki olla. Kantoviillekkeissä sen sijaan ei ole minkäänlaista kovetusta, mutta ei sitä ole kaikissa merkkirinkoissakaan.

Nopealla vilkaisulla Naturehike näyttää ihan hyvältä. Toisella katsomisella alkaa halpa, tai halvempi, hinta paljastua. Muovia on ja paljon. Muovi ei sinällään ole ongelma, enkä mitään titaania odottanutkaan, mutta en ollut myöskään yllättynyt, että olen nähnyt kaikki soljet ja hihnat ennenkin.

Naturehike käyttää tismalleen samoja muovisolkia ja hihnamateriaalia mitä löytyy kaikista halpatuotteista. Kiinassa täytyy olla joku ihan perkeleellisen iso tehdas, joka tekee vain noita.

Soljissa ei ole sinänsä suurempaa ongelmaa. Tai on, mutta ne ovat tuttuja. Ne tuskin lukittuvat kunnolla ja hihnat saattavat alkaa hissukseen rispaantua.

Kangas on ohutta. Veikkaan, että kannattaa hieman katsoa miten telttakiilat työntää rinkkaan sisälle. Ompeleet ovat ensikatselulla siedettävät, mutta alkaessani säätämään rinkkaa omaan selkään sopivaksi, törmäsin ompeleihin, jotka eivät saaneet riemusta hyppimään tasajalkaa.

Alumiinirunko (oletan sen joksikin alumiinisekoitukseksi) kulkee tunnelissa selkäpehmusteen läpi. Läpiviennin päätösompeleet olivat huonot ja jo osaksi valmiiksi revenneet. Eivät paljon, enkä tiedä onko sillä merkitystä, mutta on kuitenkin.

Vetoketjut ovat tavalliset ja luultavasti sieltä halvimmasta päästä. Ne eivät taatusti pidä vettä, joka on toisaalta toissijaista edes kalleissa rinkoissa. Kangas on pääosin aina vedenkestävää, ainakin sateen verran, mutta jokainen ommel vuotaa. Siksi on pakko käyttää sadesuojaa.

Mutta suhtaudun hieman epäillen kuinka vetoketjut tulevat kestämään käytössä. Minulla kun tuppaa aina vaattessakin vetoketjut hajoamaan aika äkkiä. Lisäksi rinkan toteutuksella saa olla melkoisen huolellinen, että kangasta ei jää vetoketjun väliin.

Suuaukko on pussimainen ja kiristetään narulla ja pikalukolla kiinni. Keskeltä menee yli yksi hihna, jolla saa hieman kompressiota aikaiseksi.

Toinen paikka päästä rinkkaan sisälle on pohjatasku.

Pohjatasku on hieman laajempi kuin itse rinkka, joka on tietysti mukavaa, koska sinne usemmiten laitetaan makuupussi ja makuupussit tuppaavat olemaan raskaasti tilaavieviä.

Pohjaosan ja varsinaisen rinkkaosan välille saa kirrattua kankaan. Kaipa tuolla on kaksi tarkoitusta: saa nyppäistyä makuupussin pois ilman, että kaikki valahtaa ulos, ja hieman se suojaa makuupussia. Tosin, siinä vaiheessa kun makuupussia tarvitaan, niin rinkka on muutenkin aika tyhjä — aivan yhtä usein teltta tai muut painavammat tarvikkeet pakataan keskelle.

Selkäosassa on tasku vesirakkoa varten ja juomaletkulle löytyy läpivienti viillekkeen kohdilta. En ole eläessäni moista käyttänyt, enkä luultavasti tule koskaan käyttämäänkaan, niin en tiedä onko tuo toimiva ratkaisu. Mutta sen tiedän, että kun rinkka oli pakattu täyteen, niin tuo tasku oli niin kovassa puristuksessa, että noinkohan vesi olisi pysynyt paikallaan. No, tuo on vain pakkauskysymys.

Lanneremmissä on yksi pieni tasku. Sivuilla on kaksi verkkotaskua ja rinkan naamapuolella on yksi isompi verkko. Pääliosassa, joka on se mainostettu 5 litran ylitäyttöpaikka, on lisäksi yksi vetoketjullinen tasku. Muutamia lenkkejä oli siellä sun täällä. Niihin sitten ängetään kiinni ulkopuolella roikkuva tavara.

Kompressiohihnoja on yksi ylhäältä keskellä ja kaksi molemmilla sivuilla.

Rinkassa on aivan alhaalla olevassa pikkutaskussa rinkan sadesuoja. En ole kokeillut kuinka se toimii, mutta omassa väri oli pirteän oranssi — ei taatusti eksy muista sadesäällä.

Ennen kuin rinkka voidaan säätää, niin sinne tarvitaan painoa sisälle. Pakkasin mukaan eräällä tavalla perusasiat saadakseni sen kuuluisan peruspainon — joka on minulla näillä varusteilla 13,1 kiloa — iteasiassa kilon verran enemmän, koska unohdin vaellussauvat pois painoista.

