Mitä aloittelijan kuuluu ensimmäisenä ostaa retkeilyyn ja vaellukselle?

Katselin yhtä Youtuben jenkkiläistä isohkoa nimeä Dan Beckeriä amerikkalaisessa sisällöntuotto-vaelluksessa ja hän luetteli mitä ja missä järjestyksessä aloittelevan vaeltajan pitäisi ostaa. Hän itseasiassa luetteli 10 pakollista retkitavaraa.

Klikinsäästäjänä:

Ensimmäisenä ostetaan hyvä teltta. Sen jälkeen ostetaan siihen mahtuvat makuualusta ja makuupussi. Kolmantena ostetaan rinkka, johon nuo mahtuvat. Loput sitten miten haluaa, koska ne mahtuvat joka tapauksessa rinkkaan kyytiin.

Lopetin videon seuraamisen siinä vaiheessa kun siirryttiin sisältömainontaan, eli maksettuun mainokseen, jossa Becker esitteli yhdysvaltalaista karttapalvelua. Kaipa minä tuon joskus ehtiessäni katson loppuun.

Olen eri mieltä. Becker lähtee olettamuksesta, että aloitteleva ja kokematon vaeltaja lähtee vähintään yhden yön taipaleelle, ja on halukas, sekä kykenevä, maksamaan pelkästään majoituksesta ja kantolaitteesta välittömästi 1500 taalaa. Ja koska ollaan yön yli reissussa, niin tarvitaan tavaroita toisen 1500 euron lisäksi.

Ei tuo ole realistista. Tai saattaa se jossain joskus olla, mutta aika… elitistinen lähtökohta tuo on.

Oma lista on hieman paljon erilainen. Se lähtee siitä perusolettamuksesta, että itseasiassa aloittelija tekee ensin päiväretkiä ja kokeilee. Sitten hän päätyy olemaan yhden yön valmiin vaellusreitin yöpymispaikassa. Vasta silloin alkaa olla hieman kärryillä siitä mitä tarvitsee.

Kiireisille ostojärjestys:

  1. Kengät
  2. Päiväreppu (ja koiran kanssa retkeilevät: koiralle oma selkäreppu)
  3. Juomapullo ja termos
  4. Istuma-alusta
  5. Kaikki muu

Listan ykkönen on kengät. Jotkut hieman enemmän maastoon sopivat jalkineet ovat pakkorako. Ilman niitä ei tule mistään mitään. Jos uskoo muutamien juttuja, joiden mielestä retkeily ei ole mitään ilman määrättyä kurjuutta, vaivaa ja kärsimystä, niin sitten lähtee reissuun kumisaappaissa — kannattaa ottaa reippaammin rakkolaastareita mukaan. Tai ei piittaa ja lähtee kävelykenkätyyppisillä lenkkareilla ja toivoo, että matkalla ei ole kalliota, juurakkoa tai märkiä ylityksiä.

Satasella saa jo hyvät kengät, jos kohdalle osuu tarjous. Mutta 150 euroa kannattaa varautua maksamaan. Hyvä puoli on sitten se, että niillä voi liikkua muuallakin kuin poluilla, siis muussa elämässä.

Toinen lähes pakollinen ostos on päiväreppu tai kantovyö, jossa on pullon paikat ja pari taskua. Rinkkaa ei todellakaan kannata ostaa. Silloin saa kannettua mukana hieman kylmää ja kuumaa juotavaa, sekä eväät. Moisesta saa maksaa satasia, jos haluaa, mutta muutamalla kympillä saa jo siedettävän hyvän.

Kolmas pakollinen ostos on istuma-alusta. Siitä saa maksaa paljon tai sitten vähemmän. Oma on joku mallia Tokmannin tai Motonetin nippu 50x50 cm solukumilevyjä, jotka on ajateltu joksikin koottavaksi alustaksi — meillä niitä harkittiin pikkupentujen alle. Mutta jotain hieman pehmeämpää, jolla istua, on syytä olla mukana — ja se vaatii käytännössä silloin repun.

Noilla pärjää pitkälle.

Jos sitten alkaa kutittamaan ajatus jopa yöpymisestä, niin rahaa alkaakin kulumaan. Ja nyt ollaan hankalien asioiden ytimessä. Kun kaikki pitäisi ostaa kerralla, mutta se syö budjettia. Ja mitä parempaa ostaa, niin sitä enemmän rahanpaskaa palaa.

