Mikä auttaa turkkia kasvamaan?

Arvotaako todennäköisyyksiä?

Sekaroituinen jonkun sortin seisoja, 27kg. Ikää 2,5 vuotta.

  1. Koiralla oli juoksut 24.8-30.11
  2. Koira oli ilman sinkkilisää ja e-vitamiinia 1.10-20.11
  3. Koiran rasvan ja proteiinin saanti väheni lokakuusta alkaen. Paino ei ole laskenut. Ennemmin se on hieman noussut, koska se on about sama kuin juoksujen aikana.

Söi naudan jauhelihaa (rasva 17%) ja Orlandon märkäruokaa, noin 350g + puolet yhdestä purkista. Päälle paketti maksalaatikkoa viikossa. Juominen väheni, kiitos Orlando 80% vettä :joy:

Marraskuun lopulla huomattiin, että koiran turkki on ohentunut niistä kohdin, mihin valjaat osuu. Vaihdettiin pantaan.
Turkki alkoi katoamaan muualtakin. Reilu viikko sitten nostettiin jauhelihan määrää noin 470g/pv. Sen kylkeen kolmasosa Orlando-purkista. Juominen on lisääntynyt, täysin normaalin rajoissa. Maksalaatikko on sen aikaa tauolla, että saadaan pakkasesta maksat syötettyä.

Ei kutise / rapsuttamisessa ei muutosta.

Ajallisestihan tämä voisi olla turkinvaihtoa, mutta… se karva on ennemminkin vain kadonnut kuin vaihtumassa. Selässä, rinnassa, kaulassa ja hännässä on normaali määrä karvaa. Pää, korvalehdet, kyljet, vatsanalus jne ohutkarvaisemmat paikat on jo todella ohutta turkkia.

Koska tarvii olla huolissaan? Jos karva ei kasva takaisin tammikuun loppuun mennessä?

Vielä en ole, mutta koska kyseessä on tuntemattomasta syystä satunnaisesti närästävä tapaus, niin huolestumisen tarvetta ei voi kokonaan sulkea pois.

Kolmen kuukauden kiima? Laskit vissiin valeraskauden mukaan.

Villi veikkaus on että olisi hormonaalista pohjaa, jossa altistaa ehkä protskujen laatu ja rasvan vähyys. Eikä ne valjaat ainakaan helpota tilannetta. Vaikea uskoa, että sinkillä olisi sinällään roolia tässä, mutta kaipa siihen voisi ajaa hetken ehkä 1,5x annoksella ja E:tä tuplana, kuin myös A-vitamiini – jos pystyy.

Tuo voisi olla sellainen projekti, jolle voisi kokeilla melatoniinia. Tosin - jos turkki alkaa kasvamaan, niin johtuisiko se siitä vai vaan ajasta…

Sisälämpötila?

(minulla on käsitys koirasta, mutta ylipäätään olisi aina ihan fiksu veto kertoa paino, myös mielellään rotukin :wink:)

Lasken aina koska se valeraskaus on niin huomiota herättävä tapahtuma :see_no_evil:
Iso huoli tuon närästyksen kanssa on ollut se, että samalla kun se alkoi, koira aloitti myös uransa kausittaisena remmirähjänä. Nyt kun se vihdoin saatiin yhdistettyä hormonikiertoon, niin ei tarvitse kaiken aikaa murehtia, rähjääkö se sen takia, että vatsa on kipeä.

Ja sitten se keksii yllättää mut ihan toisella asialla :laughing:

Varmaan kahdenkymmenen paikkeilla. Pääsääntöisesti viileää, kuuma tulee vain kun koira on kainalossa.

Mä keskityin niin kovasti, että unohdin :joy: kuten myös sen, että rapsuttelu ei ole muuttunut mitenkään.

Mennään näillä :ok_hand: :blush:

Olisikohan hyvä vai huono peliliike pestä se mäntysuovalla JA täräyttää Ivomec perskannikkaan.

Saattaisi olla hyväkin vaihtoehto. Ja kapin mahdollisuuskin käy säännöllisesti mielessä. Täällä pyörii muutama kettu ja yhdellä on (tai ainakin oli) pesä lähellä meidän ulkoilureittejä.