Rinkka itsessään painaa noin hieman alle 1,8 kg.

Jouduin hieman riitelemään pakkaamisen kanssa, koska en halunnut tavaraa ulkopuolelle. Otin riippumaton hyttysverkon telttatolpat ja tarpin paalut pois paketeista, koska en halunnut niiden vääntyvän tai puhkovat mitään.

Kyllä ne kaikki mukaan mahtuivat. Mutta en muista menneisyydestä, että minun olisi ennen tarvinnut niin paljon riidellä 70 litraisen kanssa.

Polttelin tupakan ja sitten välähti aivan perusasia. Minulla oli rinkka ääriään myöten täynnä Jotain pientä olisi saanut riideltyä mukaan. Mutta pakkaus on tosiaankin peruspainon mukainen, joten sieltä puuttuu kaasu, ruoka ja vesi.

Joudun räjäyttämään tuon auki. Luultavasti poistan ainakin riippumaton pussistaan, koska sen ei pitäisi olla koskaan märkä. Silloin saanen tilavuudesta hieman vapaaksi.

Makuupussin saa pienempään tilaan ja silloin sinällään samaan tilaan mahtuu myös tyyny — tosin tällä hetkellä se täyttää tyhjän välin keskiosassa Jetboilin kaasukeittimen vieressä.

Tarpin joutunen siirtämään rinkan ulkopuolelle, se kun saattaa joskus olla märkä. Tai sitten kokeilen kuinka littanan saan siitä jonkin kuivapussiin.

Kajakkireissulla jo mietin, että verrattuna telttoihin riippumatto on paljon tilaa vievempi. Ja painavampi. Ja kalliimpikin usein.

Naturehiken säätö meni ihan kuten kaikilla rinkoilla. En selitä sitä sen tarkemmin, koska Google ja Youtube löytävät tuhottomasti selityksiä miten rinkka säädetään.

Jouduin lyhentämään jonkun verrankin selkäpituutta. Se tarkoittaa silloin sitä, että rungon osalta Naurehike menee kaksimetrisellekin.

Mutta en minä pysty tuota suunnattoman mukavaksi kehua. Se on kova selkää vastaan, eikä se johdu pakkaamisesta. En saa lantiolle niin paljon tukea kuin odotin ja olen aikoinaan tottunut. Olkaviillekkeet painavat jonkun verrankin liikaa.

Osa noista saattaa toki johtua ihan siitäkin, että säädöt eivät ole aivan kohdallaan.

Rinkan tilavuushan on vain jonkinlainen laskutoimitus jostain mitoista. Missään ei ole määritelty miten se lasketaan. Mutta litrojen lisäksi pitäisi tietää paljonko rinkkaan voidaan laittaa painoa. Ja sitä ei Naturehike ja E-Ville kerro.

Säätöjen jälkeen jäin ihmettelemään rinkkaa, lähinnä ajatuksella miten saisin sinne enemmän tyhjää tilaa, ja jostain syystä silmät tarttuivat runkoon ja rinkan malliin. Juuri nyt minulla on hassu olo, että tuon rinkan kantokyky menee 15 kilossa ja jos on noin, niin se on todella vähän 70 litraiselle.

Mutta kuten sanottua, tuo oli enemmänkin tunne.

Olenko tyytyväinen Naturehikeen? En. Mutta luultavasti en olisi tyytyväinen yhteenkään sadan euron rinkkaan. Palautanko sen? En, kyllä minä tuolla toimeen tulen. Kun liikun, niin se on aina sulan maan aikana hyvällä kelillä, eikä koskaan ultrapitkiä pätkiä. Siihen tuo passaa.

Mutta mihinkään yhtään vakavampaan puuhaan tuota ei kannata ostaa. Tosin, ei kannata mitään sadan euron hintaluokasta ostaa.

Kiinalaisissa vaatteissa on usein jokin oma mitoituksensa. XL on kaukana eurooppalaisesta mitoituksesja ja 42 kenkä menee ala-asteikäiselle. Minulla on hieman nyt vastaavat fiilikset ja itseasiassa nyt ei enää harmita, että en saanutkaan sitä pykälää pienempää.

Se olis varmaan ollu koulurepun kokoinen :thinking:

Mutta joo, itellä myös paljon kokemusta kiinatuotteista ja aina ne vaan silti yllättää kun saapuvat. Ja yleensä negatiivisesti. Varsinkin vaatteet. Puhelimen kuoret on siellä ihan halpoja ja saa nättejä kunhan vaan jaksaa etsiä omaan puhelimeen varmasti sopivan.
Nyt en oo pariin vuoteen mitään tilaillu.

Kävin testaamassa rinkan. Ei mitään älytöntä, sellainen paseeraus vaan. Mennen 1,5 km pellonsyrjiä pitkin ja sitten koukkaisu samalle puupellolle, jossa keväämmällä testailin riippumattoa ja tarppia. Sitten toista kautta hieman suorempaa takaisin, kilometri aika tarkkaan. Mennessä 25 minuuttia, tullessa 20 minuuttia. Metsän puolella oli aika ryteikköistä paikka paikoin.

