Mikä on sisäelin?

Alunperin julkaistu: https://www.katiska.eu/koira/mika-on-sisaelin/

Koirien ruokkimisessa lihan lisäksi sisäelimet ovat tärkeässä roolissa. Se ei edes riipu ruokintatavasta, vaan sisäelimet ovat näkyvillä niin kuivamuonissa kuin lihapohjaisessa raakaruokinnassa, ainakin mainoksissa. Silti ei ole aina niin selvää mitä ylipäätään sisäelin tarkoittaa.

Sisäelimen määrittely vaihtelee huomattavan paljon missä yhteydessä nimeä käytetään. Jos kysyt asiaa anatomian laitokselta, niin saat aivan eri vastauksen kuin ruokintapuolelta.

Edes koirien ruokinnassa sisäelin ei tarkoita aina samaa asiaa. Jos kyseessä on ns. asiallinen raakaruokinta (joka valitettavasti tarkoittaa vain suomalaista ravitsemustieteeseen perustuvaa lihapohjaista ruokintaa), niin sisäelimet ovat paljon kapeampi asia kuin jos kysyt samaa barf-pohjaiselta ruokkijalta – kyllä, luonnonmukainen ja elävä ruokinta, prey model (whole prey tarkoittaa samaa, vaikka lahkolaiset aiheesta keskenään tappelevatkin) ja 80-10-5-5 ovat kaikki vanhaa barffia uudessa koltussa.

Lihakauppiaat haluavat myös käyttää termiä sisäelin erittäin laajassa ja löyhässä merkityksessä, koska siitä saadaan maukkaita mainosväittämiä ja voidaan jauhaa mukaan melkein mitä tahansa.

Pohjois-Amerikassa käytetään aina, asiayhteydestä riippumatta, sisäelimiä laajassa merkityksessä. Mutta siellä lihaakin kutsutaan nykyään nimellä proteiini – joka tietenkin saa kotimaisen nyhtökaura/härkis-skenen innostumaan, koska hekin kutsuvat omaa vegaanivaihtoehtoaan mielellään proteiiniksi. Se, että kummassakin tapauksessa proteiinia on usein vähiten, ei häiritse ketään.

Mutta yhdysvaltalaisia ei kannata apinoida oikein missään ja siellä myös eläinlääkärit ovat alkaneet saarnaamaan luu/lihaliemen terveysvaikutuksista – jota sillä ei ole, kuten ei myöskään ravitsemuksellista vaikutusta. Tuosta kaikesta on seurannut se, että myös luita ja rustoja on alettu kutsumaan sisäelimiksi.

Sisäelimen määrittely

Se, mitä kutsutaan – tai halutaan kutsua sisäelimeksi riippuu – tai pitäisi riippua – asiayhteydestä. Siitä mitä halutaan kuvata tai mitä halutaan saavuttaa. Koska raja on noin häilyvä, niin koskaan ei voi olla täysin varma siitä mitä sanoja milloinkin tarkoittaa sisäelimillä.

Biologia

Biologiassa sisäelin on mikä tahansa elimistön osa tai kokonaisuus, joka tekee määrätyn asian. Helppoa, vai mitä?

Silloin ruuansulatus on sisäelin. Samaten myös verenkiertojärjestelmä. Myös lihaksisto on tuolla määrittelyllä sisäelin, samaten luusto.

Jos pidetään ruuansulatusta yhtenä sisäelimenä, niin silloin samaan pakettiin kuuluvat hampaat, syljen eritys (vaikka sylki ei koiralla mitään oikein teekään, paitsi helpottaa nielemistä), vatsalaukku, haima, sappi, maksa ja suolisto.

Ollaan tilanteessa, että mitä tahansa voi kutsua sisäelimeksi, koska se kuuluu johonkin suurempaan määrättyyn asiaan liittyvään kokonaisuuteen. Oikeasti. Elimistössä ei ole suuremmin turhia asioita, vaan aivan kaikella on jokin rooli jossain isommassa kokonaisuudessa – häntäluu ihmisillä ja umpisuoli muilla kuin syntymävegaaneilla ovat nykyään tarpeettomia,

Yleisempi tapa on jaotella eri osia ja kutsuta niitä erikseen sisäelimiksi, mutta ei lihaksistoa ja luustoa. Silloin katetaan aivot, kilpirauhanen, kateenkorva, maksa, haima, sydän, keuhkot, kivekset/kohtu/munasarjat jne. sisäelimiksi. Nyt aletaan lähestyä hallitumpaa sisäelinten luokittelua.

