Moni aikuinen tuntee häpeää kapeasta ruokavaliostaan

Tää kuulostaa todella tutulta:

– Syötävien lista on helpompi luetella, kuin mitä en syö.

Mä en ole koskaan hävennyt tätä asiaa ja mennyt kyllä ihan reippaasti mukaan ravintolaan ja syönyt siellä sitten sitä mitä kykenen.

ruoan välttely aiheuttaa sosiaalista haittaa, eli henkilö esimerkiksi välttelee muiden ihmisten tapaamista.

Minä tiedän muutaman, jotka kiertävät ajatuksen nirsoudesta valehtelemalla allergian tai IBS:n.

Minusta on jo pitkään tuntunut siltä, että minunkaltaiseni kaikkiruokaiset ovat itseasiassa poikkeus.

Enkä minäkään kaikkea pysty syömään. Kesäkeitto ja kapakala… ei vaan kykene.

Toi on asia jota en ymmärrä. Tietty jos tapaat jonkun tyypin vaan kerran mutta miksei silloinkin vois vaan sanoa ettei välitä siitä ruokalajista tms.

Mitä toi on?

Ja joo, melkein muoti-ilmiö olla jollain erikoisella ruokavaliolla nykypäivänä :woman_facepalming:

Koska ihminen, joka on nirso, ei saa pätkääkään myötätuntoa sellaiselta, joka samaa ruokaa syö. Sen sijaan allergia tai suolistosairaus on sosiaalisesti hyväksytty syy kieltäytyä ruuasta ilman, että joku alkaa änkeä maistiaista suuhun kun kannattaahan sitä aina maistaa.

1 Like

Silakkalaatikko (tosin ei ole tullut missään vastaan lähemmäs 30 vuoteen, mutta lapsena joutui tuosta kärsimään), kaalilaatikko ja kaalikääryleet (kypsennetyn kaalin koostumus etoo) ja janssoninkiusaus (kidutusta). Sienikeitto (koostumus ja haju hyi saatana). Kypsennetty sipuli menee ruoan seassa kunhan on kooltaan tarpeeksi pientä. Mutta esim grillattua sipulia en laittaisi suuhuni :face_vomiting:

1 Like

Siis sosekeitot on s*****sta :nauseated_face:.

Valkosipuli. Aprikoosikiisseli.

Luulin itseäni joskus nirsoksi, mutta verrattuna lautasen äärellä oksentaviin tai kolmen ruoka-aineen varassa kitkutteleviin olen suorastaan kaikkiruokainen. Toisaalta mun en syö-lista ei rajoita kovasti elämää, mitä nyt on tympeää pyytää jossain tilaisuudessa tuomaan mulle edes hanavettä, kun tarjolla on vain hiilihapollisia tai kitkeriä juomia (kahvi ja tee) ja on jano.
Mun ei-listan ruokiakin varmaan söisin, jos olisin nääntymäisilläni nälkään.

Osa ei-listastani voi selittyä lievällä aistiyliherkkyydellä. En selvästikään pidä kitkeristä tai karvaista mauista juuri yhtään. Enkä tulisesta. Tai toisin päin, kaikki mikä ei ole makeaa ja/tai rasvaista on ainakin jossain määrin pakkopullaa, toiset ainekset vain paljon enemmän.

Lapsena oli myös pakko maistaa. Ei voinut sanoa, ettei tykkää, jos ei ole maistanut. Olen myös utelias luonne, joten aikuisena olenkin kokeillut erilaisia ravintoloita ja ruokalajeja. Vain sushia en halua maistaa, ajatus raa’asta kalasta ei houkuta (vaikka syön kyllä graavilohta). Eikä fermentoitu riisi tai mikä nyt olikaan jonkin aasialaisen keittiön valikoimassa.

Joillakin ruokarajoitteisuus voi selittyä neuropsykiatrisen häiriön aiheuttamalla aistiyliherkkyydellä tai jollain traumalla tai diagnosoimattomalla yliherkkyydellä jollekin. Enkä tiedä, miksi omakin reaktio nirsoiluun ja turhanpäiväiseen ruokavalion rajoittamiseen on niin negatiivinen.

Luin muuten hiljan artikkelin lumevaikutuksesta ja ruuasta (Satakunnan kansassa oli ainakin) ja eipä yllättäisi, jos sillä olisi osansa näissä jutuissa. Artikkelissa käsiteltiin tutkimusta, jossa ihmisten kokemus ruuasta vaihteli riippuen siitä, mitä heille oli siitä kerrottu (energiapitoisuus, täyttävyys), ja ilmeisesti myös keho heijasti tätä näkemystä. Olisi pitänyt ottaa ylös sen tutkimuksen tekijän tai toimijan nimi, että olisi voinut selvitellä enemmän siitä tutkimuksesta.

Olen… sanaton. Ja järkyttynyt. :astonished:

No toisaalta. Jääpä enemmän kahvia. Vaikka minulle.

Asiaan.

Kahvin litkiminen näyttäisi olevan harvinaisempaa mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään.

Huomasin ,että

  • eräässä suklaarasiassa ollut kahvitoffeetäytteinen konvehti oli aika hyvä
  • jos kahviin sekoittaa riittävästi kaakaota, sitä voi juoda, ainakin jos kahvi ei ole jotain hirveää.
  • käytän kahvia valvotusaineena, jos on pakko pysyä hereillä ja mittarissa on liian vähän nukuttuja tunteja. Se maistuu kyllä yskänlääkkeeltä (jota siis ei ipanana vapaaehtoisesti ottanut, mutta perheen on nukuttava), vaikka pistää puolet maitoa ja sokeria niin paljon kuin kehtaa sokerikosta ottaa.

Mäkään en juo kahvia enkä teetä, en edes paljolla maidolla ja sokerilla, ei vaan oo hyvää. Mutta suklaassa saa olla kahvinmakua ja vaikka mokkapaloissa. Siinä se on hyvää :+1:

Mikä siinä muuten on kun nuoret ei juo kahvia? Energiajuomat kelpaa joissa kofeiinia ja colaa kuluu mutta vanha kunnon kahvi on kuulemma niin pahaa että yrjöttää :laughing:
Mulla se on just toisinpäin,noi kuplivat limut ym saa olla,otan kahvia.Kai mä olen vanha :person_shrugging::joy:

Koska nuoriso on pilalla :wink:

Mutta jos arvata täytyy, niin minä sain ensimmäisen kahvini varmaan 5 vuotiaana yhdeltä vanhalta mummolta, joka hoiti lastenvahdin virkaa.

Sen sijaan nykynuorten vanhemmat ovat jo sitä ikäluokkaa, että heidät on pidetty erossa moisesta myrkystä. Puhumattakaan sitten niistä nuorista, joiden kohdalla kofeiinia pidetään varmaan yhtä pahana, ellei pahempana, myrkkynä kuin nikotiinia.

Ei olla opittu.

Mutta toisaalta. Kun tulevat työelämään, niin jotain @Lafal tapaisia koodareita lukuunottamatta — jotka elävät red bullilla ja ottavat rusketuksensa loisteputkien kalvakkaassa valossa kellarikerroksessa — nuoret oppivat äkkiä, että kahvi on sosiaalisesti hyväksytty tapa pitää paussi.

Mun kaltaiset esikeski-ikäiset koodarit istuu kirkasvalolampun edessä, juo kahvia itse jauhetuista pavuista ja käyttää kellaria oluen panemiseen :joy: