Musiikki ja treenimotivaatio

Joskus vuosia sitten oli joku uutisointi, että vauhdikas musiikkii saa ajamaan helpommin ylinopeutta. Yritin googlettaa sitä, mutta en löytänyt. Uskon siihen kuitenkin — jo ihan siksi, että itsellekin on käynyt niin.

Treenaamisessa musiikilla lienee kaksi päätarkoitusta. Ensimmäinen on tehdä tylsästä puuhasta hieman siedettävämpää. Kaupan päälle saa suljettua muun maailman ulkopuolelle. Toinen lienee treenimotivaation hakeminen. Sopiva kappalevalinta buustaa tekemistä.

Jossain rytmiä vaativassa, mitä zumbia ja muita näitä onkaan, musiikki palvelee innon lisäksi myös… no, rytmiä.

Törmäsin yhdessä juoksemista käsittelevässä vlogissa samaan. Kappalevalinnat kannattaa miettiä sen mukaan mikä on juoksuvauhtia. Olen huomannut aivan saman, kävelyssäkin. Hitaampi tahti tipauttaa kävelyvauhtia, nopeampi kiihdyttää. Mielenkiintoista tuokin, koska rytmitajuni on vielä alikehittyneempi kuin värien ymmärrys.

Meidän juoksumaton moottori on heikko ja sillä on ongelmia kävelyn kanssa. Oikeammin, sillä on ongelmia minun kanssani aivan riippumatta askelluksesta. Joko jarrutan moottoria vastaan tai yritän pakottaa ylikierroksille. Kummastakaan se ei pidä.

Mutta tuon takia olen joutunut rakentamaan soittolistan niin, että kappaleet ovat joko ihan askelvauhdin mukaisia, tai sitten reilusti hitaampia tai nopeampia. Tuo ei ole ollut ihan iisipiisi urakka, koska — kiitos rytmitajuni ja waltaisan musikaalisuuteni — minulla ei ole hajuakaan kuunnellessani, että miten kappale suhtautuu vauhtiini. Aina menee kokeilupuolelle.

Eikä se, että vaihtelen liikkumisnopeuttani, yhtään helpota tuota.

Mutta, esimerkinomaisesti.

Tämä kappale matsaa hölkkään maton nopeudella 6 km/h:

Ja nimenomaan Kuustosen versio, ei Hektorin alkuperäinen.

Sen sijaan tämä versio vanhasta klassikkobiisistä on einen liian nopea kävelyssä samalla nopeudella: