Münchhausen syndrome by proxy

Kirjoitus ei ole minun, vaan nyysin sen törkeästi Facebookin puolelta — ihan siksi, että aihe on tärkeä, mutta siitä ei haluta puhua. Jos alkuperäinen eksyy tänne ja haluaa merkitä tekstin itselleen, niin saan siirrettyä omistajuuden sekunnissa.

Aihe huomioiden… vaikka täällä on lähtökohtaisesti vapaampaa kuin Facebookin puolella, ja köyttä annetaan enemmän, niin älkää hirttäkö itseänne siihen. Yrittäkää pysyä asiassa.

kuva

En osaa tägätä postausta. Ideoita saisi heittää chattiin?

Münchhausen syndrome by proxy suomeksi…

Selitys on kopioitu Wikipediasta:

Myös välillisiä Münchhausenin oireyhtymiä (ns. “Münchhausen syndrome by proxy”) tavataan. Näissä tapauksissa holhoavassa asemassa oleva väittää holhokkinsa, esimerkiksi äiti lapsensa, olevan sairas ja oireilevan tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Näin esimerkiksi äiti yrittää saada lohtua ja ymmärrystä muilta asettumalla “kärsivän vanhemman” osaan. Ilmiön kuvasi brittiläinen lastenlääkäri Roy Meadow vuonna 1977.

Münchhausenin oireyhtymä – Wikipedia

Aloita nyt aiheen, joka varmasti herättää ajatuksia laidasta laitaan. Eli tämä joidenkin koiran omistajien tarve olla sairaan koiran “omainen”. Ihmisillä tätä kutsutaan Munchhausen by proxy-sairaudeksi. Jotenkin näille kerääntyy kerta toisensa jälkeen sairaita koiria, joita (ainakin oman kertomansa mukaan) hoivataan mitä ihmeellisimmillä hoidoilla ja “hoidoilla” (homeopatia yms. uskomus hoidot). Koiralta evätään mahdollisuus lajityypilliseen elämään ja sen arvo on vain omistajan keräämistä säälipisteissä. Jokaiselle joka jaksaa kuunnella siunaillaan kuinka erikoissairaita omat koirat on. Tämä ilmiö on luikerrellut PK rotuisten koirien pariin salakavalasti, pikkuhiljaa. Osa ongelmaa ovat ne ell:it, jotka eivät laita loppua tälle hulluudelle.

Ymmärrän täysin sen, että koiraa hoidetaan kohtuudella siten, että se täyttää sen tarkoituksen mihin se on hankittu. Ja että se ei maksa kohtuuttomasti.

Ja kun puhutaan, että joku rotu on “sairas”, niin eikö jokaisen vastuulla ole se, ettei näitä kroonikoita pidetä hengissä, kun se sairas kun koira vie sen terveen paikan.

1 Like

Meillä Saksassa on juuri ollut lievä skandaali koirapiireissä tästä aiheesta, terapiakoirien kouluttaja onkin mieleltään sairas ja on lytätty myös messengerissä yksityisposteilla viestittämällä aika tarkkaan, omat pojat olivat sensaatiolehdelle antaneet sopivan haastattelun äidistään ja kohtelusta ja sen seurauksista lapsena, eli ei kohdistu pelkästään koiriin. Terapia- ja avustuskoirien hankkijat siinä myös lytättiin lähinnä simulanteiksi. Kyseinen kouluttaja myös keksi nose-to-nose terapian, jonka oli tarkoitus lähinnä rauhoittaa epilepsiakohtauksen saanutta, tästä oli myös lehdistössä ja telkassa. Sitä on vaikea ulkopuolisen nähdä, mikä on totta ja ja tarpeellista ja mikä ei. Minun nähdäkseni ainakin on koiria kohdellut hyvin, tunnen myös parin näiden koirian kasvattajan, joka ei ollut mitään osannut epäillä. - Tästä ongelmasta olen jo aikaisemmin kuullut oman eläinlääkärin luennoilla, joten ongelma on aikapäiviä tuttu. Joillakin on se iso auttamisen/hyysäämisen halu - syyllistyn siihen itsekin ja on tullut turhia elläkäyntejä - ja kaikesta pitää ottaa selvää vaikka kiven alta. Se on sitten näihin asiakkaisiin kyllästyneen eläinlääkärin juttu ehkä selvittää, missä on mieltä ja missä ei, mistä saattaa tulla myös vääriä diagnooseja kun ei touho-omistajaa uskota enää.

Itse olen tehnyt huomion että on talouksia joissa on aina ”sairas” koira taikka jokin muu eläin. Mutta niin myös talouden kaksi jalkaisillakin on mitä erinäisempää remppaa milloin missäkin. Sattumaa tai ei mene ja tiedä.

Onhan noita. Jos/kun ihmisellä on jokin kremppa, niin koiraa katsotaan myös tarkemmin. Ja kun katsotaan oikein tarkkaan, niin aletaan näkemään mörköjä — eräällä tavalla nähdään se mitä halutaan, mutta pelkojen kautta. Mutta ei tuo tietenkään mikään sääntö ole ja valikoiva havainnointi on ihan jumalattoman tyypillistä ylipäätään ihmiskunnalle; en tiedä ketään, joka olisi sille täysin immuuni. Mutta toki silloin puhutaan eri asiasta kuin havainnoinnista.

Tuo ”omistaja kuten koira” toimii muuten päinvastoinkin. Jos omistaja on terve kuin pukki, ja lisäksi fyysisesti aktiivinen, niin aika ajoin ei sitten tunnisteta koiran ongelmia.

Mutta molemmissa on hieman eri asiasta kyse kuin aloituksessa, minusta. Silloin on kyse enemmänkin eräänlaisesta empatian puutteesta, tai vääristyneestä empatiasta. Toki koko ajan ollaan itsekeskeisyydessä, mutta aloituksessahan ollaan aika paljon vakavammassa asteessa.

Kyllä, olen myös laittanut merkille, että omistajan sairaudet kulkevat käsi kädessä koirien oireiden kanssa. Nyt on kylläkin todettava, ennenkuin joku repi ranteensa, että aniharvoin ihmiset minulle omista oireistaan avautuvat, ja kummassakin tapauksessa puhutaan aina ihan jumalattoman yleisestä oireista. Silloin ei ole myöskään sattumaa se, että molemmat, niin omistaja kuin koirakin, ovat yhtäaikaa sairaita samalla tavalla.

En olisi oikein halunnut kommentoida tätä, kun nyt osa asiakkaista makaa yön valveilla ja murehtii, että minustako Lehtonen puhuu :wink: Mutta ei tämä ole mitään salaisuuskaan, ja olen myös aika ajoin kysynyt ihan suoraankin omistajalta, että oletko varma — kun perheessä on vaikka kolme täysin erirotuista, -sukuista ja -ikäistä koiraa ilman vastaavaa ”rotupainetta”, joilla on kaikilla sama ongelma, joka ei voi olla tartuntapohjaista, niin kyllähän minulle aina tulee hieman hassu olo.

Jos jokaisella koiralla on eri ongelma, niin asia muuttuu. Jostain syystä se mahtuu minun ajatusmaailmaan ja on looginen vaihtoehto, että tee mitä teet, niin aina menee perseelleen :rofl:

1 Like