Mennessä tuntui, että rinkan selkämitta oli edelleen liian pitkä. Paluumatkaksi lyhensin entisestään ja meni vielä huonommaksi ja siirsi painon suoraan hartioille. En montaa kymmentä metriä mennyt, kun pidensin sitä uudelleen.

Sen jälkeen oli parempi, mutta ei se ihan kohdallaan ole vieläkään, koska liukuu suoliluitten päältä ja tulee sellainen olo, että pompottaa perseeseen.

Tai sitten olen vaan liian läski.

Ne hemmetin muovisoljet on aika perseestä säätää. Löystyttäminen ei meinaa onnistua ilman kahta kättä, ja kiristäminen puree kiinni aika äkkiä. Aina sanotaan, että ei säätöihin tarvitse koskea sen jälkeen kun ne on kohdallaan. Mutta eihän tuo pidä koskaan paikkaansa. Nyt oli pelkkä teepaita, mutta mitäs sitten kun on paksumpi pomppa?

Kyllä minä tuon kanssa suunnittelemani retket teen. Mutta ei tuolla millekään pidemmälle taipaleelle halua lähteä — tai siis ainakaan minä en haluaisi, voihan olla, että se jonkun muun kroppaan sopii paremmin.

Toisaalta, jos haavaileisin jostain viikon reissusta jalkapatikalla ja 30+ km päivämatkoja, niin kaipa olisin sijoittanut parempaan. Ehkä. On ne vaan sen verran kalliita.

Ai niin. Rintaremmissä on punainen solki, ja eri mallinen kuin muut. Vasta tullessa oivalsin, että se on pilli.

Kuva selittää miksi minusta se juomarakon letkun läpivienti ei ole hyvä idea. Tuohan on kuin suppilo rinkan sisälle — oranssi on rinkassa oleva kuivapussi.

Kaivoin esille sadehupun. Näkyy taatusti.

Selkäpuoli sitten paljastaa miksi en ole koskaan pitänyt noista hupuista, missään rinkassa. Iso ponchomallinen sadeviitta olisi parempi. Ehkä. Ne on tosin muuten aika tylsiä pitää päällä.

Huppu ajaa veden suoraan rinkan taakse ja siitä sitten tavaroihin.

Pysähdyin metsän puolella kahville ja viritin harjoituksen vuoksi tarpin. Tulipa samalla kokeiltua rinkan purkua ja uudelleen pakkausta.

Maisemissa ei oikein ollut kehumista, mutta tuollaista se on täällä päin. Siis jos ei ole ryteikköä.

Mutta tulipahan kuunneltua lintujen laulua kahvikuppi kädessä — joka toki onnistuu meidän kuistillakin. Niin ja hyttysten ininää — sitäkin hauskuutta löytyisi kotoa.

Ja ihan vaan esittelyksi, koska näiden mielestä oli pahuksen jännää kun kuljin rinkka selässä laitumien vierestä.

Ai niin. Se metsä on jokunen vuosi sitten apuharvennettu. Runko, risua ja kantoja riittää. Yhdessä kohtaa luulin astuvani kovalle, mutta siinä olikin sellainen ansakuoppa. Mädäntynyttä rankaa painanteen päällä ja rankojen päälle oli kasvanut sammalta.

Jalkahan siitä läpi meni. Ja kun horjahdin, niin otin nopean askeleen toisella jalalla tueksi — ja se upposi samaan kuoppaan. Menin siitä sitten tyylipuhtaasti polvilleni. Taas kerran hitaat refleksi pelastivat paljolta, koska en yrittänyt ottaa vastaan, vaan annoin mennä — muutoin olisin ollut naamallani ja kämmenet auki.

Nuo on sellaisia potetiaalisia paikkoja rikkoa nilkkansa. Sen takia sitten ihmiset käyttää jotain korkeamman nilkan hikereita. Paitsi että ne ei tuo nilkkaa yhtään enempää. Ovatpa vaan painavammat popot. Ja verrattuna polkujuoksukenkiin pohjat pitää huommin.

Joten kyllä. Jos ei tarvitse rämpiä suolla, niin polkujuoksukengät ovat fiksuin valinta.

Minulla on kellossa kaatumishälytys. Nopeasta liikkeestä tai tärähdyksestä se haluaa soittaa hätäkeskukseen ja ICE-yhteyshenkilölle. Ja siinä vaiheessa kun se alkaa takomaan rannetta ja piippaamaan hulluna, niin sille on syytä kertoa, että kaikki on hyvin. Muuten se perkele hälyttää palokunnan, poliisin, merivartioston, rajavartioston ja armeijan.

Kun tipahdin polvilleni, niin olin varma, että saan taas karjua kellolle naama punaisena, että et saatana soita mihinkään. Paskan marjat, sillä oli prioriteetit kohdallaan. Nyt oli vaan kovin huolissaan, että lopetinko treenin vai haluaisinko ehkä kutenkin jatkaa matkaa.