Yksi tapa tehdä rajausta on ollut todeta, että sisäelin sijaitsee elimistön sisällä. Tuo saattaa kuulostaa nippelipelleilyltä (jota se minustakin on), mutta olen ollut paikalla, kun kaksi eläinlääketieteen edustajaa kävivät veristä riitaa siitä, että voidaanko iho silloin laskea sisäelimiin, vai onko se oma elimensä, sekä lasketaanko suolisto sekä virtsarakko sisäelimiksi, koska niissä on aukkokohdat kehoon sisälle ilman ihoa. Kyllä, alkoholilla oli osuutta asiaan.

Aineenvaihdunta

Sisäelimiksi lasketaan aika ajoin vain sellaiset, jotka tekevät jotain muutakin kuin vain työtä. Sydän tekee lihastyötä eikä silti osin eroa vaikka reisilihaksesta – paitsi että sydän lepo aiheuttaisi kohtuullisen nopean kuoleman. Silti se ei tee muuta kuin työtä.

Esimerkiksi maksa, munuaiset tai haima taasen eivät tee liikkuvaa työtä. Ne muuttavat ainetta toiseksi, varastoivat jotain tai erittävät hormoneita ja entsyymejä.

Nyt ollaan sisäelimiä rajattu jo enemmänkin, mutta edelleen kysymysmerkkeinä ovat vaikka keuhkot, vatsalaukku ja suolisto. Toki ne tekevät myös työtä, suolisto sekä vatsalaukku omin voimin ja keuhkot mm. pallen avustuksella, mutta ne liittyvät päämäärään. Vatsalaukku vatkaa ja vaivaa ollen sisäsyntyinen sähkövatkain, suolisto pusertaa ruokasulaa eteenpäin matkalla ulosteeksi vuotaen samalla ravintoaineita elimistön puolelle ja keuhkot ovat palkeita, joissa sisäilmansuodin.

Työ itsessään ei ole niiden päätehtävä, kuten sydämellä. Mutta ne eivät pääsääntöisesti myöskään eritä tai synnytä mitään (suolisto on hieman poikkeus), vaan ovat väyliä muiden tekemille asioille. Kuten sanottua, niin rajanveto ei ole koskaan selvärajaista.

Tehtävä ratkaisee

Osa pelkää antaa luita koirilleen, koska ne murtuvat ja pirstoutuvat eri tavalla. Osa on kovaa ja murtuu pieniksi palasiksi. Osa on joustavaa ja hajoaa pitkiksi säleiksi. Silti ne ovat aina luita ja vaikka niissä on pienet erot mm. mineraalipitoisuuksissa, niin silti ne ovat sinällään aina samanlaisia. Niiden erot syöjälle tulevat niiden muusta kemiallisesta rakenteesta, joka taasen riippuu siitä mihin ne on luotu. Puhutaan luiden funktiosta työssään.

Reisiluun on kestettävä kovaa rasitusta. Siksi se on kovaa ja murtuu pieniksi palasiksi. Kylkiluut suojaavat keuhkoja ja sydäntä, ja auttavat keuhkojen liikkeessä. Siksi rintarangan ja kylkiluiden on oltava joustavia. Niillä on lamellityyppinen rakenne. Hieman samaa kuin vaikka että aitotolppa ei saa taipua, mutta jousipyssyn on taivuttava. Vaikka molemmat ovat puuta, niin niiden erilainen rakenne sallii erilaisia asioita ja siksi ne myös murtuvat eri tavalla.

Lihas pystyy vain supistumaan. Se ei tee yhtään mitään muuta. Se ei pysty edes suoristautumaan täyteen mittaansa ilman ulkopuolista apua. Joko oikaisun tekee jänteet, jotka ovat kumilankoja ja nekin pystyvät vain supistumaan, tai sen tekee vastavaikuttajalihas, joka supistuu toiseen suuntaan. Kyse ei ole oikeastaan koskaan joko/tai tilanteesta, vaan kyse on aina jänteiden ja lihasten yhteistyöstä.

Se mitä ne mietimme liikkeeksi ja lihasten työksi, ei oikeastaan ole muuta kuin kasa kumilankoja venymässä tai supistumassa vuorotellen eri suuntiin.

Lihasten ero lihana tulee siitä millaista työtä ne tekevät. Käytännössä kyse on aika pienistä eroista, paitsi yhden asian suhteen, jota useimmiten ruokkiessa mietitään: kuinka paljon on rasvaa mukana. Jos lihas joutuu tekemään kovaa ja jatkuvaa rasitusta vaativaa työtä, niin rasvaa on enemmän. Jos rasitus on erityypistä, niin rasvaa on vähemmän.

Sisäelimissä on kyse aivan samankaltaisesta asiasta. Rakenteeltaan ne ovat kaikki samankaltaisia, ja vastaavat vähärasvaista lihaa. Ei niitä silti lihana käytetä. Elinten aito työ ja merkitys elimistölle, se funktio, on se joka määrää miksi jotain sisäelintä syödään.