Katellaan vielä pari viikkoa mihin suuntaan se turkki muuttuu. Jos huononee niin haen sille kaikki mahdolliset häädöt kerralla. Ompahan sitten kokeiltu :sweat_smile:

Jos se Ivomec kuitenki niskanahkaan? Niin meillä on tehty ja lähti se kapi sillä :joy:

Kumpikin käy, mutta lihakseen annettu toimii paremmin. Tosin koirat arvostaa ihon alle laitettua enemmän… se nimittäin näyttäisi kirvelevän ihan reilusti.

Voiko liian korkea sisälämpötila ohentaa koiran turkkia?

Taatusti. Ja nopeasti.

Meillä oli elli-aika varattu huomiseksi loishäätölääkettä varten. Koira oksensi eilen, oksennuksen mukana parin millin pituisia valkoisia palloja, jotka ei mun silmään voi mitenkään olla jauheliha-peräisiä.

Parin tunnin päästä koira oli jo niin vaikeassa kunnossa, että lähdettiin päivystykseen. Jälkiviisaana voin todeta, että olisihan tuo pitänyt heti tajuta, että oireilu viittaa enemmän mahdolliseen suolitukokseen kuin närästykseen. Mutta pääasia että mentiin. Todennäköinen diagnoosi oli pysähtynyt suolisto, vierasesinettä(suolitukosta) ei voi täysin poissulkea.

Jäljellä olevasta vähästä karvasta puolet jäi röntgenpöydälle ja kolmasosa ajeltiin pois :joy:

Saatiin mukaan Advocate-liuospaketti.

Koska tänä vuonna tuli oikea talvi, nostettiin lihan määrää suuremmaksi ja jätettiin Orlando pois. Nyt pitäisi ärtyneen ja tulehtuneen vatsan ja suoliston takia vaihtaa kanaan…

Eiköhän se turkki jollain näistä kasva takaisin. Tällä hetkellä on ihan se ja sama, mikä se varsinainen syy turkin huonontumiseen on. Mutta jos se ärtynyt suoli helpottaisi loishäädön avulla…

1 Like

Kunhan linkkaan mihin tämä ketju haarautui (tosin, ei silläkään mitään aitoa merkitystä ole)

2 Likes

Nyt tiedetään, että sinkillä ei ainakaan ollut merkitystä. Suolitukoksen takia lisät jätettiin hetkeksi pois ja silti turkki kasvaa.

Muuettiin ruokaa, orlando jäi pois ja tilalle enemmän naudanjauhelihaa. Mukana on annettu välillä myös broilerin jauhelihaa.
Annettiin Advocate.
Turkki kasvaa, osa vähäkarvaisista kohdista on jo normaaleja.

Pääepäillyt ovat loiset ja ruoka, joten pohdinta siirtyy tänne

Onko tiedossa, mikä katiskan artikkelin kuvan koiralla aiheutti turkkiongelman? Omalla koiralla samaan tapaan harva karva kinttujen sisäpuolella, ei ehkä yhtä pahasti.

@Boshar Sitä ei tarkkaan tiedetä. Kyseessä on greyhoundeille, ja varsinkin australialaisissa linjoissa, tyypillinen juttu. Yleensä vain takareidet kaljuuntuvat, mutta joskus karvattomuus tai heikko karva näkyy myös nivusissa, vatsassa ja kainaloissa – siis siellä, jossa on muutenkin ohuempi karva.

Aikoinaan esitettiin, että se johtuisi nopeasta lihaskasvusta, jonka takia ihon pinta-alan kasvaessa karvatuppien määrä ei riittäisi. Selityksenä aika ontuva ja perustui siihen, että kaljut reidet olivat yleisempiä lihaksikkailla ja treenatuilla koirilla.

Nykyään konsensus on, että asia liittyy juurikin siihen miksi niillä koirilla on hyvä lihaksisto, mutta se ei tosiaankaan liity mitenkään karvatuppien määrään: Syynä pidetään kilpailustressin, rasituksen ja matalan rasvan nostamia kortisolimääriä, Selitys pätee osaltaan siksikin, että kun nuo koirat lopettavat uransa, niin karvat palautuvat vuoden tai kahden kuluessa.