Jos kuukausitulot ovat riittävät, niin sittenhän kannattaa mennä johonkin Partioaittaan tai Scandinavian Outdooriin — paljon kalliimpia ei löydy — ja heittäytyä myyjän armoille. Takaan, että alle 5000 euron ei kummastakaan selviä, jos sanoo myyjälle haluavansa kaiken tarvittavan, ja laatua täytyy olla.

Aina sanotaan, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, koska muutoin joutuu ostamaan kahteen kertaan. Olen pitänyt tuota ehkä maailman falskimpina sanontana, sillä köyhällä ei ole varaa hyvään.

Yöpymiseen tarvitaan joku majoitus. Halvimmalla selviää jollain kupoliteltalla, niitä saa alle 30 euroon. Kyllä sillä kesällä yöpyy ihan nätisti, ja harvempi viikonloppuretkeilijä päättää lähteä reitille, kun on luvattu myrskyä. Mutta Suomen suvi on arvaamaton, ja yhtä äkkiä saattaa tulla vettä niskaan — moiset halpa kupoliteltta hoitaa kohtuullisen hyvin.

Jos toteaa, että öinen valoisuus, lintujen taukoamaton huuto ja mahdollisten muiden yöpyjien äänet eivät häiritse, niin kannattaa päivittää tavaroita. Hyvä teltta maksaa telttakiiloineen päivineen 300 eurosta ylöspäin ja kattoa ei tule ihan äkkiä vastaan. Riippumattoon pääsee hieman halvemmalla kiinni, mutta aika samoissa hinnoissa kuitenkin ollaan.

Jotain tarvitaan nukkumiseen. Halpa itsetäyttyvä makuualusta maksaa alle 30 euroa jossain Intersportissa ja kesämallin makuupussit ovat samoissa kantimissa.

Ruokaa olisi kiva syödä, mutta siinä alkaakin olla valinnnanvaraa ja hintaluokkaa laajemmin — joten pitäisi olla joku käsitys mitä haluaa. Mutta Trangian sinolia polttava on aika edullinen ja luotettava ostos ensikertalaiselle. Plus se opettaa kärsivällisyyttä, koska edes kahvia ei saa alle 15 minuutin.

Missään nimessä ei kannata vedättää itseään selittämällä miten loimuttaa lohta nuotiolla ja juo nokipannukahvit kuksasta jälkiruuaksi. Tai ostaa maailman toiseksi kevyimmän ruuanlaittosysteemin: risukeittimen. Nimittäin taatusti siinä vaiheessa kun lähtee maastoon, on joku metsäpalovaroitus ja avotulta ei saa tehdä.

Eipä avotulta, jota myös risukeitin on, saa vieraalla maalla sytyttää muutenkaan ilman lupaa.

Ohitetaan se mitä retkimuonat maksavat. Nimittäin ne vasta kalliita ovat. Siinä ollaan äkkiä halvemman ravintolan hintatasossa. Joten kannattaa soveltaa ja ostaa sellaista, jossa ei lue retki, vaellus tai hiking.

Kyse on siitä, että vaikka köyhä joutuu tässä tapauksessa ostamaan äkkiäkin paremmat vermeet, niin per tuote oppirahat ovat olleet parinkympin luokkaa. Ja päivitykset voi tehdä tavara kerrallaan talven aikana. Sattuu lompakkoon ja pankkitiliin vähiten.

Siinä vaiheessa kun koossa on nukkumis- sekä ruuanlaittotarvikkeet, niin aloitteleva vaeltaja on ensimmäisen kalliin ostoksen ääressä: rinkka.

Jos on ostanut jonkun 40 litran päivärepun, niin tavarat saanee mahtumaan siihen. Pientä viritystä se vaatii, eikä ylimääräistä kanneta mukana (ei kannattaisi muutenkaan), mutta moisen hinta ei ole enää parikymppiä. Jos on valmis itsekidutukseen, niin 20 - 25 litran reppuun saa tavarat mahtumaan, mutta moinen ei ole mukava kantaa.

Omiin mittoihin sopiva ja mukavasti istuva rinkka on minusta jopa oleellisempi kuin teltan speksit. Mutta tärkeysjärjestyksen kullakin. Ongelma on kahdessa:

  • rinkka pitäisi aina sovittaa ennen ostoa
  • rinkat ovat kalliita ja halpa ei ole hyvää

Minä rikoin kumpaakin sääntöä. Ostin halvan rinkan kiinakaupasta, kokeilematta. Perheen toinen osapuoli osti omansa Tokmannista lähtiessään reissulle. Ei sen puoleen, saman liikkeen hän teki riippumaton kanssa.

Joten on sääntöjä, ja sitten on arkirealismia.