Maksa muuttaa ainetta toiseksi. Siksi siinä on niin paljon B-vitamiineja ja hivenaineita. Joko niitä tarvitaan apuna itse prosessissa tai ne ovat valmiina odottamassa käyttöä. Ei maksa huvikseen varastoi A-vitamiinia. Maksa on se elin, joka muuttaa A-vitamiinin erilaisiksi retinoleiksi sen mukaan mitä missäkin tarvitaan. Maksan A-vitamiinivarastot ovat siis ”vain” tehtaan tuotantolinjan välivarasto.

Kiveksissä on muita enemmän sinkkiä. Ei se sinne valu siksi, että sinkki painaa, vaan koska kivekset tarvitsevat sinkkiä tehdäkseen siittiöitä.

Munuaisissa on paljon natriumia ja seleeniä. Se johtuu siitä, että munuaiset ovat kierrätyskeskus. Toki munuaisten tehtävä on seuloa ja poistaa haitallisia asioita, mutta munuaisten tärkein tehtävä on kerätä ja palauttaa asioita takaisin elimistöön. Sitä varten munuaisten kudoksissa on varsinkin mineraaleja suhteellisesti enemmän kuin muissa – maksaa lukuunottamatta, joka tarvitsee kaikkea paljon, koska se tekee kaiken.

Vastaavasta syystä osa elimiksi mielletyistä on arvottomia ruokana. Keuhkot ovat kuin ohutta pesusientä ja koska ne eivät sinällää varastoi mitää, vaan ovat läpäisevä suodatinkalvo kahvin suodatinpaperin tapaan, niin keuhkojen kudoksissa ei ole mitään arvokasta. Sama asia vatsalaukun kanssa, joka on vain ohutta ja niin sitkeää lihaa, että se ei edes sula kunnolla.

Ruuan ravintoarvo riippuu siitä, mitä raaka-aine on alunperin elimistössä (tai kasvissa) tehnyt.

Sisäelimet ruokana

Varsinkin amerikkalaiset jakavat elimet kahteen ryhmään.

  • lihaselimiin, jotka tekevät työtä; sydän, kivipiira jne.
  • rauhaselimiin, jotka erittävät jotain; maksa, munuaiset, haima jne.

Amerikkalaisissa barf-kopioissa on suunnattoman tärkeää, että molempia elimiä on ruuassa. Kukaan ei oikein ymmärrä miksi. Kivipiira ja sydän ovat vain lihaa. Niistä ei saa yhtään mitään sellaista, jota ei saisi lihasta. Ei ole olemassa mitään syytä miksi niitä pitäisi erikseen antaa.

Varsinaisten sisäelinten kohdalla on eroja ravintoaineiden määrien suhteen. Jenkkiläisperusteinen barf-maailma laskee sisäelinten määrän yhtenä isona könttänprosenttina koiran painon mukaan prosenttina lasketusta ruokamäärästä.

Meikäläinen ravitsemukseen perustuva raakaruokinta laskee sisäelimet erikseen koiran tarpeen mukaan jonkun määrätyn saannin mukaan.

Jos aiot jostain sinällään ymmärtämättömästä syystä käyttää amerikkalaista barf-viritystä, niin sinun on syytä hallita prosenttilaskut. Suomalaiseurooppalainen raakaruokinta pärjää kertolaskulla.

  • 30 kg koira tarvitsisi amerikkalaisessa tavassa 600 grammaa mitä tahansa ruokaa (sama määrä broilerin 4 % rasvaa sisältävällä rintaleikkeellä kuin ylirasvaisella kinkulla). Siitä pitäisi olla maksaa ja/tai munuaisia 30 grammaa. Jos edes puolet olisi maksaa, niin sitä menisi 15 grammaa joka ainut päivä ja munuaisia saman verran.
  • 30 kg koira tarvitsisi meikäläisessä raakaruokinnassa määrän X ruokaa ja grammat sekä rasvan määrää koiran paino. Maksaa annettaisiin A-vitamiinin tarpeen mukaan 7 grammaa päivässä ja munuaisia mahdollisesti seleenin kautta 60 grammaa päivässä

Kuten huomaa, niin määrät – ja perusteet määrille – ovat hyvin erilaiset.

Raakaruokinnassa sisäelimiä käytännössä ovat

  • maksa; vähintään 0,2 g/kgEP/pvä tai 1,5 g/kgEP/viikko A-vitamiinin kautta
  • munuaiset (ei pakollinen); 2 g/kgEP 50 % seleenin saannille, tai 5 g/kgEP 100 % saannille
  • haima entsyymilisänä, yleensä ei käytetä normaalissa ruokinnassa
  • kiveksiä, aivoja tai kilpirauhasta ei käytetä Suomessa ruokana

Kaikki muut ruokana käytettävät, muiden elimiksi kutsumat, ovat lihaa.

2 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Kivesten syöttäminen koiralle