Metsä ja puupelto

Varastin kuvan toisaalta. Niin ei saisi tehdä, koska kuvan käyttöoikeus on poikkeuksellisen vahva. Kuvaa kovemmat oikeudet on vain elokuvilla ja tietokonepeleillä. Tästä saisikin oman aiheensa — miten teollisuuden lobbausvoima vaikuttaa siihen miten asioita rajoitetaan.

Mutta minusta tällä kuvalla ei ole sen suurempaa taiteellista arvoa, joten myönnän olevani paha ihminen.

Se disclaimerista.

(Hmm, foorumi yrittää rakentaa tuosta kuvasta galleriaa… miksiköhän)

Kuvan ottaja huokaili rakastuneena kuinka tuo on vanhaa metsää, oikein sellainen satumetsä.

Satumetsä on henkilökohtainen kokemus, ei siitä sen enempää. Paitsi, että minä miellän satumetsäisyyden ihan toisella tavalla :joy:

Mutta vanhaa metsää tuo ei ole nähnytkään. Metsäasiantuntijat voivat paremmin arvailla ikää, ja esitetyt arvailut olivat 40 - 70 vuoden akselilla, pisin veikkaus oli 90 vuotta. Maaperähän kasvuvauhdin määrää.

Mutta vanha se ei ole. Toki vanhuus on suhteellinen käsitys ja jos itse on parikymppinen, niin toki 60 vuotta on vanha — koska ihmisenä 60 vee on raakki. Metsän iäksi se on kuitenkin nuori. Sellainen teini.

Tuo on talousmetsää, sellainen puupelto. Hoitamaton kylläkin, ja harvennukset on jääneet tekemättä. Tasaisuuden perusteella voisi kuvitella, että tuo on vanhaa peltopohjaa. Tai sitten ei.

Suomalaisilla on kuulemma poikkeuksellinen luontosuhde. Valitettavasti tuo poikkeuksellisuus näkyy usein negatiivisissa asioissa, sekä (katteettomana) hypenä, sellaisena itsetuntoa kannustavana PR:nä. Alkaa nimittäin tuntua siltä, että yhä harvempi tietää miltä metsä, ja vanha metsä, näyttää. Nykyään metsä tarkoittaa keski-ikäistä talousmetsää.

Se on pakko todeta, että moisessa on helppoa liikkua. Koiran kanssa vielä helpompi. Helppouden takia pidänkin niin paljon saaristolaistyyppisestä harvasta männikköä kasvavasta. Kuusivaltainen korpi on toki kokemus, mutta en minä siinä märässä hämäryydessä ihan joka päivä haluaisi kulkea.

Ongelma noissa puupelloissa on se, että ne ovat talousmetsää. Ensin maanomistaja harventaa sen, että saa paremman kasvun. SIlloin siellä ei liiku kukaan 2 - 5 vuoteen ja alkaa olla ylipäätään kulkukelpoista 10 vuoden kuluttua. Sitten aletaan ottamaan sukupolven tiliä ja se kaadetaan. Sen jälkeen siellä ei liiku muut kuin peuranpaskat ja hirvet seuraavat 10 vuotta.

Peura haitalliseksi vieraslajiksi olisi pitänyt nimetä. Ei supikoiraa, lupiinia ja kurtturuusua.

Toki maanomistaja päättää mitä maillaan tekee, miten ja milloin. Tosin… se omistajuuskin on suhteellinen käsitys, koska nuo ovat usein perintökertymää, josta ei ole aikoinaan ensimmäinen maksanut joko mitään tai ainoastaan kirjanpitohinnan. Mutta niin se vain menee.

Noissa maastoissa kulkemisesta kannattaa nauttia, niin kauan kun pystyy. Vanhaa metsää tuo ei kuitenkaan ole nähnytkään.