Mutta rinkka maksaa 100 euroa ja siitä ylöspäin — ellei sitten Tokmannin rinkka sovi selkään, jolloin taitaa köyhtyä 40 euroa.

Kaikki muu, vaikka sinällään tärkeitä asioita ovatkin, tulee sitten matkan varrella. Kuten kun ensimmäiselle yhden yön reissulla puhelimesta loppuu akku, eikä ole virtapankkia mukana. Seuraavalle reissulle nyysii mukaan jälkikasvun pikkuruisen 10 000 mAh virtapankin ja toteaa, että se auttoi kahdeksi tunniksi — näyteikkunaostoksilla ollessaan sitten oivaltaa, että kannettava sähkö on ihan hemmetin kallista ja siihen palaa taas 50 euroa.

Kyse on kuitenkin koko ajan siitä, että

  • varustautuminen uhkakuviin, joista ei oikeastaan mitään tiedä, maksaa
  • kaikki maksaa, ja sinällään ilmainen ja kaiken kansan saatavilla oleva vaeltaminen maksaa vähintään tuhannen euron kertakulun, ja siihen tulee sitten päälle matkat, ja syöminen

Masentavaa suhtautumista? Taatusti. Mutta kyse on siitä, että tuo rahan kulutus on syytä ennakoida, ja ostaa tavaroita sitä mukaa kun tietää mitä tarvitsee.

Minä en ole sitten tuotakaan sääntöä aina noudattanut ja siksi minulla on tavaraa, jota en tule koskaan käyttämään — nekin eurot olisi voinut käyttää johonkin järkevämpään.

1 Like

Mä laittaisin sijalle kaksi retkeilyyn sopivat housut ja takin. Niidenkään ei tarvitse olla mitään huippuluokkaa, mutta jollain tapaa tekemiseen ja säidenvaihteluihin sopivat. Reppu kun voi olla ihan mikä vaan reppu. Tosin jos ei omista minkäänlaista reppua, toki se sitten täytyy ostaa.

Ykkönen on kengät, niiden täytyy olla hyvät.

Istuinalusta päiväretkillä on jo aika pehmoilua. Märällä kivelläkin istuu ihan mukavasti :laughing:

Tehtiin tänään 11km taaperrus Komiolla. Mukana perusreppu (vissiin biltemasta) jossa vesipullo, pipo ja sadetta pitävä takki(halpa, jonkun muotiketjun lastenosastolta, kahisee ärsyttävän kovaa. En ole saanut aikaiseksi hommattua parempaa versiota). 5km kohdalla mietittiin, että siis mikä oli se syy, ettei otettu kahvia mukaan (ei vaan muistanut ajatella asiaa ennen lähtöä, koska oli kahvimuki kädessä kun puki päälle). Tauot istuttiin taukopaikan penkillä, vesisade alkoi onneksi vasta kun päästiin takaisin vaunulle. Tai no, satoi rakeita.

Edit. Huonon takin syy olikin se, että etsin viime vuonna sopivaa. Kaikissa budjettiin sopivissa oli huonosti sijoitellut taskut/liian vähän taskuja, joten on ostin halvan ja paskan, jotta olisi joku tuulta ja kevyttä vesisadetta pitävä. Sittemmin en ole sanut aikaiseksi katseltua takkeja, koska on niin pitkä lista kenkiä, jotka pitäisi uusia/edelliset on jo roskiskamaa.

Joten uudestaan, kengät :ok_hand:

1 Like

Unohtaa kahvin :flushed: :man_facepalming:

1 Like

Ei ollut ihan varmuutta siitä, alkaako vesisade 2 vai 10 kilsan kohdalla, joten äkkiä vaan ulos sen enempää miettimättä → unohtaa kahvin :person_facepalming:

Unohtaa kahvin :flushed: :man_facepalming:

1 Like

Eli valmisteluissa ennen lähtöä, ekaksi laitetaan kahvi termariin ja reppuun ettei unohdu ja sit vasta aletaan tekee kaikkea muuta :face_with_hand_over_mouth:

1 Like

Jep. Ensimmäiseksi kahvi reppuu. Ja viimeiseksi ennen lähtöä käydään vessassa — niin aikuiset kuin jälkikasvu, jos sellaisia kuskaa mukana.

Menee jo hieman ohi aloituksen (oletetun) aiheen, mutta kylmää vettä litran verran auton penkin alle, jos siirtymä tehdään autolla. Ja melkein kahviakin tärkempää on muistaa ottaa mukaan vessapaperia.

3 Likes