Aika ajoin puhuttiin sellaisesta kuin sekundäärisestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta – nimitys ei ole todellakaan tarkka tai edes oikea. Greyhoundeilla on húomattavan usein matalat T4-arvot (alle 12 alkaa vaikuttamaan suoritukseen), joissa on tyypillistä, että TSH ja sen suhde on kuitenkin normaali.

Tuo aiheutti Suomessa hieman paljon ongelmia, koska eläinlääkärit totesit, että koirilla, joilla oli selvät vajarin oireet ja arvo oli jossain 4 paikkeilla, ei ollut vajausta. Se, että ei ymmärretty sellaista pikkujuttua kuten että säätely ei pakottanut kilpirauhasta töihin, oli minulle aika käsittämätöntä. Mutta sen takia koiria jätettiin hoitamatta ja jälki ei ollut kaunista.

Koska kilpaikäisillä treenatuilla matalan rasvaprossan koirilla oli turhan usein matalia T4-arvoja, niin sen takia kilpirauhasen vajaatoimintaa pidettiin rodun yleisimpänä perinnöllisenä ongelmana. Osa meistä jätti matalan arvon nartut astuttamatta, osa sitten astutti. Mutta eihän kotimaisella jalostuksella ole kokonaiskuvan kannalta mitään merkitystä muissa maissa kuin Australiassa ja Irlannissa.

Se mitä kysyttiin aika harvoin – minä olin muuten ensimmäinen Pohjoismaissa – oli niin simppeli asia kuin että miksi vajarista kärsivät koirat parantuvat eläkevuosinaan. Sen ei pitäisi olla mahdollista. Sain vastauksen Australiasta, jossa yksi hämmästynyt proffa ihmetteli miksi kysyn noin perusasioita, kun selitys on täysin ilmeinen: koska silloin kilpirauhasen vajaatoiminta on johtunut stressístä, kortisolimäärät tärkeimpänä, ja kehon matalasta rasvaprosentista sekä poikkeuksellisen korkeasta rasvattoman lihasmassan osuudesta.

Samat syyt minkä takia greyhoundeilla on tyypillisesti kiimakierto vuoden paikkeilla, eivätkä 2 - 4 vuoden kiimavälitkään ole poikkeuksellisen harvinaisia (tuo on kylläkin myös vahvasti perinnöllinen asia).

Ei vastaava ole harvinaista ihmisilläkään.

Kulttuuriero tuli vastaan siinä, että Sidneyn yliopiston proffa kysyi, että miksi ylipäätään mietin noin jonninjoutavaa asiaa. Eläinkääkäri määrää koiralle tyroksiinin ja se siitä. Se kun ei vaikuta kilpailemiseen eikä elämään. Paitsi että täällä vaikuttaa, kumpaankin.

Öh… taisin eksyä aiheesta :rofl:

Kuitenkin. Kuvan koira on Hugo Houdini, joka kuului Manner-Euroopan nopeimpaan kolmikkoon. Ykkönen se ei koskaan ollut kokonaisuus huomioiden, koska sen, serkku muistaakseni, Cinnamon oli lähes voittamaton. Lähes siksi, että Hugo voitti kylläkin sellaisia isoja kisoja, joita Cinnamon ei koskaan saanut – kuten Ruotsin Derbyn kisan historian nopeimmalla voittoajalla. Siihen verrattuna sen kaljut reidet olivat aika mitätön kauneusseikka.

2 Likes

Oma koirani on staffi, eli myös vähärasvaista ja lihaksikasta mallia. (Ei ole kuitenkaan laiha.) Se on vuoden ikäinen, ja tuo karvan harveneminen alkoi näkyä pari kuukautta sitten, suunnilleen samoihin aikoihin kun sillä oli ensimmäinen juoksu. Samaa on ollut pentueen muillakin koirilla. Luonteeltaan koira on staffimaisen helposti kierroksia ottava mutta myös hieman hermostunut ja arka, mikä voisi lisätä stressiä ja sitä kautta kortisolia. En tiedä onko sillä mitään merkitystä vai onko vain sattumaa, mutta minun koirani on myös väriltään brindle.